Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Kuka lohduttaisi Nyytiä kun Nyyti yksin on ja kovin kovin lohduton.
Yksinään ei nauti edes nakin pätkästään tuumi tämä pikkuinen.
Tahtoo syliin lämpimään, jonkun johon luottaa kuin omaan ystävään.
Makaa hiljaa koppinsä edessä ja katsoo läpi aidan iltaan hämärtävään,

mietii, tulisipa jo hän. Täällä näännyn ikävään ja öisin joudun pelkäämään.
Minä tahdon kotiin. Luo jonkun joka minua rakastaa eikä hylkää
milloinkaan. Täällä kävi tyttönen päässä huivi punainen otti minut
kainaloon kertoi kuinka suloinen mä oon. Herkkuja kädestään mä sain
koska siitä saatuna ne mulle maistuivat vain, muuten nakkiin makkaraan en
koskenut lain. Pääsin sitten ulos portista kävelemään ja voi kuinka
heilui pikku hännänpää kun saatoin ilmaa haistella vapautta muistella.
Mutta sitä ymmärtänyt en kun sanoi tämä tyttönen että hänen pois mennä
täytyy ja vaikka sydämensä räytyy ei hän mukaansa minua voi ottaa.
Tahdoin mukaan hänen ja laskin kuononi suloisen raskaana hänen
polvelleen katsoin suoraan silmiin itkuisiin. Miksi mukaasi en voi tulla?
Hän kantoi minut koppini eteen takaisin kävelemään enää askeltakaan suostunut mä en.
Siihen jäin mä makaamaan suostunut en enää syömään palaakaan.
Katsoin silmin lasittunein vain läpi tarhan aitojen ja mietin Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Niin lähti huivipäinen tyttönen mutta sydämessään puristi ajatus vain
yksi ainoa Nyyti kotiin olisi saatava. Niin päätti silloin mielessään en
pysty enää mihinkään jos Nyyti hauvaa luokseni en saa. Ja nyt joka yö ja
päivä koitaa viestin ajatuksen siivin lähettää luokse pienen, koita
vielä hetki kestää. Minä tulen takaisin ja otan sinut kainalooni vain ja
koskaan enää mitään sinun ei tarvitse pelätä, täällä koti ja ystävät odottavat sinua.
-Kati-