NUPS
|
23.01.2008 Videota Nupsista, kun sitä testataan 1,5-vuotiaan sekä kuuden kuukauden ikäisen uroksen seurassa:
Video 1 >> Video 2 >> 19.01.2008 Nups.. Kotia etsiviin suoraan kiire -tekstillä? Niin, Nups tulee kotia etsiviin suoraan kiire -tekstillä, koska Nups on ollut tarhalla jo aivan liian kauan ja se kuuluu kokeneelle ihmiselle, sellaiselle varmaotteiselle ihmiselle, joka oikeasti tietää mitä tekee. Miksi? Ei ainakaan sen takia, että Nups olisi paha. Ei, Nups EI todellakaan ole paha. Se suorastaan rakastaa ihmisiä ja sen saa muotoilla vaikka serpentiiniksi, jos siltä tuntuu. Tyttö on upea, fiksu, uskollinen, leikkisä ja tottelevainen. Täydellinen halinalle.
Syy löytyy Nupsun rotusekoituksesta, jossa on jotain laumanvartijaa, ehkäpä keskiaasianpaimenkoiraa. Tässä ihmisen takia elämänsä epävarmoille raitelle ajetussa nuoressa koiratytössä tämä kunnioitusta herättävä ei-jokaisen-ihmisen -rotu on vahvasti läsnä. Toinen syy on Nupsun heikkous - muiden kuin hänen itsensä mielestä - suhtautumisessa muihin koiriin - Se ei halua jakaa ihanien ihmistensä huomiota kenenkään kanssa. Ei se mikään mahdoton räyhä ole. Haistelu sopivan uroksen tai pennun kanssa onnistuu, mutta Nupsua ei anneta kotiin missä on toisia koiria tai kissoja sekä tulevan omistajan on ymmärrettävä vastuunsa Nupsun kanssa muiden koirien läheisyydessä. Nups on joutunut tarhalle lokakuun lopussa hylättynä edellisen omistajansa vastuuntunnottomuuden takia juuri viimeisimmillään kantavana. Se synnytti ja hoiti pentunsa kärsivällisesti uusiin koteihin tietämättä mitä sitä itseään odottaa. Tyttö on steriloitu vastaisuuden varalta toiveena löytää sen pitkälle elämälle vielä joku, joka haluaa rakastaa sitä juuri sellaisena kuin se on. Rakkauden tarjoajanhan on tietenkin ihan turha epäillä etteikö saisi koko Nupsun suurella sydämellä rakkautta takaisin moninvertaisesti. Pentujen lähdön jälkeen - ja tietysti tarhalle kotiutumisen myötä - tytöstä on alkanut löytymään aimo annos vahtiviettiä - Se suojelee jopa taluttajaansa lenkillä kaikelta mikä sen mielestä on epäluuloa herättävää. Osa vaativuutta vaativista piirteistä voi olla korostunutta stressaavista tarhaolosuhteista johtuvaa. Tekstin kirjoituspäivänä oli tarhalla 76 välinpitämättömyyden takia hylättyä koiraa, joten sanomattakin on selvää kuinka monelle koiralle tällainen ympäristö on edukseen. Ne, jotka ovat sydämensä laumanvartijoille joskus menettäneet tai niistä haaveilevat, tietävät tasan tarkkaan mitä kuvauksellani tarkoitan. He tietävät kuinka upeita nämä koirat ovat osaavissa, maalaisjärjellä varustetuissa ja ehdottoman johdonmukaisissa käsissä. Nuoren ja elämää täynnä olevan Nupsun kohtalo, jota se ei itse voi määrätä, on meidän - tai lähinnä teidän koiraa etsivien lukijoiden - käsissä.
Tutustuthan luovutussopimukseen ennen yhteydenottoa täältä
Nups ja Täpp tapaavat tarhalla: http://youtube.com/watch?v=w05O2DrguXk 
Nups ja Täpp ensitapaamisella 01.04.2008 Terveisiä täältä Pärnusta! Nups ihastuttavan valloittava koiraneito, enempiä adjektiiveja on turha enää tähän lisätä, sanotaanko vain että täydellinen! Täppin kanssa ne tulevat erinomaisesti toimeen, riitoja ei tule, joskus pientä "kinanpoikasta", joka menee pikku murinalla ohi. Yksi asia on, jonka joutuu aina tekemään tietyssä järjestyksessä: Täpp menee ensin autoon takakonttiin, sitten Nups takapenkille. Jos Nupsin laittaa ensin autoon, siitä tulee samalla sekunnilla HÄNEN AUTONSA johon Täpillä ei ole mitään asiaa. Toisinpäin menee mainiosti ja kyydissä ne ei koskaan riitele. Nups löysi elämäänsä uuden tarkoituksen maaliskuun alkupuolella: 6. ja 8. päivä syntyivät ensimmäiset varsat. Jo niiden haju herätti Nupsin; mitä ne on? Sen oli pakko päästä karsinan ovenraosta katsomaan vastasyntyneitä ja pari ensimmäistä päivää se makasikin karsinoiden ovien edessä vahdissa. Nykyään varsat ovat ulkona päivällä ja Nups pääsee pussailemaan niiden turpaa verkkoaidan läpi. Ne ovat siitä aivan IHANIA. Tosin nyt ne alkavat menettää uutuudenviehätystään, mutta kohta niitä tulee lisää, vielä viittä kappaletta odotellaan kevään ja alkukesän aikana. Pari-kolme kertaa viikossa käymme lenkillä suurella, arviolta 150 hehtaarin pellolla jota ympäröi kilometrien alueelta metsä. Turvallisuussyistä näin syrjäisellä alueella, tämä parivaljakko on aika hulvaton ja erittäin kovakorvainen yhdessä. En usko, että ne tekisivät ihmiselle mitään, mutta en haluaisi, että ne kohtaavat vierasta koiraa irti ollessaan. Nyt kevään tullen joudumme varmaan miettimään lenkkejä uudestaan, en haluaisi niiden tappavan jäniksen-, kauriin- tai mitä eläintenpoikasia tähänaikaan vuodesta onkin. Omassa muutaman hehtaarin metsässäni en voi niitä pitää vapaana. Heti seuraavalla viikolla Nupsin tultua ne tappoivat ensin ketun ja sitten supikoiran, peräkkäisinä päivinä. Tai siis Täpp ne tappoi, Nups oli vaan mukana hyörimässä ja näykkimässä. Se oli ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtui ja minulle hiukan traumaattinen kokemus. Rabies-mahdollisuuden vuoksi jouduin toimittamaan molemmat eläimet viranomaisille tutkittavaksi, varmuuden vuoksi koska koirien kanssa ovat ihmiset niin paljon tekemisissa, ne itsehän on rokotettu. Haluan, että metsässäni eläimet saavat elää rauhassa ja niinpä joduimme siirtymään suurempiin ympyröihin. Isolle pellolle on muutaman kilometrin matka ja pysäköin auton niin, että avointa peltoa on n. kilometri joka suuntaan. Ainakin metsän eläinten on helppo nähdä ja kuulla tulomme ja siellä ei onneksi ole mitään sattunut. Yksi jänis nähtiin ja koirat lähtivät takaa-ajoon, Täpp luopui parinsadan ja Nups ehkä viidensadan metrin takaa-ajon jälkeen.
Mutta nyt se tärkein uutinen; Nups siirtyi kesäaikaan!
Sunnuntai-iltana se halusi itse jäädä Täpin kanssa tallille. Tähänasti
se on uskollisesti kulkenut aamuin-illoin autolla tallille ja takaisin
kotiin. Paitsi parina päivänä, jolloin se on ottanut vapaapäivän ja
jäänyt päiväksi kotiin nukkumaan. Täpp ei ole halunnut tulla kotiin,
se saisi kyllä tulla mukaan, muttei halua. Perjantaina tallille tuli
iso kasa turvetta ja kasa on koirille erittäin mieluinen
löhöilypaikka. Ne kaivavat sopivan kokoisen montun ja paistattelevat
siinä auringossa. Jo perjantai ja lauantai-iltana Nups tuli vähän
epävarmasti ja hiukan haluttomastikin autolle, tuli kyytiin kuitenkin.
Talvella se loikki iloisena autolle ja hyppäsi kyytiin käskemättä, nyt
sain kysyä, että tuletkos. Sunnuntai-iltana ollessani lähdössä se
näytti selvästi, että "tänään mä jään tänne". Se makasi Täpin kanssa
turvekasassa vierekkäin ja näytti ihan, että ne olisivat sen yhdessä
sopineet asiasta. Mitäs siinä sitten auttoi, tarkasti aidan ja kytkin
sähköpaimenen päälle (tavallisesti se ei ole päällä) ja kysyin vielä
kerran, että haluatkos mukaan. Ilme oli yksiselitteinen: "En tuu!"
Kyllä minua hiukan huolestutti, mutta jätettävähän se oli. Oli aika
outoa kun se ei ollutkaan kotona, samassa huoneessa on nukuttu kaksi
kuukautta. Lähetän muutaman kuvan, ensimmäisessä onnellista unta uudessä turvekasassa kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä, toisessa Nups vahtii ja kolmannessa Nups jouduttiin laittamaan lenkiltä tullessa etupenkille, kun tapahtui se ensimmäinen autohässäkkä ja ennenkuin keksin sen autoonmenojärjestyksen. Huomaa käpälä faijan polvella =). 
Nupsia on vaikea kuvata, jos se huomaa, se kävelee heti pois kamerasta. Hassu juttu, Täpp taas nauttii huomiosta, poseeraa ja sitä saa mielellään kuvata joka kulmasta. Nupsilla oli joitain asioita joita se pelkäsi, kuten harava, lattiaharja, vesiletku, jatkojohto jne. Nyt se ei enää pelkää kuin mikroaaltouunia. Kameraa se ei pelkää, sitä vaan jotenkin nolottaa ja se siirtyy sen ihmisen viereen, jolla kamera on käsissä. Ai niin, se käy luvan kanssa Täppin kanssa naapurin koiran kanssa leikkimässä, eikä tee mitään vaikka heillä on 300 vuohta ja pikku kilejäkin, katsoo vaan kauempaa. Terveisin Kristiina K, Täpp ja Nups
|
