Nikodemus on kaunis, mutta melkoisen höyryvanan peräänsä jättävä uros Virumaalta. Pojan
patoutuneet energiat suorastaan räjähtävät, kun sen kanssa lähtee "kävelemään". Ja mielikin pojalla tuntuu olevan sellainen; "sitten mennään minne mä haluun". Se kuitenkin rauhoittuu jonkin verran, kun saa nähdä ympärillään muutakin, kuin toisia koirankoppeja ja niissä haukkuvia koiria.

Poika on tarkkaavainen ympäristöstään, se kuulostelee ja tarkkailee lähes koko
ajan mitä tapahtuu. Tästä voisi päätellä stressitason olevan aika korkealla. Se tulee taatusti kuitenkin laskemaan, kunhan Nikodemus pääsee omaan kotiinsa.

Ketjun päässä ollessaan Nikodemus tulee suukottelemaan ja kiehnäämään itseään, mutta hihnassa se ei enää ehdi sitä tekemään. Ketjussaan poika myös haukkuu kilpaa muiden kanssa hakien huomiota ihmisiltä.

Nuori herra tuotiin tarhalle kodistaan, koska perhe yksinkertaisesti kyllästyi koiran pitämiseen yhteisen vuoden jälkeen. Sen aikaisemmassa perheessä oli lapsia, mutta ihan pienten lasten perheeseen emme Niksua suosittele sen välillä hyvinkin villin vauhdikkuuden vuoksi. Kaikenlaiset harrastukset ja aktiviteetit ovat plussaa tulevalle kodille. Perustottelevaisuus kurssikaan ei varmasti olisi herran kanssa pahitteeksi. Säkäkorkeutta tälle energiselle nuorelle miehelle on kerääntynyt noin 50 senttiä.

25.7.2008 Menin tervehtimään Niksua ja yllätyin. Vastassa oli huomattavasti rauhallisemman oloinen nuori poika, kuin mitä se oli aiemmin ollut. Niksu otti minut vastaan hyvin ystävällisesti, häntä heiluen ja jotenkin tunsin suurta muutosta pojassa tapahtuneen. Luulekin, että Niksun siirtäminen pois pelto-alueelta tarhan pihapiiriin on laskenut sen stressitasoa huomattavasti. En kuullut sen edes haukkuvan kertaakaan saati, että se olisi lähtenyt mukaan muiden koirien haukuntaan. Niksu vain istua nökötti hiljaa, tarkaillen ympärillä pyöriviä ihmisiä ja eläimiä. Näinköhän pikku Niksu parka luulee, että tätä tämä elämä nyt sitten on, ketjun päässä istumista päivästä toiseen?

Toivon hiljaa sydämessäni, että tälle kauniille, kultaselle ja hyvin kiltille pojalle löytyisi se oma, kultaakin kalliimpi koti pian. Niksu tulee arvostamaan sitä paljon.

Nikodemus sai kodin elokuussa 2008.

Kuulumisia kodista 15.9.2008

Ensitapaamisen odotus Tallinnalaisen huoltoaseman pihalla, 8.8.2008, oli suorastaan hermoja raastavaa. Verkkosivuillanne olleet kuvat ja oikein pätevä luonnekuvaus mielessä, yritimme arvailla minkälainen kaveri uusi perheenjäsen olisi. Kuitenkin tuon hetkisen tiedon määrä tuntui hyvinkin vähäiseltä elinikäistä sitoumusta ajatellessa. Ja sitten j ännitys hälveni hujauksessa, kun sitten näimme komean Nikodemuksen, tai Nikon, ja koimme sen ylitsepursuavan sosiaalisuuden ensi tervehdyksissä. Se oli kovasti kiinnostunut tutustumaan ja lähti oikein mielellään kotimatkalle Suomeen.

Lahden ylitys menikin lemmikkihytissä nukkuessa. Me olimme uupuneita aikaisesta herätyksestä ja edellä mainitusta hermojen raastamisesta ja Niko oli tehnyt jo pitkän automatkan päästäkseen Tallinnaan asti. Teimme hereillä ollessamme huomioita toisistamme ja Nikosta näki heti sen ystävällisyyden ja loputtoman kiinnostuksen aivan kaikkeen. Uskomme, että teimme hyvän vaikutuksen myös Nikoon.

Matkan loppuosa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä tuntui olevan matkaajille suorastaan läkähdyttävää. Uutta nähtävää, kuultavaa, haistettavaa ja maistettavaa oli ylitsepursuavat määrät ja pojalla on (yhä edelleen) kova tahto kokea ihan kaikki, kaiken aikaa. Mitään merkkejä arastelusta tai pelkäämisestä ei kuitenkaan ollut, vaan Niko oli koko ajan hyvin positiivinen ja aktiivinen.

Kotiin päästyämme pitkä matka ja kaikki koettu kostautui väsymyksenä ja seuraavan parin vuorokauden aika olikin valtaosin hiljaiseloa ja nukkumista. Alussa korostui pieni hellyydenkipeys ja kaikenlainen rapsuttelu ja hellittely oli toivottavaa ja suorastaan pakollista. Toimi, josta Niko ei varsinaisesti kieltäydy näin kuukauden kuluttuakaan, vaikka se ymmärtää jo, ettei sitä aina voi/jaksa jatkaa ihan loputtomiin. Heti alusta lähtien korostui myös Nikon halu oppia ja sen nopeus oppia uutta on välillä melkein hämmentävää.

Lenkillä käymisen harjoittelu alkoikin sitten heti ja toki pientä harjoitusta tarvittiinkin. Niinkin itsestään selvältä tuntuva asia kuin portaat tai hissi oli pojalle jotain ihan uutta. Nikolla on selkeästi jotain kokemusta ihmisten kanssa elelystä ja ulkoilusta, mutta sen tutkimusmatkailijan luonteen ja aktiivisuuden (ja jostain syystä sauvakävelijöiden) takia pyrimme jatkuvasti harjoittelemaan luokse tulemista ja tarvittaessa vieressä käyntiä. Myös sen suomennettua nimeä, Nikoa, joutuu pojalle ulkona vielä välillä muistuttamaan, kun sitä ei maailmaa tutkiessa aina muista…

Läheiset koirapuistot ja lenkkipolut ovat jo tulleet tutuiksi ja Nikon käyttäytyminen toisten koirien kanssa on ihailtavaa. Tämä johtunee sen "aikaisemmasta elämästä" ja kokemuksista suurien koiramäärien parissa. Se on muita koiria kohdattaessa hyvin sosiaalinen ja avoin ja aina valmis leikkimään. Se ei juurikaan lähde uhoamaan tai haukkumaan toisten niin tehdessä, vaan suhtautuu eri tilanteisiin hyvinkin tyylikkäästi. Kehuja sen kauneudesta sekä komeasta ja vauhdikkaasta juoksutyylistä on tullut usealtakin kollegalta ja tämä saa tuoreen koiranomistajan hyvinkin ylpeäksi.

Nikon ulkonäköön suunnatut kehut pohjaavat suurelta osin sen siron tyylikkääseen olemukseen ja arvokkaaseen käyntiin, mutta hämmentävän suuri tekijä oli myös ensimmäisten päivien aikana suoritettu perusteellinen pesu ja harjaus. Ilmeisesti ensimmäistä kertaa suihkussa käyneen "uitetun koiran" kuivettua, keskuuteemme ilmestyi varsinainen komistus: turkin tuuheus ja valkoisesta vaaleaan kultaan vaihtuva väri yhdistettynä kauniisiin peuran silmiin suorastaan pysähdyttävät katsojan (tai ainakin sen ylpeän koiranomistajan…).

Kaikilta osin olemme erittäin onnellisia Nikosta, se sopii uuteen kotiinsa erinomaisen hyvin. Emme olisi ikinä arvanneet saavamme näin älykästä ja sosiaalista sekä reipasta ja avointa koiraa. Myöskin Niko vaikuttaa onnelliselta uudessa elämässään ja se osaa osoittaa luottamustaan ja rakkauttaan suorastaan pakahtumiseen saakka. Jos muiden uusien koiranomistajien kokemukset ovat lähellekin näin onnistuneita, niin täytyy toivoa, että yhä useammat rohkaistuvat pelastamaan löytökoiria hyvän ja tärkeän työnne tuloksena. Kiitokset teille Pelastetaan Koirat ry:n porukka. Me pyrimme pitämään yhteyttä ja kertomaan Nikon tulevistakin kuukausista kotona.

Terveisin Ulla