KUMMA
|
Tarhakuvaus: "Kumma on n. 3-4kk ikäinen poika, joka tuotiin Kohtlajärven varjupaikista usean muun pennun kanssa tarhalle.
Kumma on hyvin energinen, sosiaalinen ja leikkisä pentu, joka tulee kaikkien kanssa toimeen.
Siinä on todennäköisesti skyenterrieriä jonkin verran.
Täysikasvuisena todennäköisesti korkeudeltaan korkeintaan 50cm."
Keväiset Terveiset Kuopiosta 19.04.2006
Kumman tullessa meille, täällä odottivat jo vanha cockerspanieli Zeo ja Siiri kissa. Kavereita heistä tuli heti. Siiri nukutettiin syksyllä 2005 syöpäkasvainten takia ja Zeo jouduttiin nukuttamaan tammikuussa maksakasvainten iskettyä voimalla. Molempien lähtö oli niin Kummalle kuin meillekkin tosi kova paikka. Uusi kissa otettiin melko pian Siirin lähdön jälkeen, ja nyt meillä on Impi , joka täyttää vuoden heinäkuun puolivälissä. Kumma ja Impi ovat ylimmät ystävykset. Joskus tuntuu, että Impi luulee olevansa koira... Kumma kerää huomiota ulkona liikkuessamme. Isot korvat, hieman...kummallinen ulkonäkö, halu tutustua kaikkiin, hurja pusutteluvimma. Kaveripiiri on kasvanut aika laajaksi. Kumma rakastaa autoajeluja. Etupenkki on hyvä paikka tsiikailla misuja. Kumman paras kaveri on Zorro, pian vuoden ikäinen sekarotuinen velmu myös rajan takaa. Kaverit harrastaa hurjaa jätkäpainia niin kauan, kunnes on aika ottaa pikku unet ja jatkaa sitten taas touhuja. Aamuisin Kumma nukkuu sängyssä tietysti niin kauan kunnes emäntä herää ja tulee täyttämään ruokakupin. Sen jälkeen pitääkin heti päästä lenkille. Meillä on maailaman paras Kumma täällä mein nurkissa. Kiitos siitä kuuluu teille. Sari Kuulumisia uudesta kodista 3.3.2007 Terveiset Kuopiosta jälleen. Talven paukkupakkaset eivät ole hiljentäneet ainakaan Kumman vauhtia. Kovillakaan pakkasilla ei tarvinnut ulos houkutella. Kohta on pojalla jo 3 vuotta ikää.Aika menee tosi nopeasti. Kumma osaa tosi hyvin osoittaa mieltään ja näyttää mitä mieltä hän on tietyistä asioista, mm. siitä kun emäntä lähtee töihin... korvat painuu kasaan, hitaasti löntystellään omalle lattiatyynylle ja siltä tosi surkeen näköisenä katsellaan, että enkö ihan oikeesti pääse muka mukaan. Kumma kun kulkee mukana kaikkialla mahdollisimman paljon. Kummasta oli iso juttu Savon Sanomissa joulukuussa. Yritän muistaa skannata jutun tänne joku päivä. Juttu kyllä huomattiin ja sen jälkeen kyllä melkein kaikki tunnistavat Kumman kun vastaan tulee. Uusia kavereita on muuttanut kotinurkille aika lailla. Tytöistä löytyy...on Nelli, Milla, Emma, Lilli...ja ihan hyviä riehuntakaveripoikia on kanssa ihan nurkilla, naapuritalossa Pepi ja Poju, jotka ovat monena päivänä pelastaneet aamulenkin ilmestymällä ulos samaan aikaan. Joskus kun meinaa mennä ihan hermot, jos ei yhtään kaveria nähdä lenkillä. Isot korvat eivät edelleenkään takaa sitä , että kaiken kuulemansa voisi sisäistää heti. Jokseenkin valikoiva kuulo meinaa välillä olla. Mutta noin yleisesti jaksaa/viitsii/haluaa kuunnella käskyjä. Aina ei voi olla täydelllisesti käyttäytyvä. Joskus täytyy saada mennä ja touhuta oman pään mukaan. Mökille menoa taas odotellaan innolla. Kesällä se on ihna huippu juttu, koska mökki on saaressa. Siellä saa juosta ihan niin paljon kuin haluaa, eikä seillä ole meidän mökin lisäksi kuin "mummon ja papan" mökki. Nyt talvella on mökkeily jäänyt vähän vähemmälle valitettavasti. Nuotiolle makkaranpaistoon on jo ihan ikävä. Ihanaa kevään odottelua kaikille. Terveisin Kumma, Impi, Sari ja Timo
Kuulumisia kodista 20.8.2007 Kesä lähenee loppua ja mökkikausi on vähän kanssa hiljenemässä. Oltiin kolme viikkoa putkeen mökillä ja Kumma sai olla ihan luonnonlapsena just niin kuin halus. Kuumuuden yllättäessä, siis lähes joka päivä, piti kaivaa hiekkaan kuoppia, jotta viileni. Ja niitä kuoppia on aika monta siinä mökin pihassa. Suurin taitaa olla puutarhatuolin alla. Pitänee rakennella sinne oma kopintapainen ja sinne kasa hiekkaa. Josko se hiemen rajottais ympäri pihaa kaivelua....tai sitten ei. Uimassa tuli käytyä päivittäin. Aina leikin tai metsälenkin jälkeen kaveri juoksi suoraan järveen viilenemään. Veneily oli myös hauskaa. Pelastusliivit päälle ja menoksi. Ihan laivakoira. Aina piti päästä mukaan, kun veneen moottori käynnistyi. Kerran sit piti metsästää kaverin kanssa. Kumma ja Zorro (tuo pystykorvainen ruskea/valko/musta) ne läks metsälle kaskistaan ja saaliina toivat pupunpoikasen. Se nyt ei meikäläisissä aiheuttanut mitään riemunkiljahduksia, mutta moittiakkaan ei voinut, kun kaverit oli nähneet, kuinka kissaa aina kehuttiin, kun se toi saaliita. No, onneksi tää oli ainut saalis... Metsässä vietettiin paljon aikaa. Useampi tunti melkein joka päivä. Onneksi mökki on saaressa, niin ei tarvinnut pelätä Kumman katoamista. Kissamme Impi oli myös yks päivä pitkällä lenkillä. Lähti vaan mukaan, mutta oli lopuksi niin läkähdyksissä , että ihan läähätti. Ei halunnut lähteä toista kertaa.... Kumman kanssa käytiin sienessä ja vattuja keräämässä. Vattupuskilla Kumma haki aina jonkun hyvän mestan mistä näki ympärille ja vahti siellä. Välillä seikkaili puskien alla syöden vattuja ja siinä mesotessaan myös tiputteli paljon kypsiä maahan. Onhan sekin tapa keräillä niitä itselleen syötäväksi... Suurempia haavereita ei onneksi päässyt sattumaan. Kusiaispesään Kumma sit parkkeeras kyll yks päivä ja ne pirulaisethan purivat ikävästi nivusten seudulle. Vaati pientä lääkitystä, kun meinas ihan hermot mennä koiralta. Toiseen etutassuun tuli kans pikku vekki, mistä lie, mutta se parani onneksi ihan itsestään. Nyt kun kotiin palattiin, niin kissa kuin koirakin, ovat näyttäneet pieniä väsymyksen merkkejä. Uni on jo pari päivää maistunut molemmille aika hyvin. Kyllä tässä vielä tehdään monta reissua mökille, ennenkuin jäät ruppee järveen muodostumaan. Ja sit kun on kunnon jäät, niin homma jatkuu taas... Kovasti kaikki kehuu, kuinka Kummasta on tullut niin iso poika. On kuulemma rauhoittunut kovasti...no, onhan tuo jo 3-vuotias. Ihan täysikäinen.Tämmöistä tänne tällä hetkellä. Hauskaa kesänjatkoa kaikille. Terkkuja Kuopiosta. |

Kuulumisia kodista 4.5.2008 Heips taas Kuopiosta ja aurinkoisesta keväästä. Kumma on saanut uuden kaverin. Nyt nurkissa pyörii myös Ihme, tammikuussa 2008 syntynyt sekarotuinen tytteli.Ihme on ihan suomalainen, tuosta vähän matkan päästä haettu. Kumma on ottanut uuden tulokkaan vastaan aivan loistavasti. Kumma on paras isoveli. Se suojelee pikkusiskoa tarvittaessa, leikkii sen kanssa, vaikka ei aina millään jaksaisikaan. Ihme roikkuu koko ajan kiinni naskalihampaillaan poskikarvoissa, kaulapannassa, kiipeää niskaan roikkumaan...ihan mitä vaan ja Kumma kestää. Olen kyllä sanonut Kummalle, että ihan kaikkea ei tosiaankaan tarvitse kestää, vaan saa sanoa kun hermo pettää. Sitä tuntuu tapahtuvan tosi harvoin. Luultavasti Kumma on suorastaan iloinen tuosta riiviöstä. On muutakin tekemistä, kun vaan lojua odotellessa, että jotain tapahtuis.... Takapihalla on hyvä telmiä ja näin auringonpaisteen lisääntyessä seillä vietetäänkin pitkiä aikoja. Ja kukkapenkit saa kyytiä ja nurmikko on pian enää muisto vain, kun kaverit kaivaa kilpaa. Kunhan järvestä jäät lähtevät, niin päästään taas mökkihommiin. Sitä taitaa odottaa jokainen meillä asustava. Hiihtolomalla oli Kumma mökkeilemässä, mutta nyt ei saarimökkiin ole vielä asiaa, kun jäät on niin hapraat. Kesällä varmaan pyritään olemaan paljon mökillä, niin saa kaikki ravata ympäri saarta vapaana. Siellä elikot on todellakin omassa elementissään. Ihanaa kevättä kaikille. |

Kuulumisia kodista 15.7.2009 Heipparallaa taas Kuopiosta. Kesä on jo pitkällä ja Kumma ja Ihme ovat olleet mökillä melkein yhtäjaksoisesti kuusi viikkoa. Metsälenkit piti laittaa hetkeksi pannaan, kun teerillä oli poikueitä lähistöllä ja mein pikkuset kun lähtivät aina niiden perään.... Nyt voidaan taas vaellella metsiköissä, kun pikku tiput osaavat jo lentää. Kummalla oli vähän harmeja keväällä. Kaverin turkki ei enää kiiltänyt kuten ennen, turkki oheni, masu ei toiminut kunnolla, aina oli vähän sekaisin, sitten tuli vielä epilepsiakohtaukset. Juupa juu! Turkin muutokset laitoin vaan kevään piikkiin, samoin masun toiminnan, kun jäällä söi välillä kalanraatoja tms. Mutta kun tuli vielä kohtaukset, niin sitten mentiin jo vauhdilla lääkäriin. Kaverilla oli noussut pissi päähän, sanoi lääkärisetä. Munuaiset eivät toimineet kunnolla. Lääkekuuri ja erikoisruokavalio saatiin. Homma tasoittui, mutta vielä tuli kohtaus jonkin ajan päästä ja nyt syödään sitten epilepsialääkkeitä. Turkki muuttui heti antibioottikuurin jälkeen ja varuiksi jatketaan erityisruokavaliolla. Uudet verikokeet otetaan syksyllä. Ja kesällä kun sattuu ja tapahtuu tietty.... ensin oli Ihmeellä pala pois anturasta. Se saatiin kuntoon antibioottivoiteella ja tassun tupossa pitämisellä. Siitä ei ehtinyt kulua kuin muutama päivä ja kaverukset lähtivät metsässä teerien perään. Kumma tuli hetken päästä kolmella jalalla hyppien. Toinen takajalka oli aikas kipeä. Lääkäriin soiteltiin, eikä tarvinnut viedä sinne vaan särkylääkettä ja lepoa. Lääke vielä meni, mutta miten saat kaverin lepäilemään päivätolkulla. Et mitenkään. Luultavasti oli varpaat jääneet kivenkoloon ja jonkin sortin murtuma siitä. Nyt jo kävelee ihan ok, mutta varoo välillä tassua kun on riehunut ja rällästänyt ympäriinsä. Eipä tuo näytä menoa haittaavan. Mustikat alkavat olla jo paikoitellen kypsiä eli ei kun metsään niitä koirien kanssa syömään. Onneksi molemmat osaavat itse syödä niitä varvuista, niin saan omaankin suuhun jotain. Aurinko päiviä kaikille ! |

Kuulumisia kodista 23.12.2009 Ihanaa! Talvi on tullut. Ja pian on joulu. Herkkuja tiedossa enemmän kuin tarpeeksi varmaan. Ainakin toivossa on hyvä elää. Hirvenluita...enää kaksi yötä... Kävin verikokeissa syksyllä. Piti tsekata miten nuo munuaiset voivat. Tulokset olivat oikein hyvät. Ruokavalio on pitänyt veriarvot kohdillaan. Eikä epilepsiakohtauksiakaan ole ollut sen jälkeen kun lääkitys aloitettiin. Kaikki on siis hyvin. Elämä hymyilee. Lumisukeltelua, jäillä vaeltelua,kavereiden kanssa peuhailua...Hieman on kyllä nurkilla semmoisiakin kavereita kenen kanssa ei sitten millään voi tulla juttuun. Hmm...no, eihän kaikista voi tykätä. Ihanaa talvea kaikille. |