NILLA
Nilla on n. 2-vuotias energinen narttu, joka paleli kovasti.
Nilla ristittiin Suomessa Siskoksi. Sisko pääsi samaan kotiin ex-varju Justuksen kaveriksi.
SISKON TARINA
Matkamme Suomeen sujui ongelmitta, samoin kotona tutustuminen Markkuun ("isäntään") ja 5-vuotiaaseen suomenajokoira narttuumme Ritaan. Sisko antoi alusta asti auliisti hoitaa (pestä, leikata kynsiä ym.) itseään. Kävimme eläinlääkärissä hoidattamassa "köhän", joka oli lievä kurkunpäätulehdus. Samalla saatiin lääkkeet Siskon rintaan ja kainaloihin, joista iho oli tulehtunut. Ketju oli hangannut ne vereslihalle. Tulehdus parani nopeasti. Ikuisena muistona kurjasta lapsuudesta jäi kuitenkin paljaat alueet etujalkojen kainaloihin ja ulkosyrjiin, joihin eivät karvat koskaan kasva takaisin – niin kovasti on ketju niitä joskus hangannut. Koska Sisko on nopea oppimaan, tulivat tutuimmat käskyt nopeasti opittua suomeksi. Ensimmäisinä viikkoina Sisko söi kaikki roskat kadulta ja joi lätäköistä, mutta nyt Sisko on jo onneksi unohtanut lapsuuden nälän ja janon eikä mutustele banaanin kuoria ojista. Mutta nirppanokka Siskoa ei ole ruoan suhteen vieläkään. Sisko ei ole tuhonnut mitään ja osaa olla kotona asiallisesti päivällä kun ihmiset ovat poissa. Lattialle unohtuneet sukat kyllä häviävät nopeasti vetoleluiksi, mutta siitä ei voi syyttää kuin huolimatonta sukan omistajaa.
Sisko muistuttaa ulkoisesti melkoisesti seefferiä tai belgianpaimenkoiraa. Olettaisin että Sisko on ollut Virossa pihavahti ketjussa. Aluksi Sisko haukkui joka yö lehdenjakajan. Onneksi tottui kuukaudessa ääneen ja nyt saamme nukkua koko yön rauhassa. Yhä Sisko herättää meidät jos pihalta kuuluu "epänormaaleja" ääniä yöllä. Lenkeillä Sisko kulki aluksi hyvin mallikelpoisesti. Kuljimme jopa linja-autoilla ja "valloitimme maailmaa". Pidin Siskoa irti pelloilla. Muutaman viikon jälkeen Siskon todellinen minä uskaltautui näyttäytyä, kun kotiutuminen edistyi. Kotona Sisko on aina ollut mitä lutuisin pieni kullanmuruni, prinsessani, mutta kadulla Sisko muuttuu vainoharhaisen pelokkaaksi ärisijäksi. Kuin olisi kaksi eri persoonaa samassa koirassa. Sisko pelkää monia asioita ja suojautuu aggressiivisella käytöksellä. Ulkona Sisko on tosiaan usein niin jännittyneenä, ettei välttämättä edes malta pissata. Hihnassa ollessaan kaikille koirille on äristävä. Polkupyöräilijöitä, rullaluistelijoita ja skeittaajia Sisko vihaa. Samoin pärisevät mopot, kiljuvat lapset, liian läheltä liian hitaasti ajavat autot ja nuoret miehet saavat Siskon raivon valtaan. Venäjää puhuvat miehet saavat Siskon karvat niin pystyyn että Sisko näyttää lähes siililtä. Kun Sisko kiihtyy hysteeriseksi, ei sitä heti rauhoita mikään. Makupalojen voimalla Sisko hillitsee jotenkin itsensä eikä ehkä syöksy "uhkan" kimppuun, mutta jos minä en huomaa (ja pyörät lähestyvät takaa nopeasti ja äänettömästi!) "uhkaa" niin ampaisee Sisko kita avoinna kohti "uhkaa" ennen kuin olen ehtinyt makupaloja tarjotakaan. Sisko on onnistunut tartuttamaan ärisemisen muihinkin koiriimme. Niinpä nyt lenkitämme koiria erikseen. Ulkoilut sujuvat kohtuullisen rauhallisesti, jos minulla on vain Sisko mukana ja klikkailen ja tungen makupaloja Siskon suuhun aina kun ohitamme muita koiria. Lasten lähelle Siskoa ei voi päästää, eikä muutenkaan vieraiden ihmisten lähelle. Mutta olemmekin jo yhteiselomme aikana tottuneet välttelemään humalaisia tai häliseviä koululaislaumoja. Käymme herkkujen voimalla totuttelemassa urheilukentän laidalla juokseviin, huutaviin ja äkkiliikkeitä tekeviin miehiin ja lapsiin. Olemme käyneet jo pidempään koiraterapeuttien asiakkaina. Siskolla on kokeiltu lääkitystäkin, mutta sille ei ollut toivottua vaikutusta. Terapeuttien viimeisin "tuomio" on, ettei Siskon kenties jo pentuaikana tulleita negatiivisia kokemuksia / kokemuksien puutetta saada koskaan täysin korjattua. Siskoa ja Siskon pelkoja on vain ymmärrettävä ja niihin sopeuduttava. Siskolta ei saa vaatia liikoja. DAP- haihdutinta olemme käyttäneet, jos se edes vähän vähentäisi Siskon henkistä pahaa oloa. Haaveissani on muuttaa maalle, ettei ympäristö liiaksi stressaisi Siskoa. Mökillä Sisko on näet mitä herttaisin koira ja kaikki vieraat aina ihastuvat siihen.
Sisäsiisti Sisko ei ole täysin ollut, vaikka hetken tilanne oli jo parempi. Typeryyttäni Sisko steriloitiin loppu kesästä 2003. Siitä aiheutuvat hormoonimuutokset pahensivat Siskon pidätysongelmia. Pahimmillaan Siskoa oli vietävä ulos tunnin välein. Nyt Siskolla on hormonilääkitys, joka on auttanut jonkin verran. Kaikenlainen stressi ja muutokset lisäävät kuitenkin sisälle pissailua. Varjoainetutkimuksissa selvisi, että virtsarakko on sijoittunut väärin, eikä mahdu laajenemaan normaalisti. Yhdessä hormoonimuutosten kanssa Siskon on mahdotonta pidätellä. Nyt toivon ettemme joudu leikkauksella siirtämään virtsarakkoa, sillä ennusteena on että vain 1/3 leikkauksista onnistuu. Minulle oli jo tuskallista katsoa Siskon surkeaa olemusta sterilointileikkauksen jälkeen. En halua että muruseni joutuu olemaan tikeissä, kun ei ymmärrä mitä ne ovat, miksi olo on surkea. Olemme sopeutuneet ajatukseen että meillä on ikuinen sisälle pissivä "pentu". On vain välillä vaikeaa löytää pätevää hoitoapua, kun selitän että koirani voi olla ulkona hyvin aggressiivinen ja sisällä se pissii J.
Loppu keväästä 2003 meille tuli varju-poika Justus Rekku-Rescuen kautta. Justus etsi uutta kotia koska Justuksellakin oli sisäsiisteysongelmia. Totesimme että samalla vaivalla pesemme kahden koiran pissoja. Justus on energisyydellään samaa tasoa Siskon kanssa ja nuo kaksi jaksavat nahistella loputtomiin. Kilpailevat kaikesta. Justus kyllä isompana päihittää Siskon kaikissa leikeissä ja Sisko siitä sitten ärsyyntyy ja räksyttää kimeällä äänellä. Siskon merkittävin luonteenpiirre muihin koiriimme verrattaessa onkin juuri tuo räksyttäminen. Siskon yksi lempinimi on Räksy.
Siskon on saatava nukkua meidän välissä vaikka kuinka kuuma olisi. Siskon yksi ongelma onkin tämä pikkuisen liian kiihkeä läheisyyden tarve. Siskon on saatava olla aina samassa huoneessa kuin ihmiset. Nytkin makoilee jaloissani. Kun olin ensimmäistä kertaa yötä poissa kotoa, järsi Sisko seinään kolon. Yritänkin ottaa Siskon mukaani kaikille reissuille, sillä olen kai itsekin jo niin kiinni Siskossa, että ei matkasta mitään tule kun murehdin miten Sisko pärjää. Enkä oikein osaa nukkua jos ei ole Siskoa tuhisemassa kainalossa. Lenkillä Sisko paimenkoiramaisesti kiertää koko ajan meidän ympäri ja on tyytyväinen vain jos olemme kaikki aivan kasassa. Kotonakin parasta on se kun olemme kaikki tiiviisti samalla sohvalla tai sängyssä. Sisko on kietonut Markun pikkusormensa ympärille. Sisko tökkii Markkua vaativasti, jos Markku unohtaa rapsuttaa tarpeeksi tarmokkaasti J. Sisko on Markun pikku-prinsessa. Aamulla Sisko tassullaan tökkii kunnes saa jommankumman meistä liikkeelle. Herätyskelloa ei ole meillä tarvittu sen jälkeen kun Sisko ilmestyi taloonJ.
Laiskoina ihmisinä olemme opettaneet Siskon viemään tavaroita toisillemme. Sisko kuljettaa varovaisesti vaikkapa nenäliinan sitä tarvitsevalle. Sisko on hyvin tärkeänä kun suorittaa tehtävää. Sisko myös rakastaa kaikenlaisia älyleikkejä. Todella taitavasti pyöräyttelee makupaloja pulloista ja palloista. Usein piilotamme herkkuja eri huoneisiin ja tarkasti ja keskittyneesti Sisko nuuskii kunnes kaikki on löydetty. Kaikista talouteen kulkeutuvista pahvirasioista tehdään virikeleluja. Joka päivä koirat saavat silputa jotain. Ulkona olemme harrastaneet verijälkeä. Vähän kyllä säikähdin kun verijälkikurssin kouluttaja, joka on myös ongelmakoirakouluttaja, piti Siskon ensimmäistä jäljestystä "erikoisena". Sanoi ettei ollut koskaan aiemmin nähnyt minkään kurssittamansa koiran menevän niin "villikoiraksi". Sisko tosiaan vauhkoontui täysin. Mutta nyt kun jäljestys on Siskolle tutumpaa ja Sisko tietää, että se on leikkiä, niin Siskokaan ei ota sitä niin kuoleman vakavasti J. Koirapuistossa Siskolla on muutama luottokaveri. Samassa rapussa kanssamme asuvat koirat ovat taas Siskon suosikki viholliset J joille on pakko räksyttää ikkunasta joka kerta kun ne lähtevät lenkille.
Joitakin hoitokoiria, kuten Rodi on käynyt meillä Siskon aikana, mutta koska Sisko on osoittautunut näin herkäksi yksilöksi, koetamme jatkossa välttää kaikkia muutoksia. Siskon olo on selvästi parempi kuin päivärutiinimme ovat vakiot. Ulkona liikkuminenkin sujuu nykyään melko ongelmitta nyt kun Sisko jo hallitsee hyvin peruskäskyt ja osaa kävellä "turvassa" vieressäni. Jos onnistun kiertämään "uhkat" riittävän etäältä niin Sisko ei hermostu.
Sisko on minulle kaikkein rakkain koirani. Siskon herkässä persoonassa on jotain lumoavaa. Siskon katse on niin älykäs ja Sisko onkin älykäs koira! Ei minun yleensä tarvitse edes puhua Siskolle, Sisko ymmärtää pelkästä katseestani mitä tarkoitan. Olen niin pahoillani Siskon puolesta, että se joutui kokemaan niin kovia niin kovin nuorena. Toivon että se tuntisi olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi luonamme ja unohtaisi pikku hiljaa menneet.
Helsingissä 28.8.2004 Hanna K.
Nojautui ihmistä vasten hakien lämpöä ja hellyyttä.
Säkä n. 60 cm.
Helmikuussa 2003 hain Siskon (ent. Nilla) Varjupaikista. En unohda koskaan sitä helpotuksen tunnetta, kun sain taluttaa Siskon "vapauteen". Ilon kyyneleet silmissäni kävelin taksille koirani kanssa. Viime hetkiin asti näet pelkäsin, että esim. Siskon papereissa olisi jotain epäselvyyttä enkä saisikaan Siskoa mukaani, sillä järjestön ihmisiä ei ollut hakureissulla mukana. Onnistuin kuitenkin kommunikoimaan tarhan henkilökunnan kanssa vaikka en puhukaan eestiä. He kertoivat että viimeisillään tiineenä ollut Sisko oli tuotu tarhalle uuden vuoden aattona. Pennut olivat syntyneet parin päivän päästä. Karujen olosuhteiden takia pennut oli heti lopetettu. Olen arvellut, että Sisko oli tullut tiineeksi jo aivan ensimmäisestä juoksustaan, sillä Sisko oli hyvin pentumainen vielä koko viime talven. Usein vieraat ihmiset vieläkin luulevat Siskoa pennuksi, vaikka ikää on nyt vähintään 2-3 vuotta.
Takaisin