Kelli, Kalli ja Killu ovat syntyneet 1.6 2005. Ne ovat samaa neljän koiran
pentuetta, joista yksi sai jäädä omaan kotiinsa. Nämä sisarukset ovat siis
eläneet yhdessä koko tähänastisen elämänsä ja ovat kasvaneet hyvin kiinni
toisiinsa. Ymmärrämme, että perheet, joilla olisi mahdollisuus ottaa nämä
kaikki kolme itselleen ovat todella harvassa. Näin ollen toivommekin
kodeissa, jonne nämä pienet haukkulit muuttavat, olevan ennestään
eläinkavereita. Tulevien kotien tulee myös varautua siihen, että nämä
kolme sisarusta ikävöivät aluksi taatusti toisiaan. Jo nyt, jos joku
lähtee eri aikaan ulkoilemaan, ovat kaksi muuta aivan hädissään ja etsivät
kolmikkonsa puuttuvaa jäsentä. Kelli, Kalli ja Killu ovat tottuneet myös
kissoihin ja ne tuntuvat olevan ystävällisiä ihan kaikkea kohtaan. Ne ovat
tottuneet nukkumaan ihmisen kanssa sängyssä ja ne kaikki kolme makoilevat
nytkin sylissäni sulassa sovussa tätä kirjoittaessani. Näistä koirista on
pidetty kodissaan todella hyvää huolta. Perheessä jossa ne aiemmin elivät
asui isoäiti, joka huolehti koirista toisten ollessa töissä ja omissa
puuhissaan. Tämä vanha nainen kuoli ja perheestä tuntui etteivät he pysty
pitämään ja huolehtimaan enää niin monesta koirasta.
Kelli on pentueen isokokoisin ja syntynyt viimeisenä, kello 14.30. Se on
pesueen rauhallisin jäsen, hyvin hellyydenkipeä ja kainalossa viihtyvä.
Myös yönsä se on tottunut nukkumaan ihmisen kainalossa. Kelli osaa
eestiksi käskyt; istu, siia, lama, löö patsi, sitsi, lõpeta, kallista,
oota, sina ei tule. Kelli on steriloitu
Kaikki kolme sisarusta ovat tottuneet kuulemaan kiitoksena sanan "tubli".
Niitä on kutsuttu luokse taputtamalla käsiä yhteen. Pikku perhe on
tottunut syömään kodissaan pienten koirien kuivaruokaa runsaan veden kera.
Hoitokodissaan niillä on koko ajan kuivaruoka esillä ja iltapalaksi
syödään sitten lisäksi jotakin parempaan. Kalli ja Killu kulkevat aika
hienosti hihnassa, mutta ilmeisesti Kelli on tottunut ulkoilemaan vapaana,
koska sitä vähän pelottaa talutushihna.
Kuulumisia kodista 01.08.2006:
Kelli ja Kalli, nyk. Kelly ja Ines.
Kun Iineksen kirjoittaa yhdellä i:llä, tuleekin
hienot englantilaiset nimet...:))ovat nyt olleet kotonaan 2 pv ja
sopeutuneet ihmeen hyvin. Matka meni hyvin, oli tosi kiva ja hyvä että
Killun omistajat olivat samalla matkalla. Heistä oli tietty apua mutta
ennenkaikkea
hyvää seuraa! Pääsimme oikein mukavan taksikuskin kyydissä tarhalle ja
takaisinkin (kuski antoi numeronsa soittimme kun olimme valmiit
lähtemään) ja kaikki sujui helposti. Koirat hössäsivät hihnoissaan tarhalla
ja laivalle mennessä mutta rauhoittuivat nopeasti hytissä ja rupesivat
ottamaan meihin kontaktia. Nopeasti ne sitten loikoivatkin sylissä ja
olivat
jo loppumatkasta ihan kotonaan. Kelli ei oikein olisi edes lähtenyt
hytistä,
nukutti niin makeasti.
Täällä kotona koirat juoksivat ympäri taloa noin tunnin, mutta nukkumaan
rauhoittuivat hyvin, minun sänkyyni tietty. Kelly on ollut koko ajan
sisäsiisti, Inekselle sattui eilen vahinko, mutta se onkin jäänyt ainoaksi.
Ruoka maittaa hyvin ja uni myös. Eilen jo loikoivat pitkin pituuttaan
päivällä keskellä keittiön lattiaa. Ovat sylissä, varsinkin Ines, aina kun
voivat - lehden luku kaksi koiraa sylissä on hitu vaikeaa.. Dunain ja
Singha-vanhuksen kanssa ovat tulleet alusta asti vaivatta toimeen, Kellystä
taitaa tulla porukan pää luulen, kunhan aika vähän kuluu.
Kollikissamme jaksoi olla pelkäävinään tyttöjä noin vuorokauden, sitten
hyppäsi tarkoituksella suoraan niiden eteen tiskipöydältä ja häntä pystyssä
itsetietoisena marssi tiehensä. Eipä ole sen perässä juostu sen jälkeen.
Narttukissa Doriskin on jo tullut yläkerrasta alas, vaikka tytöt sitä vielä
vähän hermostuttavatkin.
Kelly ja Ines ovat ystävällisiä kaikille, iloisia ja tosi kilttejä.
Kelly on
selvästi ollut koko pesyeen pää, matkallakin johti ja huolehti
sisaruksistaan, jotka sitten vaan kohelsivat perässä. Täällä kotona ovat
tosiaan nopeasti asettuneet. Kelly johtaa, jos tarve ja Ines perässä. Ines
ilahtuu kaikista, niin ihmisistä kuin eläimistäkin ja on kaikkien kaveri.
Kelly on huolehtivaisempi, ja yrittää selvästi saada tilanteen hallintaan.
Kissat laskee tarkasti, koirat on näemmä jo arvioitu, niitä ei enää niin
tarvitse mittailla. Mutta mitään stressioireita ei kummallakaan ole, ei
yletöntä veden juontia (Dunai joi varmaan 5 l päivässä alkuaikoina...), ei
koheltamista, ei mitään huomattavaa. Vähän vahditaan, Kelly siis, mutta ne
on sellaisia pyrskähdyksiä ne haukkumiset ja menevät heti ohi. Tarhassa
mennään lujaa ja leikkivät keskenään, mutta ovat myös rauhakseen siellä
ja sisällä paljon myös vaan
lepäilevät. Yöt nukkuvat vieressäni, ketarat oikoisenaan tai pää tyynyllä
(Kelly). Ines tuli tänä aamuna aikaisin ja asettautui kaulani päälle kuono
poskelleni ja todellakin nukkui siinä!
Ovat olleet ilman minua, kun olen vienyt Dunaita lenkille, ei ongelmia.
Huomenna aamulla jäävät noin tunniksi kahdeksi eläinten kanssa, saa nähdä
miten menee. Hyvin, luulisin. Hihnassa kulkeminen on vähän hakusessa, mutta
ei pahasti. Opetellaan se sitten kun on totuttauduttu hihnoihin ja
pantoihin
enemmän. Onneksi kuitenkin on koiratarha (ilman sitä voisi olla pieniä
ongelmia...). Saavat
siellä juosta sydämensä kyllyydestä ja tarpeiden tekokin onnistuu helposti.
Harjasin niitä tänään vähän kokeeksi ja leikkasin kynsiä, ei ongelmia
siinäkään.
Ihania, suloisia ja fiksuja koiria. Ja voiko tämä todella toimia näin
helposti...?! Killua eivät ole mielestäni etsineet, Ines mennä töhöttää
iloisena eteenpäin ja Kelly huolehtii tästä porukasta täällä. Toki sekin
päästää välillä ilon irti ja antaa mennä täysillä. Kelly ja Ines ovat
ehdoton
pari, ja Kelly on aarre. Inesta viehättävämpää olentoa en taas osaa
kuvitella.
Ihastuneita ollaan, ja minulla on oudosti aikaa käsissäni.
Olin näet varautunut hoitamaan koirien sopeutumista ja ties mitä ongelmia
... ja toistaiseksi mitään ongelmia ei ole. Kuva on tytöistä
ensimmäisenä aamuna kotona.
Kiitos ihanista koirista ja kaikkea hyvää!
Susanna
23.12.2006:
Iloista joulua ja hyvää uutta vuotta!
toivottavat Kelly ja Ines ja muu perhe
Kellyllä ja Ineksellä menee hyvin. Ne ovat iloisia, eloisia,nokkelia, kilttejä ja ystävällisiä ja kotioloissa ihan rauhallisia.
Ulkona onkin sitten toisin: varsinkin Kellystä kuoriutuu pieni iloinen peto joka menee eikä meinaa. Vauhtia, intoa ja puhdasta elämäniloa!
Sylikoiria ovat ja kovia nuolemaan kaikkia: ihmisten naamoja, kissoja, koiria. Dunai on ihan tossun alla: tytöt saavat viedä sen luut ja Dunai senkun katsoo.
Kelly varsinkin on kovin tykästynyt Dunaihin, mutta Ineskin käy aina välillä Dunaita naamasta nuolaisemassa.
Dunai yrittää aina nykyisin välillä leikkiäkin - jotain mitä se tuskin on paljon ennen elämässään tehnyt.
Kaikkea hyvää,
Susanna
