Moonika löydettiin kadulta yhdessä neljän muun pennun kanssa. Se vietiin Loomade Hoiupaikkaan, josta sen sisarukset yksi toisensa jälkeen lähtivät kotiin Moonikan joutuessa odottamaan omaa kotiaan yli neljä kuukautta. Viimein päätimme tuodan tytön kotihoitoon, jotta se pääsisi opettelemaan normaalia perhekoiran elämää. Iältään neitonen on tällä hetkellä noin 6-7 kuukautta ja säkäkorkeudeltaan suunnilleen 45 senttiä. Luultavasti se kasvaa vielä jonkin verran, mutta ei varmasti paljoakaan yli 50 senttiseksi. Tarhalla tyttö asutti häkkiään monien eri koirien kanssa sulassa sovussa. Suomen puolella ainakin sitä isokokoisemmat koirat ovat saaneet neidon säikähtämään ja puolustuskannalle.

Kotihoitajan kertomaa

Monika on ollut hoidossa nyt kolme päivää ja osoittautunut iloiseksi ja erittäin ihmisrakkaaksi koiraksi, joka rakastaa halailua ja rapsutuksia. Monikalla on myös todella kauniit kauriin silmät, joita se käyttää häikäilemättä hyväkseen rapsutuksia kerjätessään.

Ulkona uudet äänet ja hajut jännittävät vielä, mutta tyttö rohkaistuu selvästi päivä päivältä yhä enemmän. Olemme käyneet leikkimässä joka päivä tyhjässä koirapuistossa ulkoilujännityksen helpottamiseksi ja tänään Monika ottikin jo riemuspurtteja ja riepotteli risuja. Toisiin koiriin ei olla vielä tutustuttu, koska toistaiseksi Moonika mielummin luikkii pakoon kuin menisi tekemään tuttavuutta. Hihnassa Monika kulkee nätisti ja ottaa kontaktia, mutta välillä poukkoilee puolelta toiselle. Tyttö on sen verran kevyt, että sitä on tarvittaessa helppo hallita hihnassa.

Sisäsiisteyttä harjoitellaan vielä. Isompi hätä on tähän asti tullut aina ulos, mutta pissat lirahtaa vielä sisälle. Yksin ollessaan Monika osaa pidättää hienosti. Ilopissat pääsee, kun tulen kotiin. Muutoin silloin, kun ulkona on ollut niin jännää ettei tyttö ole muistanut pissiä ja hätä yllättää lenkin jälkeen sisällä.

Jäädessään yksin Moonika haukkuu ja vinkuu hetken ja lopettaa, kunnes luikauttaa taas hetken päästä haukahduksen. Yksinolemista pitääkin harjoitella vielä Moonikan kanssa mutta edistystä on jo havaittavissa. Tyttö rauhoittuikin jo huomattavasti, kun rakensimme sille pöydän alle oman "luolan" pelkän nukkumapatjan sijaan, jossa se voi olla rauhassa ja turvassa. Moonika on myös erittäin utelias ja tunkemassa nenäänsä joka paikkaan. Tästä syystä pöydille ei kannata jättää ruokaa tai irtotavaroita, ellei halua niiden päätyvän parempiin suihin.

Tyttö antaa hienosti käsitellä itseään ja vaikka tuntuukin inhoavan suihkua niin antaa kuitenkin kiltisti pestä itsensä. Kaiken kaikkiaan Moonika on varsin valloittava neitokainen, joka mielellään kellahtaa syliin hellittäväksi. Mikään sohvaperuna se ei kuitenkaan ole, vaan kaipaa runsaasti puuhaa ja toimintaa jottei vallan turhautuisi.

Moonika sai kodin toukokuussa 2008.