VEXIN TARINA

Vexi tuli taloon eräänä todella kylmänä ja tuulisena pakkas yönä. Olin ystäväni kanssa sitä vastassa Helsingissä satamassa. Odotuksen tuoma jännitys hälvensi pakkasen ja tuulen purevuutta. Epätoivokin jo melkein sai vallan kun laiva oli myöhässä, mieleen iskeytyi väkisinkin ajatus mitä jos Vexi ei tulekaan. Mitä jos päivä oli väärä? Satama väärä? Kellon aika väärä? Mutta viimein odotus palkittiin ja sataman parkkipaikalle asteli tyttöjä koirien kanssa, minun Vexini tuli yhdessä Solen kanssa. Pakkasessa ja viimassa jäi kysymättä niin paljon mm. se kuka tuo tyttö oli joka koirani saatteli. Hiukan aikaa Vexi oli sekaisin kaikesta hälinästä mutta suostui sitten lopulta ottamaan makupalan jonka sille tarjosin, luovutuksen jälkeen jouduimme nostamaan Vexin autoon, sitä raukkaa kun hiukan pelotti. Näin alkoi matka kotiin, Vexin omaan kotiin. Matkalla otimme mieheni ja perheen kaksi muuta koiraa kyytiin. Koirat haistelivat hetken toisiaan ja muutaman valitun sanan sanottuaan rauhoittuivat nukkumaan. Kotiin Ruovedelle saavuimme vihdoinkin aamuyöstä ja annoimme koirille hiukan ruokaa. Vexi söi varoen mutta kaiken. Sitten vähän tutkimme yhdessä paikkoja. Tulipa siinä yksi vesi vahinkokin Vexille mieheni saappaaseen, toisen kerran kun Vexi yritti jalkaa nostaa kielsimme tiukasti ja siihen jäi sisään pissailu. Vexi tuntui sopeutuvan super vauhtia jo ensimmäisenä päivänä se oli kuin olisi aina meillä ollut, matki Molly-polskin tekemisiä kokoajan ja kaikessa. Kunnes tuli kauhistus! Kissa! Vexi oli aivan järkyttynyt ja todella vihamielinen ensin Jäppiselle. Olin jo luopua koko touhusta, mutta ajatus siitä kuinka Vexi oli jo saanut kärsiä sai minut hakemaan aina uusia ja uusia neuvoja kissan ja koiran sopeuttamiseen. Tuntui niin toivottomalta kun kaikenlaisia muita ongelmia olin mielessäni läpi käynyt mutta tämä ei jostain syystä ollut tullut mieleeni juuri laisinkaan. Mutta Vexi on maailman kiltein ja tottelevaisin koira, joten kun se taas kerran hyökkäsi Jäppisen kimppuun suuttui mieheni sille toden teolla, luki sille lakia ja heitti ”niska pers` otteella” ovesta ulos ja kun Vexi tuli sisään se oli kuin toinen koira, kissan jahtailu oli jäänyt. Ilmeisesti Vexi tajusi tuolla ulkona ollessaan tehneensä jotakin anteeksi antamatonta, fiksu kaveri kun on. Nyt Vexi väistää kiltisti Jäppisen tieltä(,jopa ulkona). Kävimme eläinlääkärissä tarkastuksella ja rokotuksella. Ja eläinlääkäri totesi Vexin terveeksi, max.2v. Joten nyt odotamme mielenkiinnolla vieläkö se kasvaa ja kuinka paljon painoa sille vielä tulee. Vexi ja Molly ovat parhaat ystävykset ja voi hurja sitä menoa kun kaverukset lähtevät leikkiin. Olemme käyneet jäällä juoksentelemassa aina kun pakkaset ovat sen sallineet ja Vexi todella nauttii vapaudesta ja yhdessä olosta. Onneksi sitäkin voi pitää irti huoletta ja näin tarjota enemmän mahdollisuksia vapaaseen liikkumiseen. Odotamme innolla kesää ja kuinka Vexi suhtautuu uimiseen ja uimareihin. Olen niin onnellinen kun Vexi ei ole oikeastaan mikään ongelmakoira, vaan super kiltti jota on helppo kouluttaa tämä kun helpottaa sen sopeutumista meidän laumaamme. Vexi tulee hyvin toimeen niin narttujen kun urostenkin kanssa. Pienet lapset hieman vielä pelottaa, mutta ”oman lauman” lapsi on nyt IN juttu ja siinä sivussa myös pojat kaverit ovat ok juttu. Yksin jääminenkin sujuu ihan hienosti, tosin Vexi jää omaan häkkiin meidän lähtiessä johonkin. Nyt vielä onneksi olemme saaneet järjestettyä menomme niin ettei sen ole juuri yksin tarvinnut jäädä. Suosittelen lämpimästi koiraa harkitsevalle ”varju-koiran” ottamista. Lämmin kiitos sinulle joka toit Vexin meille ja kiitos myös teille jotka olette antaneet minulle tukeanne ja neuvojanne Vexin ja Jäppisen suhteessa!!! -Eeva ja Vexi – 22.01.2006 Vexi nyt: Vexi on ollut meillä nyt 3-vuotta. Aika on mennyt kuin siivillä, tuntuu että vastahan tuo eilen meille olisi tullut:c). Tuo ikä on hieman lisääntynyt, ikää on ehkä 6-8 vuotta. Vexi on edelleen kaikkia rakastava persoona, joka on saanut monta uutta ystävää valloittavalla olemuksellaan. Kuka nyt ei tykkäisi hurmurista joka tunkee syliin koko 40 kg:n olemuksellaan tai tuuppii takapuolta rapsutettavaksi samalla kovasti "jutellen"? Sen yksi erikoisempia ominaisuuksia onkin juuri tuo "jutteleminen". Kun Vexin tapaa eka kertaa, niin juuri tuo juttelu saattaa pelästyttääkin. Vexi on "opetellut" myös muutaman sanasen meidän ihmisten kieltäkin; "ou jee", "on siellä" ja "totta", ovat sanoja jotka useimmat ihmiset ovat sen kuulleet sanovan. Voitte varmaan kuvitella miten äimänä olin ekan kerran kuullessani sen vastaavan minulle selvällä ihmisten kielellä. Jos olisin yksin ollut paikalla ilman että muitakin sen kuuli niin varmasti olisin epäillyt seonneeni;c) Myös toiset koirat ovat pojasta ok asia.Yhtään tappelua se ei ole aloittanut ja jos toisille tulee tappelu katsoo Vexi viisaammaksi liueta paikalta taka vasemmalle. Saunominen on osoittautunut Vexin intohimoksi ja useimmiten se onkin viimeinen joka lauteille jää, toisten jo poistuttua. Myös autossa- ja eritoten traktorissa matkustaminen kuuluu Vexin lempi harrastuksiin, poika on aina valmis lähtemään, kunhan vain moottoriajoneuvolla pääsee ;c) Yhteiselo nöffi-muori Iitan ja PON-tyttö Mimmin kanssa sujuu ongelmitta, onhan hän lauman ainoa uros, joten siis myös pomo :c) Kissankin kanssa Vexi on näennäisesti kaveria, sisätiloissa Jäppistä siedetään, välillä jopa hiukan nuollaan ja pusketaankin, mutta ulkona onkin sitten toinen juttu. Vexistä on niiiiin ihanaa juosta kissan perässä pihassa, tosin aina jää toiseksi ja se mitä sitten tapahtuisi jos kissan kiinni saisi, sitä en tiedä. Joten toivoa sopii ettei niin koskaan kävisi. On hauskaa katsella kun kissa "vetää höplästä" Vexiä ja Mimmiä juoksemalla piiloon esim. auton alle ja koirat jatkavat eteenpäin raivokkaasti haukkuen, kunnes jossain välissä huomaavat ettei kissaa enään näy, mutta tuolloin kissa yleensä onkin jo kaukana toisaalla... Muutoin päivät Vexillä sujuvatkin sitten tavallisia koiran jutskia touhuten. Sisällä se on rauhallinen ja melki vain makoilee, mutta ulkona "herää henkiin" ja on vilkas ja reipas ulkoilija joka rakastaa metsälenkkejä ja talvisin lenkkeilyä jäällä. Sattuipa tässä taannoin uskomaton sattumakin juuri tuolla jäällä lenkkeillessämme. Vexin kieli jäi kiinni kävelysauvan keppiin.Mikä älynväläys oli keppiä nuolasta,niin sitä en tiedä, mutta kielen irroittelu olikin sitten kivaa puuhaa;c) Vexi on saanut olla perusterve, mitä nyt itse aiheutettuja Rekka-aineessa pesuja ym. pieniä jutskia on ollut ja toivottavasti näin jatkuukin vielä monta vuotta! T; Eeva ja Vexi Mimmi, Iita, Jäppinen, Mika ja Joni Vexistä tuli enkeli Veximme voimat alkoivat hiipua pikkuhiljaa ja viimein koitti aika päästää se kivuista ja säryistä. Saimme kuitenkin nauttia monta ihanaa vuotta tästä ihanasta ja kaikkien rakastamasta koirasta isolla K:lla. Kiitos rakas yhteisestä ajastamme... emme unohda sinua koskaan... meillä on sinua niin ikävä... Mamma, Mika ja Joni Aino ja Startti Lotta, Iita, Mimmi ja Jäppinen Laikku, Pongo, Poju ja Sylvi Kyynelsilmin /säv//. Petri Laaksonen /san. Markus Bäckman/ Kyynelsilmin mennyt aika mieleen palaa Kaikki muuttuu sinun piirtees muistan vain Kyynelsilmin sua kaipaan aivan salaa Olisitpa tänään tässä rinnallain Miksi liian varhain muuttolinnut lähtee Vaikka aika parhain jatkua kai vois Miksi liian varhain sinut menetin Ystäväni parhain tule takaisin Kyynelsilmin mennyt aika mieleen palaa Kaikki muuttuu sinun piirtees muistan vain Kyynelsilmin sua kaipaan aivan salaa Olisitpa tänään tässä rinnallain Miksi jälleen kuulen äänesi mä jostain Vaikka teille tuulen lähtenyt oot pois Miksi liian varjoon kasvos piirtyvät Käden sulle tarjoon mutta häviät Kyynelsilmin mennyt aika mieleen palaa Kaikki muuttuu sinun piirtees muistan vain Kyynelsilmin sua kaipaan aivan salaa Olisitpa tänään tässä rinnallain Olisitpa vielä kerran rinnallain...

Takaisin