KEMON KUULUMISIA

Kemo on oikea herrasmies, mutta kun alkaa hössöttämään, ei sille meinaa tulla loppua ! Ja hössötyksen aiheita meillä riittää: 2 kissaa ja 2 chinchillaa. Kun kaikki ovet ovat auki, niin ravataan edestakaisin kissojen ja chillojen väliä ! Yhtenä iltana jo mietin, tarviiko poikaa viedä lenkille ollenkaan !!! Hih. Kissojen kanssa Kemo tulee hyvin toimeen, tai oikeastaan toisen kissan. Toinen ei ole vielä uskaltautunut kovin paljoa näyttäytyä. Mutta tässä kissahommassa meidän ennakkoasenteet saivat kyytiä: Luulimme että vanhemman kissan kanssa tulee olemaan vaikeata, hän kun on neuroottisuuden ruumiillistuma, mutta toisin kävi! Nuorempi arastelee ja vanhempi ei enää. Siellä mennään peräkanaa, kissa edellä ja Kemo perässä…. Ja kun Kemo on liian tunkeileva, kissa antaa kyytiä. Ja Kemo kunnioittaa nöyrästi….

Chinchillat ovat tylsempiä, eivät tule häkistään leikkimään, vaikka kuinka vinkuisi !! Ja yrittäisi häkkiin, mutta emäntä on niin tyhmä, että kieltää moisen puuhan. Kumma tyyppi, häkissä olisi varmaan niiiiin mukavaa…! Ja voi hyvät hyssykät, kun sillä emännällä on vielä isompia eläinkavereita, kun hän !!! Olimme tutustumassa Vermossa niihin eläinkavereihin (emäntä sanoo niitä hevosiksi), mutta Kemon mielestä ne ovat turhan isoja koiria, jotka menettelevät, kunhan ovat paikallaan, mutta kun ne pirulaiset liikkuvat !!!! Ja kerran emäntä talutti yhtä ja Kemo luuli, että se nyt ainakin vähintään kuolee, tai ainakin jättää hänet. Meteli oli valtava, kun haukkuminen ei enää riittänyt, vaan piti jo ottaa ulvominenkin mukaan kuvioihin. Mutta emäntä vaan talutteli, eikä välittänyt Kemon hädästä….

Antaa ajan kulua, ehkä seuraavalla (tai sitä seuraavalla, tai sitä seuraavalla) menee jo VäHäN paremmin… Kemo oli reissusta niiiin poikki, että ei liikahtanut kotona paikaltaan ainakaan tuntiin… Kemo rakastaa juosta metsässä, joskus, kun laskee irti, niin on niiin hauskaa, ettei voi heti lähteä minnekään, vaan pitää hyppiä paikallaan tai kiertää pusikkoa ympäri. Ja sitten, kun vauhtiin pääsee, niin mennään, että tanner tömisee ja oksat paukkuvat poikki. Keppiäkin Kemo oppi ”hakemaan”, kun olin ensin viskellyt sitä aikani hölmistyneelle tai välinpitämättömälle koiralle… Nyt kyllä ymmärtää, mistä on kyse. Siis Kemo hakee minkä tahansa kepin ja ”tuo” sen mulle päin, mutta pääasia on, että leikkii !! Alkuun ei ymmärtänyt leikkimisestä MITääN. Katseli pelokkaana mun villitsemisyrityksiä. Vähän Kemoa vielä pelottaa liikenne. Varsinkin bussit, kun ovat niin isoja, mutta jos pysähtyisi suojatielle seisomaan ja heiluttamaan niille häntää…. Mutta emäntä ei pidä siitä(kään). Kumma juttu. Sisältä nämä isot (hirviöt) eivät ole läheskään niin kamalia: Kemo on matkustanut kaikissa joukkoliikennevälineissä metroa lukuun ottamatta. Ja hyvin on mennyt. Kemo muuten pitää nuorista tytöistä!!!!! Olisikohan teillä tarhalla käyneillä jotain tekemistä asian kanssa? Varsinkin, jos ne tytöt naureskelee, Kemoa ei meinaa pitää mikään !!! Hassua. Ruoka maistuu ja karva kiiltää. Ensin Kemo syö kupin tyhjäksi, ottaa kierroksen olkkarin kautta, jos joku olisi laittanut lisää… sen jälkeen pyyhkii suunsa mun housuihin ja ROJAHTAA makaamaan. Kemo ei laskeudu mitenkään sulokkaasti makaamaan, vaan ROJAHTAA lattialle, vähän säälittää alakertalaiset… Auts, eikö sitä satu…!! Kun Kemo tuli meille, olivat anturat todella kipeät. Ne olivat aivan sileät. Ell veikkasi, että Kemo oli todennäköisesti palelluttanut ne. Alussa sain korkeintaan yhdellä sormella koskea jalkoihin, mutta nyt eivät anturat enää arista, ovat terveen karheat !! Eiköhän tässä tärkeimmät kuulumiset

Lisää taas myöhemmin !!

Kemo ja Malla

Kemo tammikuussa 2004

23.05.2005 Keväisiä terveisiä Kemolta!

Kemo voi oikein hyvin, hammasvaivoja oli alkukeväästä, mutta ne on nyt hoidettu kuntoon, eivätkä enää vaivaa. Kemon kanssa harrastellaan ahkerasti, jäljellä käydään aina kun mahdollista ja tottiksissa kentällä kerran viikossa, kotioloissa tottiksia hinkataan abaut joka päivä : ). Jäljestäminen on ehkä uus juttu Kemolle, maaliskuussa ajettiin sillä eka jälki. Jo toisesta jäljestä Kemolla sytytti, mistä on kyse. Eli helppoa on ollut edetä! Vähän vaan meinaa olla liikaa vauhtia.... Mutta se vauhdikkuus on tälle koiralle niiiiin tyypillistä. Tottispuoli alkaa jo olla aikas hyvin hanskassa, luoksetulo meillä ontuu vielä, varsinkin kentällä treenatessa. Mutta hinkataan, hinkataan, siihen on saanut tottua tämän koiran kanssa! Kärsivällisyyttä tämä koira aina välillä kysyy, mutta onneksi osaan nauraa kiperille tilanteille jälkikäteen! Kemo rakastaa toimintaa ja tekemistä ja vapaana painamista pitkin metsiä ja parhaita kavereitaan Gildaa, Lottaa ja Viiviä ja yhdeksää Cavalier King Charles-spanielia. Cavaliereja on niin iso lauma, etten millään muista niiden nimiä... Ja tietty RUOKAA, Kemolla on AINA nälkä. Kemo syö tällä hetkellä tuoreruokaa ( NEU:ta ja Puhtia ja lohta ja SaaristoPuhtia) ja vähän nappulaa ja lisänä merilevää. Ja luita ja rustoja ja broilerinsiipiä yms. Toisten koirien ohitus sujuu jo LÖYSäLLä remmillä. Meille tullessaanhan tämä rähjäsi KAIKKI koirat kokoon katsomatta. Niin pitkälle ollaan päästy! Saksanpaimenkoiraliiton maalisleirilläkin oltiin, mutta se meni vähän penkin alle, kun ne hampaat alkoivat siellä vaivaamaan. Mutta kokemuksena loistava! Ensi vuonna mennään uudestaan, ehkä jo kahden koiran kanssa. Jos kaikki menee hyvin, niin Kemo saa kaverin heinäkuussa. Samanmerkkisen. Kemo on uskomattoman innokas autossa matkustaja. Ihan huvittaa. Ja poliiseille aina heiluttaa häntää ?! Ja jos ei ole tarkkana, niin kiipeää poliisiautoon, niinkun kerran kävi. Minä nolona kiskon koiraa autosta ja äijät nauraa... Tätä se on tämän koiran kanssa. Sattuu ja tapahtuu. Mutta en kai olis mitään "sohvaperunaa" halunnutkaan. Välittömälä olemuksellaan tekee positiivisen vaikutuksen kaikkiin ihmisiin, joiden kanssa on tekemisissä, paitsi ehkä eläinlääkäriin. Mutta eihän sitä kukaan ole täydellinen?

Terveisin Malla & Kemo alias "Yhden hengen hiihtohissi"

Kemo nukutettiin ikiuneen 28.8.2006 diagnoosina maksasyöpä.

Takaisin