FeLV eli kissojen leukemia
Kissan leukemiavirus välittyy kissasta toiseen joko kahden yksilön välillä kontaktissa tai emolta pennulle. Virusta eritetään kaikissa eritteissä, sylki on kuitenkin tärkein tartuttava erite. FeLV ei ole erityisen kestävä ympäristössä, viruksille otollisimmissakin olosuhteissakin se säilyy tartuttamiskykyisenä vain joitakin tunteja. Tutkimusten perusteella on arvioitu että n. 3 % kaupunkikissoista on tartunnan kantajia, kissaloissa tartunnan kantajia voi olla jopa 30 %.
FeLV:n oireet vaihtelevat suuresti. Oireisiin vaikuttavat kissan ikä, vastustuskyky ja muut mahdolliset sairaudet. Vaikuttavia tekijöitä ovat myös viruksen kanta, annos ja altistuksen pituus. FeLV -positiivinen kissa saattaa kehittää häviävän infektion, joka johtaa vastustuskyvyn syntymiseen tai etenevän infektion ja erittää jatkuvasti virusta ympäristöönsä.
FeLV -testit ovat nykypäivänä melko kehittyneitä, positiivisen tuloksen saaneiden kissojen tartuntavaihe pystytään testaamaan jatkotestein.
FIV eli immuunikato
FIV on verrattavissa ihmisen HIV:iin. Sairaus on tavallisin uroksilla, keski-ikäisillä, kastroimattomilla ja ulkona vapaasti kuljeskelevilla. FIV-tartunta siirtyy tavallisimmin syljen välityksellä esim. kissojen tappeluissa tai veren välityksellä verensiirrossa. FIV ei välity helposti esim. ruoka-astioiden eikä hiekkalaatikon välityksellä.
FIV:n infektion oireet vaihtelevat vaiheen mukaan. Vaiheet voidaan jakaa kolmeen osaan. Akuutti infektio on yleensä oireeton tai lievä ja siinä todetaan imusolmukkeiden suurenemista. Oireet häviävät spontaanisti ja virus maastoutuu kuukausista vuosiin. Sairauden kroonisessa vaiheessa elimistössä vastustuskyky laskee ja sen seurauksena tavataan erilaisia sekundaarisia tulehduksia esim. suutulehdus, kielitulehdus, hampaiden irtoamista, nenä- ja muiden onteloiden tulehduksia, suolistotulehduksia, silmän sidekalvon tulehduksia, kroonisia ihotulehduksia, äkkikuolemia, abortteja, kasvaimia, käytöshäiriöitä ym.
Kissan FIV on erittäin isäntäspesifinen, ja tarkka kasvuvaatimustensa suhteen. Positiiviseksi todetun kissan elinaikaan vaikuttavat monet tekijät. Keskimääräinen odotettavissa oleva elinaika on vaihdellut eri lähteiden mukaan noin 1-70 kk:n välillä.
FIP eli kissan tarttuva vatsakalvon tulehdus
FIP on todella vastikään löydetty kissojen sairaus. Vaikka FIP on pääasiallisesti kesykissojen sairaus, sitä löytyy luonnostakin. FIP on on laajan ja vilkkaan tutkimuksen kohteena useissa maissa. On selvinnyt että coronavirukset ovat erittäin muuntelukykyisiä, useita eri kantoja on eristetty kissoista, eikä selkeää kytkentää FIP:n ja tiettyjen kantojen välillä voida tehdä. Vielä tällä hetkellä FIP:ä ei voi erottaa FEC-viruksesta (feline coronavirus) testien avulla. FECV on kissaloiden kissojen yleisin taudinaiheuttaja. Itse asiassa se on jokseenkin jokaisessa kissalassa ja monikissaisessa taloudessa. Virus infektoi jokaisen kissan sellaisessa ympäristössä.
Coronavirusvasta-aineiden osoittamista seerumista kutsutaan "FIP-testiksi". Tosi-asiassa testissä mitataan vain coronavirusvasta-aineet, eikä testillä ole mitään tulkinta-arvoa selvitettäessä kissan mahdollista FIP-tartuntaa. FIP-testauksessa ollaan vielä siis erittäin krtiittisiä, sillä testi ei kerro, onko kissalla FIP, se kertoo vain FECV -infektiosta. Testi ei kerro, levittääkö testin mukaan positiivinen kissa FIP- tai FEC-virusta. FIP-testi ei kerro, kehittääkö kissa FIP:n elämänsä aikana. Testi ei myöskään kerro, onko kissalassa FIP:ä testausaikana. Ainoa varma tulos on siis, että kissalassa on FECV. Lähes kaikissa kissaloissa on FEC-virus.
Tarttuva vatsakalvon tulehdus (FIP) on koronaviruksiin kuuluvan viruksen aiheuttama. Tartunta on usein piilevä, muttaa saattaa kehittyä eteneväksi, riuduttavaksi sairaudeksi, joka johtaa lähes 100% varmuudella kuolemaan. Kliinistä sairautta edeltää noin 2 vrk - 2-3 viikon mittainen itämisaika (joskus useita kk). Kliiniset oireet ovat kuumeilu, painon menetys, ruokahaluttomuus, joillakin nesteen kertyminen vatsa- ja/tai rintaonteloon, neurologiset tai suolisto-oireet. FIP-tartunta on erityisen pelätty ja hankala jalostuskissaloissa.
Kliinisesti FIP-tartunta ilmenee joko kosteana (nesteiden kertyminen onteloihin) tai kuivana (märkäpesäkkeitä eri elimissä). Molemmille muodoille yhteistä on antibiootteihin reagoimaton kuumeilu, väsymys, ruokahaluttomuus ja painonmenetys.
Kostea FIP tuottaa elimistössä immunokompleksitaudin, jossa seerumiproteiineja karkaa vaurioituneiden verisuonten kautta onteloihin. Kissalla tämä on todettavissa vatsaontelon voimakkaana mutta kivuttomana turvotuksena. Myös noin 25 % keuhko-ontelossa on todettavissa nestettä. Kissa ei jaksa liikkua ja sillä on hengitysvaikeuksia.
Kuivassa FIP:ssä verisuonivaurio on lievä, eikä nesteiden yhtä suurta kertymistä onteloihin voida todeta. Sen sijaan verisuonten ympärille eri elimiin alkaa kertyä tulehdussoluja pahoin seuraamuksin. Suurimmat muutokset voiaan todeta silmissä, keskushermostossa ja vatsaontelon elimissä. Oireina tavataan epileptisiä kohtauksia, horjumista, näönmuutosta, hermotushäiriöitä, ylivilkkautta ja virtsapidätyskyvyn vaikeuksia. Vatsaontelon elinten muutokset aiheuttavat kullekin elinryhmälle tyypilliset oireet.
FECV-infektio menee ripulina nopeasti ohi. Toisinaan ei ole edes ripulia. Hyvin pienellä osalla kuitenkin FEC-viruksesta mutaation tietä kehittyy FIP-virus. Mutaatioon vaikuttavat FECV-tartunnan kesto ja ympäristötekijät. Myös yksilön puolustusjärjestelmän vahvuus vaikuttaa siihen, puhkeaako FIP ja missä muodossa.
FIP- ja FEC-virus ovat niin lähellä toisiaan, ettei ole mitään serologisia testejä, jotka voisivat osoittaa, kummasta tartunnasta on kyse. Positiivinen tulos ilmoittaa vain, että kissa on ollut kontaktissa coronaviruksen kanssa. Monet FIP-viruskannat eivät helposti aiheuta tautia. Kissat saavat tartunnan, mutta pääsevät siitä kokonaan eroon. Toiset kissat taas murtaa vähäinen tartunta tai stressi ja johtaa kuolemaan. Joidenkin tutkijoiden mukaan useimmat FIP-tapaukset ovat pikemminkin sisäsyntyisiä kuin ulkoa aiheutuvia infektioita. Elävillä rokotteilla rokotetuilla kissoilla on tavattu positiivinen tulos rokotuksen seurauksena. FIP-kuoleman jälkeen kannattaa antaa kulua 3 kk ennen uuden kissan tuloa.
Eläinlääkäreiden yleinen mielipide on, että FIP:iä ei kannata toistaiseksi testata lainkaan.
INFOPAKETTI KISSOJEN RETRO- JA CORONAVIRUKSISTA
Tunnetuimmat kissan retroviruksista ovat leukemiavirus (FeLV) ja immuunikatovirus (FIV). Coronavirusten tiedetään oleva osallisena FIP-infektion syntymisessä.
Takaisin