NIILO ent. NILO

21.10.06 5-vuotias Nilo saapui koiratarhalle kaverinsa, 3-vuotiaan uroskoiran, kanssa. Ne sijoitettiin omiin häkkeihinsä, mutta pojatpa päättivät toisin. Tarhan katoilla kiipeillen ne löysivät toisensa ja muuttivat yhteiseen häkkiin omatoimisesti. Nilo oli vanhempana ja kokeneempana poikaduon pomo ja aivot, jota sen kaveri sitten kuunteli ja totteli ja yhteiselämä sujui varsin mallikkaasti. Pojat kävivät lenkeillä yhdessä - vapaina, sillä hihnaan ne eivät olleet oikein kumpikaan tottuneet. Pissa ja muut hommat hoidettuaan pojat palasivat omalle häkilleen ja sujahtivat sen oviaukosta sisään. Poikien häkkiä ei tarvinnut juuri ollenkaan puhdistaa, koska nämä kaverukset eivät tahtoneet omaa pesäänsä liata, eli taitaapa Nilo osata sisäsiisteyden jalon taidonkin tai ainakin sen alkeet.

Kerran kävin Nilon kanssa ihan hihnalenkilläkin. Poika kulki kyllä vetämättä tai oikeastaan sitä sai aluksi vetää perässään. Tarpeeksi kauaksi tarhalta kuljettuamme Nilo päätti, että nyt riittää ja napsautti kätevästi hampaillaan flexinsä narun poikki ja juoksi hoiupaikan avoimesta ovesta sisään ja jälleen kerran omaan häkkiinsä, jossa se sitten odotteli minua hymyillen vienosti.

Noin viikko sitten poikien elämä muuttui, kun nuorempi koiraherra sai itselleen kodin Eestistä. Löysin surullisen Nilon yksin häkistään. Se kaipasi kovasti kaveriaan ja tuntui kovin haluttomalta tekemään oikein mitään. Mietteliäs katse silmissään, Nilo makoili häkkinsä lattialla eikä kiinnostunut edes herkuista. Ennen hieman jopa itsenäinen ja touhuileva Nilo päätti kivuta syliin istumaan ja painoi päätään kainaloon saadakseen lohtua ystävänsä menetykseen. Nilo poika odottaa kovasti uutta ystävää. Olisitko sinä sen uusi paras ystävä, jota Nilon ei tarvitse koskaan menettää?

Nilo on säkäkorkeudeltaan noin 55 senttiä.

Kuulumisia kodista 11.6.2007

Nilo alias Niilo saapui iloksemme marraskuussa 2006. Alku oli hankalaa, niin kuin kaikilla löytökoirilla varmasti on, jotkut vain näyttävät sen eritavalla kuin toiset. Niiloa odotti kotona ex-Varju Neida, joka hyväksyi Niilon omalla arvokkaan välinpitämättömällä tavalla. Neidan järkkymätön omanarvontunto aiheutti alussa hankaluuksia. Neida meni yhtään epäröimättä syömään Niilon ruuat ja viemään herkut nenän edestä ja tätähän ei Niilo elämänkoulun läpikäyneenä pystynyt sulattamaan, vaan rähinä oli valmis. Rähinää tuli myös huomiosta, jota Niilo kaipaa niin valtavasti ja Neida olikin välillä hätää kärsimässä, mutta kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja, kun vain osaa vedellä oikeista naruista. Muutaman makuuhuoneessa yksin vietetyn hetken jälkeen, Niilo olikin jo täysin valmis hyväksymään Neidalle osoitetut hellyydet. Neida on nykyään Niilon nainen, Neida määrää tahdin, kenelle muristaan ja kuka on kaveri.

Nykyään ollaan siis yhtä perhettä. Enää ei ruuasta tarvitse olla niin tarkka, kun sitä tulee kuitenkin aina lisää. Nappulat jäävät kupinpohjalle, eikä haittaa vaikka Neida välillä pääseekin yllättämään. Herkuista täytyy tietenkin olla tarkempi! Niilosta on tullut esiin uusia, hieman lapsellisia piirteitä. Seuran puutteessa leikkiä voi, vaikka yksin sukalla tai köydenpätkällä. Kun tekee mieli juosta, niin sitten juostaan ilman minkäänlaista päämäärää edestakaisin, niin kauan kun huvittaa. Niilo on osoittautunut todelliseksi diplomaatiksi. Koirapuistossa ei rähistä kenellekään, mutta narussa on turvallisempaa rähistä. Valokuvia on miltei mahdoton ottaa, niin hillitön on meininki kun saa olla huomion
keskipisteenä.

Niilo on fiksu ja selkeästi elämää nähnyt koira. Niilo vahtii kovasti perheenjäseniä, eikä päästä ketään vieraita mielellään lähelle, ennen kuin tulijan aikeet on varmistettu, varsinkin humalaiset miehet ovat arveluttavia. Niilo on hirvittävän läheisyyden kipeä ja kaipaa hyväksyntää enemmän kuin mitään muuta. Välillä Niilo istuu hiljaa kaukaisuuteen tuijottaen, ehkä se miettii kaveriaan tarhalta tai entisiä omistajiaan, paljon antaisin jotta saisin tietää tämän kultaisen pojan historian.

Terveisin!
Suvi, Neida ja Niilo

Takaisin