Nappi tuli Suomeen 28.6, yöpyi ensimmäisen yön "kummitätinsä" Marittan luona Helsingissä
ja seuraavan Katarinan luona Tampereella.
Sunnuntaina sain luokseni laihan, mutta uskomattoman kauniin pienen ruskeatiikeri pojan.
Se oli niin terhakka ja elämänhaluinen onnettomasta koostaan huolimatta.
Kotona se heti tutki kaikki paikat ja tervehti rohkeasti muut kissani sekä koirat.
Se oli niin uskomattoman reipas, että uskoin sen kuntoutuvan ja kasvavan tomeraksi nuorukaiseksi
ja vanhenevan yhdessä minun kanssani.
Toisin kuitenkin kävi.
Jo maanantai-iltana loppui ruokahalu, vatsa meni löysälle ja alkoi oksentelu.
Tiistaina ravintoa meni enää ruiskusta ja suoraan suuhun laittamalla, mutta sekin tuli kaikki pois.
Eläinlääkäri yritti keskiviikkona auttaa vielä Nappia, se sai nestettä nahan alle ja antibioottia,
mutta mitään ei enää ollut tehtävissä.
Pikkuinen nukkui pois kainalossani keskiviikkoiltana.
Hyvää matkaa pienelle Napille Sateenkaarisillalle.
Siellä odottavat Ninja, Sisu ja Söperö, Napin pienet kasvinkumppanit.

Ikävöiden Hilkka

Takaisin