NELSON

Minä ja ystäväni Mika saavuimme Helsingin satamaan 23.7. hakemaan Nelsonia, harmaata sekarotuista koiraa, joka oli asunut jo pitkään koiratarhalla Tallinnassa. Tarina alkaa kuitankin jo paljon aikaisemmin. Olen aina halunnut oman koiran, mutta minulla ei ole ollut paikkaa eikä aikaa hankkia koiraa. Nyt minulla on ensimmäinen oikea työpaikka suosikki maassani Suomessa. Nyt olisi siis hyvä aika hankkia nelijalkainen ystävä. Olen aina pitänyt vanhempaa koiraa pentua parempana, mutta Jyväskylän koiratarhalla ei ollut yhtään kotia etsivää koiraa. Sitten löysin internetistä Pelastetaan koirat ry:n sivut ja ajattellin, että miksipä ei; olisi hyvä ajatus auttaa jotain virolaista koiraa saamaan kodin Suomesta. Yleensä me tuomme Virosta olutta, miksei siis myös koiraa.

Hihi, yllätys oli suuri, kun näin Nelsonin ensimmäisen kerra: oikea väri, mutta... koko!!! Hän ei ollut 45cm korkea, hänen mahansa alkoi 45:stä sentistä.;-)) Mutta rakastuin heti häneen. Nelsonia jännitti, mutta hän oli erittäin ystävällinen ja onnellinen hyppiessään ympäriinsä. Ja kun hän pissasin jalalleni, tiesin hänen valinneen minut uudeksi "puukseen". Sanottuamme hei tytöille, jotka toivat Nelsonin Helsinkiin, hän veti meidät rallivauhdilla parkkipaikalle. Talutushihnasta piti pitää tosissaan kiinni. Sitten Mikalla ja minulla meni viisi minuuttia ennekuin Nelsoni suostui hypätä autoon. Hän ei halunnut edes mitään pikku purtavaa! Matka Jyväskylään meni rauhallisesti, Nelson istui takapenkillä ja katseli yöllistä Suomea. Halusin tietää mitä hänen mielessään liikkui... Saavuimme kotiin kello kaksi ja olimme todella väsyneitä, mutta Nelson ei halunnut nukkua! Hän käveli ainakin sata kierrosta asunnossa, ei syönyt tai juonut, ajattelin jo hänen tulevan hulluksi! Mutta kun menimme sänkyyn, tuli yllättäen hiljaista... ja muutaman minuutin kuluttua kuului iloista kuorsausta ja se ei ollut Mika:-)

Jo ensimmäsellä kerralla vierailtuani sivuilla ihasuin koiraan nimeltä Nelson. Haaveilin hänestä koko seuraavan yön. Ja kun seuraavana päivänä katselin ja luin koirien luonnehdintaa ja selvisi Nelsonin olevan ystävällinen olin löytänyt koiran josta olin aina haaveillut. Lähetettyäni muutaman sähköposti viestin Miialle ja Mariannelle (suomeksi, oppin ainkin 50 uutta sanaa), päätin antaa Nelsonille uuden kodin.

Ja siitä alkoi todella hauska aika. Saan suukkoja aamuisin, joku hyppii minua vasten tassut melkein olkapäillä, kun saavun töistä, joku kävelyttää minua pitkiä matkoja, menee uimaan, nukkuu, syö ja tarkistaa koko ajan onko Susann lähettyvilllä...

Nelson on paras! Ystäväni olivat yllättyneitä, kun hän jo parin päivän jälkeen tiesi kuka on hänen tyttönsä ja kuka on hänen ystävänsä. Aina kun olemme yhdessä hän seuraa minua. Ja ulkona hän on kuin pölynimuri, aina nenä maassa haistelemassa. Tähän mennessä hän on oppinut; istu, maahan, tassu, tule, nuku, sivulla... Mielestäni Nelson on erittäin viisas koira. Olin yllättynyt, kun hän tiesi heti alusta asti että hänen täytyy tehdä asiansa ulos. Olen kuullut hänen haukkuvan vain kahdesti tähän mennessä, hän on erittäin söpö, nukkuu suurimman osan ajasta sisällä ja on niin onnillinen kun menemme ulos. Ja voin jättää hänet yksin työpäivän ajaksi, mitä nyt kaukosäädin on vähän kärsinyt(nam nam muovia), mutta muuten ei ole tehnyt pahojaan sillä aikaa. Hän ei metsästä hölkkääjistä tai polkupyöräilijöistä, mutta pitää paljon oravista ja jäniksistä. Ensimmäisinä päiviä hän halusi syödä molemmat marsuni, nykyään hän pitää niitä tylsinä, ainakin kun ne ovat häkissä.

Olemme olleet jo elänlääkärissäkin. Lääkärissä saimme selville, että Nelsonin hampaat ovat katkenneet kauan sitten, ja hänen korvansa ovat tulehtuneet. Muutoin hän on hyvässä kunnossa. Ja hyvää koiranruokaa syömällä hän tulee sädehtivämmäksi päivä päivältä.

Hauskinta on kun kävelemme, lapset hutaa "susi susi". Ja kauppakadulla ihmiset ihmettelevät minkä rotuinen Nelson voisi olla. Kerron heille aina hänen tarinansa ja he ovat yllättyneitä, että niin paljon ihmisistä pitävä koira on tuotu Tallinnasta vain muutama päivä sitten.

Olen todella iloinen, että löysin Nelsonin ja haluan kiittää niitä ihmisiä Pelastetaa koirat ry:ssä, jotka tekevät hienoa ja tärkeää työtä koirien hyväksi. Toivottavasti nekin koirat, jotka eivät ole niin "helppoja" kuin Nelson, löytäsivät hyvän kodin Suomesta.
Susann

Takaisin