Olen nuori sakemannisek.tyttö ja kotoisin täältä Tallinnasta.
Asustelen tällä hetkellä Varjupaikissa.
Olen menettänyt luottamukseni täysin ihmisiin, ovat olleet minulle niin ilkeitä etten uskalla enää kehenkään luottaa.
Asustelen aitauksessa jossa on ollut paljon paljon kavereita joihin olen voinut peloissani tukeutua
mutta aina hekin poistuvat elämästäni.
Olen yrittänyt ymmärtää kavereideni kertomaa että kyllä ihmiset osaavat olla kilttejäkin
mutta en vain itse uskalla luottaa heihin enää.
Ehkä juuri sen takia olenkin täällä kylmässä vielä ja ihan ypöyksin.
Viikonloppuna kuulin taas noiden ihmisten höpisevän että jälleen uudet kaverini pääsevät lämpimään
ja rakkauden täyttämiin koteihin, taas jään yksin.
Miksi kukaan ei halua minua??
Olen ihan varma että jos joku vain näyttäisi minulle että minua ei enää lyödä, pidetä huonosti ym.
niin varmasti tulisin rohkeammaksi ja näyttäisin että kyllä minäkin uskallan ihmisiin luottaa.
Uusin kaverini Lai-Lai matkustaa kuulemma viikon päästä omaan kotiinsa joten taas jään yksin tänne kylmään.

Lai-Lain ollessa kävelyllä kyyhötin yksinäni aitauksen nurkassa kunnes taas ne tytöt tulivat aitaukseen katsomaan minua.
Peloissani kyyhötin nurkassa ja valmistauduin jo siihen
että kohta taas minua sattuu mutta tytöt jäivätkin kauemmas kyykkyyn ja juttelivat keskenään minusta.
Heittivät minulle todella hyviä lihanpaloja joita aluksi en uskaltanut syödä mutta hetken päästä nälkä voitti
ja söin ne herkut ja sain niitä vielä lisää, hekuivat jopa minua tosi reippaaksi,
mitä sekin lienee tarkoittaa?!?!? Puhuivat jotain joulusta ja suomeen pääsystä, pääsisinkö minäkin jo viikon päästä kotiin?
Katselin heitä peloissani ja mietin onko tuossa minun oma ihminen joka ei tekisi minulle mitään pahaa.
En kuitenkaan uskaltanut heihin vielä luottaa
mutta toinen heistä kertoikin tulevansa hakemaan minut pois täältä ja vievänsä omaan kotiin
jos kotia ei löydy viikon aikana.
Pääsisin siis pois täältä pian, uskallanko lähteä heidän matkaan??
Lämpöä ja rakkautta lupasivat minulle antaa,
josko sittenkin vielä tämän kerran antaisin periksi ja unohtaisin pelkoni
ja yrittäisin luottaa ihmisiin??

Ninni on n. 7-8 kk:tta vanha kaunokainen, joka on vieraita kohtaan todella arka.
Aristaa myös isoa koiralaumaa, missä jääkin aika pahasti jalkoihin.
Ninni syö kuitenkin kädestä ja on halukas tutustumaan ihmisiin,
kunhan on rauhallista ja hänelle antaa paljon aikaa.
Ninni on nyt alle 60 cm, eikä luultavasti kasva enää paljoa.

Takaisin