Ortino katselee häkissään rauhallisesti ohi kulkevia ihmisiä tai jopa makailee siellä. Sitä luulisi
vanhemmaksi koiraksi käytöksensä ja takajalkojensa takia. Takajaloissa kun ei juuri ole lihaksia. Mutta Ortino on vielä
nuori poika, joka vain ei ole saanut tarpeeksi liikuntaa, jos ollenkaan ennen tarhalle joutumistaan. Kun Ortinon kanssa lähtee lenkille,
matkanteko on hyvin miellyttävää; se ei vedä ollenkaan, kuuntelee ihmisen äänensävyä kun
sitä kehottaa johonkin toiseen suuntaan eikä se tunnu remmirähjältäkään. Tosin ohitsemme ei tullut
yhtään koiraa, mutta me puolestamme ohitimme häkkirivin toinen toistaan enemmän rähjääviä koiria.
Ortino halusi kulkea niistä mahdollisimman kaukana ja käänsi jopa katseensa toisaalle. Kun sitten ohitimme ihmisiä, Ortino
oli kuin heitä ei olisi ollutkaan. Olimme vain me. Me jotka matkaan olimme lähteneetkin. Ortino hakee hellyyttä hyvin hiljaisella tavalla.
Se ei tyrkytä omaa seuraansa, mutta jos se jollekin kelpaa, se on sitäkin onnellisempi.
Säkäkorkeus n. 50-55cm
18.07.06
Ortino pääsi lenkille ja uimaan kahden nartun seurassa. Toinen oli n.1 vuoden ikäinen, toinen lähempänä
Ortinon omaa ikää. Mitään ongelmia tyttöjen kanssa ei ollut, päinvastoin, Ortinoa ei oikeastaan tytöt(kään)
kiinnostaneet juuri ollenkaan. Enemmän poika oli kiinnostunut taluttajastaan ja häneltä hellyyden saamisesti. Ortino on edelleen hyvin
rauhallinen ja se sopisi luonteensa puolesta myös hieman kokemattomampaan kotiin.
Ortino tuli kotiin 5.8.2006, eli noin viikko sitten.
Tarhalle päästyäni tunnistin herran heti. Syynä oli
se, että Ortino oli ainoa joka ei haukkunut tai muuten
riehunut tullessani paikalle. Se vain makasi häkissään
katselemassa mitä ympärillä tapahtuu. Taisinpa
rakastua herraan heti ensisilmäyksellä, vaikka jo
sivuilta lukemieni tietojen perusteella uskoin Ortinon
olevan minulle "se oikea".
Koko matka takaisin kotiin meni niin hyvin kuin vain
voi kuvitella. Olin varautunut erilaisiin ongelmiin,
mutta yhtäkään ei ilmaantunut. Ortino oli niin
rauhallinen ja käveli vierellä niin hienosti, että
herrasta oli pakko olla ylpeä. Vaikka välillä selvästi
hiukan pelottikin, niin se ei estänyt matkantekoa.
Silloin vain painauduttiin lähemmäksi taluttajaa.
Herra on siis nyt ollut kotona noin viikon. Kaikki on
mennyt oikein mallikkaasti ja parhaiten Ortinoa
voisikin kuvailla sanoilla rauhallinen ja
kärsivällinen. Myös sen todellinen luonne alkaa
pikkuhiljaa tulla esille.
Se on jo osoittanut pientä kiinnostusta muita koiria
kohtaan. Ollaan käyty pari kertaa koirapuistossa ja
nyt Ortino jo menee tekemään tuttavuutta sekä
tutkiskelee paikkoja. Leikkimään se ei muiden koirien
kanssa ole kuitenkaan vielä innostunut. Sen sijaan
tänään sain sen ensimmäistä kertaa innostettua
keppi-leikkiin. Otin ihan kokeeksi kepin maasta ja
heti oli herra häntä viuhuen edessä istumassa ja
tuijottamassa keppiä. Heitin sen ja Ortino ampaisi
perään. Se myös toi kepin takaisin ja sama jatkui
hetken aikaa kunnes tuli lepohetken paikka. Hetki oli
kuitenkin sydäntä lämmittävä, koska aikaisemmin ei ole
näkynyt juurikaan innostusta leikkiin. Uskon, että
ajan kanssa Ortinosta tulee vielä hyvinkin leikkisä
poitsu.
Muuten herra on oikea mamin pieni muru. Se rakastaa
hellimishetkiä ja harjaamista. Aluksi muiden ihmisten
piti mennä sen luokse silittämään, vaikka Ortino
selvästi rakasti saamaansa huomiota. Nyt herra on
kuitenkin alkanut jo itse menemään muiden ihmisten
luokse kerjäämään rapsutuksia. Kuitenkin koko ajan on
emännän pysyteltävä lähettyvillä tai tulee hätä.
Silti yksin olemisessa ei ole ilmennyt mitää ongelmaa.
Kotona herra osaa olla yksin ja tulee iloisena ovelle
vastaan kun emäntä tulee takaisin kotiin.
Voisin varmasti kirjoitella vaikka kuinka pitkän
tarinan meidän yhteiselämästä, mutta eiköhän siinä
kuitenkin tullut ne tärkeimmät.
Paljon pusuja;
Minna ja Ortino
Ortinosta löytyy uusia kuvia täältä
Kuulumisia kodista 3.11.2007
Ortino eli Ortsu on ollut kotona nyt hieman yli vuoden. Ikäähän
poitsulta löytyy ja se alkaa hieman näkyä. Näkö ei
ole enää kovin hyvä ja pienoista dementiaakin taitaa pojalla
olla. Muuten Ortsu on kuitenkin terve ja iloinen papparainen. PK:ta on edustettu
useammassakin tapahtumassa ja ihanampaa koiraa saa hakea! Ortsun mielestä
kaikki ihmiset ovat kivoja ja muista koirista se ei juurikaan välitä.
Poitsu on siis edelleen melkoisen samanlainen kuin se oli tarhalla.
Eroahdistusta Ortsulla ei ole ollut eikä se ole koskaan tuhonnut mitään.
Ovet se on oppinut avaamaan, joten ulko-ovi on aina pidettävä lukossa
:)
Aivan ihana poika, niin täydellinen. Parempaa koiraa en olisi voinut edes
kuvitella saavani :)
Terkuin,
Ortsun poppoo
