Ninu kuuluu samaan noin 6 kk vanhaan sisarus porukkaan kuin Mistas, Sudar ja Akikin. Ninu on vähintääkin yhtä suloinen kuin muutkin, ellei suloisempikin, hiukan pienempänä kooltaan. Ninun korkeus jää tällä hetkellä alle 50cm mutta Ninu on vielä kasvavassa iässä joten lopullinen korkeus se ei ole. Ninulla on söpö kapea valkoinen viiva rinnassa. Ninu on utelias mutta tarvitsee enemmän rohkaisua uskaltaakseen tulla tekemään tuttavuutta. Ninun saa toki otettua syliin eikä tyttö rimpuile pois vaikka selvästi jännittääkin. Ninu pärjäisi hienosti ainoana koirana, omistajan tukemana ja rohkaisemana likka oppii varmasti pian kotikoirana elämisen parhaat puolet. Toki mukava ja rauhallinen koirakaveri olisi varmasti pikku Ninun mieleen.

30.12.2007 Ninu saapui kotihoitoon 19.12.07. Aluksi sisällä oleminen jännitti kovasti, turvallinen paikka löytyi keittiön pöydän alta. Vaan eihän sinne voi jäädä, joten kerättyään rohkeutta Ninu lähti liikkeelle ja tutustui muuhunkin ympäristöön. Ninu oppi nopeasti tykkäämään hoitajasta eikä aristele. Uudet ihmiset vaativat jonkun aikaa tutkailua ja tarkastelua. Sisäsiisteydessä Ninu tarvitsee vielä harjoitusta... Jos hätä yllättää ulkona, Ninu tekee tarpeensa ulos, jos taas sisällä, niin Ninu tekee sanomalehdelle. Sen viisas tyttö oppi parissa päivässä. Ninu on hiljainen likka, ei haukuskele eikä muutenkaan pidä itsestään paljoa meteliä. Hihnassa Ninu kulkee jo reippaasti. Toki maalta kaupunkiin "muutto" vaatii totuttelemista kaikenlaisiin asioihin, kuten esim isoihin autoihin. Onhan se selvää että uudet ja tuntemattomat asiat pelottavat. Ninu suhtautuu vieraisiin koiriin suurella varovaisuudella, melkeinpä pelolla. Kuitenkin jos tulevassa kodissa olisi jo ennestään kiltti, rauhallinen koira, siitä tulisi varmasti Ninulle tuki ja turva nopeasti. Vaikka Ninu onkin hoidossa kerrostalossa, etsimme sille ensijaisesti kotia rauhalliselta alueelta, mieluiten omakotitalosta tai rivarista.

Ninu sai kodin tammikuussa 2008.

Kuulumisia kodista 13.1.2008

Ninu on oppinut nopeasti mm. istumisen ja luokse tulemisen. Ulkona vapaana ollessa siinä luoksetulemisessa on ajoittain pientä hapuilua, Ninu tulee kyllä kohti, mutta monesti jatkaa matkaansa tuhatta ja sataa. Kaahailun jälkeen kyllä palaa luokse. Hiukan jännittäviä tilanteitahan ne on, kun Ninu ei mikään hidas koira ole.

Siitä on tullut aktiivinen hännän heiluttaja ja tulee iloisesti kyllä vastaan kun kotia saavumme. Sen opimme, että jos yksin jättää, niin pöydältä pitää kerätä kaikki kahvit ja leivän muruset yms pois. Hyvin ulottuvainen koira. Pitää jotain aktivointileluja hommata. Ei kyllä ole mitään rikkonut yksin ollessa, kova ruoan haku vaan päällä.

Mielummin pissaa sisällä paperilla, kuin ulkona. Kakkaaminen tapahtuu kyllä vain ulkona. Lisää harjoitusta.

Tuon pienimmän pojan Ninu on pari kertaa pihalla kaatanut ja murahtanut, sisällä ei mitään. En tiedä oliko joku reviiri vai pelottava talvipuku. Muuten kyllä rakastaa lapsia valtavasti. Touhuilee ja juoksee lasten kanssa.

Leluista on sen verran huomattu, että narun perässä olevista palloista kiinnostaa lähinnä se naru. Kaikki narut mitkä vaan saa tuhottua, niin syö. Pitää myös sukista, joten tämähän pakottaa erilaiseen siisteyteen noiden vaatteiden kanssa. Ei voi enää jättää sukkia lojumaan, ne saattaa päätyä pilkottavaksi. Mielenkiintoista. Puruleluja siis lisää.

Osaa avata ruokakaapin ovet, sekä makuuhuoneiden ovet.

Olen kuullut pari kertaa Ninun haukkuvan, leikkien yhteydessä. Pitää myös sylissä istumisesta.

Kyllähän Ninu on iso koira, kun on opetellut seisomaan eikä enää "hiivi" seiniä ja maita pitkin. Naapurin mies sanoi samaa, että on kyllä eri koira kun tullessa.

Lenkillä kiertää kyllä muut koirat melkoisen kaukaa, ihmisistä on jo kiinnostunut. Pitäisi päästä haistelemaan.

Ohessa kuva viime viikolta, jolloin oli vielä lunta.

Ensi kerralla voisin laittaa listan koirista, joita ystävien ja tuttujen mukaan Ninussa on :) . Sen verran täytyy pakkaa sekottaa, että jonkinmoinen lintukoiran tms koiran piirre siinä on, koska kun mielenkiintoisia hajuja tulee niin Ninu koukistaa toisen etutassun.

Sami

Kuulumisia kodista 28.2.2008

Nyt on Ninu ollut meillä 7 tai 8 viikkoa. Siitä on tullut iso koira. Tai ainakin isompi kun se ennen oli, collien kokoinen. Itsevarmuus tuonee myös korkeutta. Ninusta on tullut siis itsevarmempi, luottavaisempi, rohkeampi ja tottelevaisempi. Sitä voi huoleti pitää vapaana kun kävelee, ei se enää karkaa. Noh, kerran karkasi, mutta juoksi suoraan kotiovelle.

Haukkumisen jalon taidon on oppinut. Kun ovikello soi, niin Ninu haukkuu. Erikoista, ainakin näin aluksi. Ninussa on vahtikoiran piirteitä.. Tosin Ninu juoksee myös piiloon vieraita, edelleen. Mutta, piilosta hän tulee haistelemaan vieraat jo. Ninu on oppinut kaikki peruskäytöstavat ja on erittäin innokas leikkimään kaikkea. Lasten kanssa tulee aivan valtavan hyvin toimeen.

Ninulla on tapana kävellä joka paikkaan perässä. Sama se missä huoneessa ollaan, niin Ninu on mukana. Se on hauska tapa. Joskus ehkä hiukan rasittava. Siis jos katsomme televisiota ja joku meistä käy vaikka toisessa huoneessa, niin Ninu kävelee perässä. Keittöön se ei saa tulla kun syödään, mutta Ninu on oppinut venymisen taidon. Ensiksi se makaa olohuoneen puolella, sitten jossain vaiheessa vaan tassut on olohuoneessa ja koko muu koira keittiössä.

Nyt kun täällä on käynyt kylässä ihmisiä, niin heidän mukaansa Ninu on Labradorin noutajan, partacollien, taffin ja ajokoiran (useiden) sekotus.

Kertakaikkiaan upea koira.

Kuvassa Ninu makaa omassa sängyssään, jossa hän yllättävää kyllä viihtyy. Usein kun koiralla ostaa jonkun sängyn tms jutun, niin ne ei makaa niissä ikinä.

Mukavata helmikuuta, Sami