Luna tuli Suomeen 15.12.02. Halusin antaa kodin sellaiselle koiralle joka sitä todella tarvisee. Ainoana kriteerinä oli että koiran on oltava narttu, koska äitini uros ei hyväksy vieraita uroksia ja olen kuitenkin paljon tekemisissä äitini kanssa.

Suomesta oli tarkoitukseni hankkia koira, kunnes vahingossa eksyin pelastetaan koirat sivuille. Siinä tuli muutamana päivänä käytyä sivuilla ja mietittyä ottaakko vai ei ? Ja kenet? Lunan kuvaa pysähdyin usein katsomaan ja harkinnan jälkeen soitin Katarinalle ja varasin tytön. Aika monet tuttavani pyörittivät päätään ja sanoivat minun saavan ongelmakoiran, vaan kuinkas kävi.

Kyllä pahat puheet ja epäilys katosivat äkkiä mielestäni, kun tutustuin Lunaan. Arkahan tyttö oli, mutta minut se otti heti omakseen ja kun vahingossa seisoin sen hännän päällä katsoi se minua kuin kysyen: Näinkö teillä Suomessa? Lunan kouluttaminen osoittautui helpoksi, neiti tajuaa hyvin nopeasti mitä minä haluan sen tekevän ja tekee mielellään (namipalkalla).

Miespuoliset ihmiset ovat saaneet tutustua Lunan arkaan ja pelokkaaseen puoleen. Haukkuminen ei tahdo loppua, mutta onneks meillä käyneet miehet on jaksanu olla kärsivällisiä ja tarjoilla neidille herkkuja ja Luna on vähän oppinut luottamaan miehiin.

Muihin koiriin Luna suhtautuu hyvin, joskin juoksun jälkeen särmää on tullut lisää ja tyttö ei suostu enää olemaan kaikille mieliksi ja alistumaan. Kotona taas asuu kaksi kissaa joista varsinkin tyttö Ninja on kiusannut Lunaa. Nykyään Luna uskaltaa sanoa Ninjallekin vastaan, kun enne vaan luikki häntä koipien välissä karkuun. Kolli kissa Samirin kanssa mitään ongelmia ei ole ollut. Luna ja Samir eivät ole ylimpiä ystäviä, mutta voivat nukkua vierekkäin, eivätkä tappele samalla tavalla kun neidit keskenään.

Luna on tässä kahden ja puolen kuukauden aikana näyttänyt itsestään aivan uskomattoman paljon erilaisia puolia ja eiköhän näitä uusia luonteenpiirteitä vielä paljastu lisää. Päivääkään en ole katunut Lunan ottamista ja usein ilon kyyneleet silmissä katson sitä kun se syö, nukkuu tai kutsuu minua leikkimään. Kuinka kukaan on voinut hylätä noin viisaan ja valloittavan koiran?

Piia

Takaisin