Herra Hymypoika, mikä sinua naurattaa? Silmät sikkuralla katsot suoraan
sydämeen ja hymyilet. Olet niin suloinen, kultainen ja viisas -
sateenkaaren päästä löytyvä aarre.
Nepal noin 8- vuotias "herra hymypoika" saapui Tallinnan Koiratarhalle
21.08.06. Pari ensimmäistä päivää se tarkkaili uutta ympäristöään lähinnä
kopistaan, ollen kuitenkin levollisin mielin. Moni olisi itkenyt tai
hermoillut, mutta Nepal tuntui ajattelevan "tässä nyt ollaan ja katsotaan,
mitä tulevaisuus tuo tullessaan". Se oli ystävällinen ja onnellinen
saadessaan jonkun luokseen, mutta ei kuitenkaan turhia intoillut.
Ensimmäinen kävelymatkamme Nepalin kanssa oli aluksi vähän haparoiva. Se
oli aavistuksen jäykkä ja askelsi kokeilevan uteliaana tarhan porteista
ulkomaailmaan. Takaisin häkkiinsä herra lähti oikein mieluusti ja
vauhdikkaasti, sitä taisi sittenkin vähän jännittää kaikki uusi. Seuraava
lenkkimme oli jo paljon vapautuneempi eikä oma häkki kiinnostanut enää
alkuunkaan niin paljon, vaan herrakoira olisi jatkanut lenkkeilyä ja
seurustelua pitempäänkin. Kävelyn lopuksi Nepal vapautui "irrottelemaan"
ja sain sylin täydeltä koiraa, suukkoja ja pääsinpä todistamaan hillittyä
leikkinäytöstäkin.
Myöhemmin Nepal on päässyt ulkoilemaan useiden ihmisten ja toisten koirien
seurassa. Lenkkeilyt sujuvat moitteettomasti jopa toisten urosten ollessa
matkassa mukana, eikä Nepal tunne tarvetta korostaa miehisyyttään millään
erikoisefekteillä. Kyllä se osaa silti murahtaa vastaan, jos joku alkaa
elvistelemään, mutta ei tunne silti itse tarvetta riidan haastamiseen.
Nepal on rauhallinen, tasapainoisen oloinen herra, jolta löytyy kasapäin
elämän mukanaan tuomaa viisautta ja oppeja. Se osaa taatusti arvostaa
huolenpitoa, lämpöä ja omaa ihmistään. Se saattaa joskus haukahtaa
muutaman kerran, mutta ei lähde mukaan toisten konsertteihin ja tuntuukin,
että sen haukahdukset on tarkoitettu lähinnä tervehdykseksi kivoille
ihmisille. Nepal on säkäkorkeudeltaan noin 50-55 senttiä ja muutkin mitat
sillä on hyvin kompaktissa ja melkeimpä mihin vain tarkoitukseen ja
asumismuotoon sopivaisessa pakkauksessa.
Kuulumisia kodista 13.7.2007
Mun koira. Mun ikioma aarre, sydänkäpynen.
Bongasin Nepalin kuvan TEHOn sivuilta ja rakastuin siltä istumalta. Hölmöä
rakastua koiran kuvaan, varsinkin, kun koirasta ei ollut muuta tietoa kuin sukupuoli
ja ikäarvio. Mut minkäs teet..sanotaanhan, että rakkaus on sokea.
Pyysin Katarinalta, että hän tutustuisi tuohon nauravaan koiraherraan.
Katarinasta ei paljoa apua ollut, ainakaan järjen takomisessa: ”Ihana.
Mä oon rakastunut.” Muutaman päivän kuluttua Nepal ilmestyi
gallerian kotia etsiviin, eli vapaille markkinoille. Mulle tuli hätä..mitä,
jos joku muu varaa sen.. Hätä vain kasvoi, kun keskustelussakin oltiin
huomattu nauravan koiraherran ilmestyminen kotia etsiviin. Sodassa ja rakkaudessa
on kaikki keinot luvallisia.. niinhän kai sanotaan? Mä olin rakastunut
hiusjuuriani myöden, mun oli vain yksinkertaisesti saatava tämä
suuri rakkaus itselleni. Niin sainkin, mutta en ehkä kaikkia osapuolia
miellyttävällä tavalla.. no, loppu hyvin kuitenkin ;)
Nepal siis matkasi 13.9.2006 tänne Tampereelle, Lyydia-neidon seuraksi.
Koirakaverukset tulivat toimeen heti ensi haistelulla. En epäröinyt
hetkeäkään jättää noita kahden koko työpäivän
ajaksi. Pieniä rähinöitä noilla toki alussakin oli, Lyydia
on kuitenkin se perheen Prinsessa ja tottunut saamaan kaiken huomion. Rähinöitä
tuli alussa lähinnä huomiosta ja ruuasta. Nykyään eletään
aika seesteisesti, pieniä kahakoita tulee silloin tällöin mutta
se kuulunee asiaan, kun kyse on sisarrakkaudesta ;) Tosin taidan olla itse osasyyllinen
noihin huomiosta johtuviin rähinöihin, sillä en pysty olemaan
erossa Nepalista. Lyydiasta on pikkuhiljaa tulossa iskän prinsessa, koska
saa tältä enemmän huomiota kuin multa.
Nepalin iäksi arvioitiin 8 vuotta, nykytiedon mukaan herran ikä on
ainakin 10 vuotta. Ei haittaa, sillä täyden kympin koira tuo onkin.
Nepal on ikäänsä nähden hyvässä kunnossa, veriarvot
kohdallaan eikä nivelissä näytä olevan pahempia kulumia.
Yksi arkipäivää vaikeuttava ongelma kuitenkin löytyy. Nepal
on joskus saanut kovan iskun naamaansa, jonka johdosta alaleuka on kahdessa
osassa ja suurin osa etuhampaista, kulmahampaita myöden, on poikki. Naksuleualta
on täten kaikki kova pureskeltava pannassa. Tuon vamman kanssa on opittu
elämään, eikä se tunnu haittaavan Nepalia millään
tavoin. Enemmin siitä on mulle haittaa..vainoharhainen kun olen :)
Nepal (Naksuleuka, Kanuuna, Isokoira) rakastaa uimista, harrastaa verijälkeä
ja koiraetsintää, pelkää ukkosta ja on hirvittävän
paukkuarka ja stressiherkkä, räyhää remmissä sekä
on mulle ihan tajuttoman rakas örmykörmy. Paljosta saan taas olla
kiitollinen Katarinalle, Minnalle ja Viiville. Kiitos.
Virpi
