NUNU
Nunu on n. 3,5kk ikäinen tyttöpentu, joka tuotiin varjupaikkiin. Se oli löydetty Lasnamäeltä kadulta harhailemasta. Nunu on hyvin isokokoinen ja sitä voisi luulla paljon vanhemmaksikin, mutta sillä on vielä kaikki maitohampaat suussa. Nunu on hyvin ihmisrakas ja sylivauva, rakastaa rapsuttelua ja ihmisen kanssa leikkimistä. Nunu oli tarhalla suht rauhallisen oloinen, mutta varmasti kotioloihin päästyään vilkastuu normaalin pennun tavoin. Nunusta kasvaa isona suurikokoinen. Kuulumisia kodista 9.9.2008 On joulukuun 21.12.2005 klo 21.00 kun Minna saapuu Nunun kanssa satamaan, jossa me sitä odottelimme. Ei muuta kun koira kyytiin ja ajomatka Nurmijärvelle alkaa. Nunu ei ollut aikaisemmin ollut autoss,a koska takalasi ja hattuhylly oli rajun käsittelyn kohteena. Saivat nuo kummalliset katulamput koiran pois tolaltaan. Suurin osa matkasta meni koiraa pidellessä ja onneksi pääsimme kaikki jopa hattuhylly ehjänä kotiin. Nunua vastassa oli meidän sekarotuinen pystykorva Sissi (9v), joka ei alkuunkaan tykännyt uudesta koirasta. Ei tullut tappelua, mutta sellaista kyräilyä ja murinaa. Aluksi Sissi ei hyväksynyt millään Nunua ja noin 3 viikkoa siihen meni ennenkuin Sissi sitten hyväksyi Nunun. Niin ja kun meillä on 2 neitokakadua niin melkein vuosi meni ennenkuin Nunu oppi tajuamaan, ettei linnut ole sen saalita vaikka ne vapaana lentäisivät. Nunu ei myöskään ole paukkuarka koira toisin kuin Sissi. Uutena vuotena Nunu suurinpiirtein veti taluttimet poikki kun oli pakko mennä rakettien perään. Jos olisin antanut mahiksen juosta paukkujen kimpuun olisi Nunu todennäköisesti syönnyt ne. Hyvä ettei ole paukkuarka. Nunun vahtivietti meitä kohtaan on ollut alusta asti kamalan voimakasta. Ei saanut kaverit tulla ovesta sisään kun ne jo haukuttiin takaisin rappukäytävään ja vielä nytkin osalle meidän kavereista Nunu pitää meteliä ja kyttäämällä kyttää mitä tapahtuu. Myös auto on Nunun vahtikohde. Tassulla hakataan ja hiuksista revitään jos pihalle tulee murtoveikkoja. Ja sitten nämä poliisit ovat Nunun mielestä mukavia ja saavat silittää mutta jos kyse on autosta niin ei ole asiaa. Lapsia Nunu ei hyväksy ollenkaan eikä tule koskaan hyväksymään. Kun Nunu näkee lapsen ihan sama missä ja miten niin millään komennoilla taikka käskyillä ei ole vastaanottajaa. Olemme luopuneen kokonaan Nunun ja lasten kohtaamisista ja sen myötä kaveriporukka on vaihtunut eli ei lapsia. Joten miksi pakottaa kun toinen ei voi sietää!? Ulkona on vain minun emännän on oltava valpas ja varuilaan kun tulee lapsia kohti. Ei Nunu kaikista koiristakaan tykkää. Vain muutama koirakaveri on. Ja voi sitä tärinää ja kiihkomieltä kun lenkkipolulla tulee koira vastaan. Useasti me väistämme ajotien toiselle puolelle tai kokonaan ympäri. Nunu on kuitenkin koira jolla on ihmismäisiä tunteita.esim kun 5.10-07 Sissi kuoli (syöpään) niin 3 viikoon Nunu ei tullut minun huoneeseen jossa on Sipun uurna. Oven ohi kulki häntä jalkojen välissä maata myöten. Ei katsetta ei mitään suonnut uurnalle. Sitten kerran kun istuin sänkyni päädyssä tuli Unski luokseni päinoi päänsä syliini ja itki. Niin itkin minäkin. Ja lopuksi itkimme kaikki, minä Nunun kaulaa vasten. Se oli kuitenkin puhdistavaa. Nunu oppi itsekseen kun tulee Sipua ikävä niin voi hypätä sängylle ja katsella Sipun uurnaa ja kuvia. Nunu on mitä mainioin pakkaus kun on koulutuksesta kyse koira tärisee ja silmät kiiluu ja odottaa käskyjä. Tärinästä tulee mieleen aivan kuin koira sanoisi että: sano jo mitä nyt mitä tehdään sano jo pian emäntä sano jo. Emme kuitenkaan kouluta Nunua mihinkään suurempaan. Minulle riitää että kaveri on peruskoulutettu ja osaa käskyt vase, oikea, mars eteen kun etsimme esim. sieniä. Sienioppi Nunulle tuli Sissin kautta. Matkimalla ja uteliaisuudella. Hevoset ja lehmät menettelee mutta kun Nunu päättää, että nyt liha liikuu niin pois alta kävyt ja risut. Peurat ja hirvet pysyköön metissä on Nunu motto ja sinne se ne ajaakin jos vain jäljelle pääsee. Oravat on pop kun vain tulisivat alas puusta. Kissat on yök mutta on pakko sietää koska minä emäntänä sanon niin. Tuhoja Nunu teki ja pitkään lankakeristä nastoihin, virtajohdoista kukkiin. Onneksi ei tarvittu kertaankaan nupin (eläinl) apua. Nupissa käynti on tahtojen taistelua. Onneksi emäntä voittaa painiottelut. Ja sitten vauhdilla ulos. Kynnet leikataan ja korvat putsataan, mutta napakoitten otteiden jälkeen. Mutta mutta sanonpahan sen että Nunulla on meidän kaveripiireissä oma ihailija joukko. Pikkuvioista ja toilauksista huolimatta me kaikki rakastamme Unskia. Kiitos Minnan!!!! Nunu on edelleen hellyydenkipeä pikku neiti. Pakko päästä väkisin syliin vaikka mikä olisi. Ja sehän passaa minulle. Unski kun laittaa päänsä kainalooni ja alkaa kuorsaamaan niin uni tulee minullekkin. Rapsutuksia Nunu rakastaa ja korvaan supattelua. Teltassa viihtyy ja ongellakin, veneilystä ei kovin pidä. Lumisade, helteet, aurinko, uiminen on in ja rankkasade kovat tuulet on aut. Nunusta on monesti ja monet kyseleet mitä rotuja?? Vastaan tajaa kunpa tietäisin.. Ehkä sakemannia ja laikaa ja jotain mikä vahtii ;) Ei tiedetä. Joka tapauksessa olen ja olemme todella iloisia Nunusta ja kun Unski täytää kohta kolme niin minulla ja sillä on vielä paljon yhteistä matkaa edessä ja voi noita elonpäiviä nehän ne vasta passaakin on niin paljon vielä kohdattavaa ja koettavaa. Ei voi muuta kun sanoa etten ostanut sikaa säkissä vaan sain koiran kokoisen ja luontoisen koiran!!!! Ei tullut huonoa koiraa Rakkaita terkkuja teille kaikille terkuin NUNU JA MAIJU
|
