Ihastuin karvaiseen noin 10-vuotiaaseen isoon mustaan urokseen kun selailin
TEHO:n sivuja ja sattumalta olin menossa käymään tarhalla samoihin
aikoihin.Tarhalla mua ei saanut pois vanhan-herran häkin luota ja varsinkin
kun satoi räntää ja oli todella kurja ilma niin päätin
että tuo vanhus tulee meille. Katarina varasi vanhan-herran mulle ja ilmoitin
miehelleni että täältä olis tulossa tällänen koira
(joku ruuvi sillä tais taas olla pois paikoiltaan päästä
kun sanoi et ok). No muutaman viikon jouduin odottelemaan ennen kuin pääsin
hakemaan Ottoa (mies antoi nimen) kotiin. Matka sujui hyvin Oton pitäessä
kovaa konserttia ja tepsutellessa mun perässä.Seuraavina päivinä
kotona alkoi armoton karvojen pois ajelu.Ja sitä karvaa riitti. Otto kävi
myös perusteellisessa hammashoidossa,jossa siltä poistettiin monta
hammasta ja ienkasvain.
Kuulumisia kodista 6.8.2007
Nykyyän Otto piristyy päivä päivältä ja voi hyvin.Näkö
on vielä tallella mutta Otto ei kuule kuin korkeita ääniä
(esim.vihellys). Muuten Otto on leikkisä ja tepsuttelee sinne minne muutkin.
Ja rakastaa yli kaiken tyttökoiria (ja leikatut uroksetkin käy :)
), joiden perään ulvoo vaikka kuinka pitkään. Otto viettää
eläkepäiviään Espoossa (sekä usein mökillä)
Pörrö-koiran ja Mustikka-kissan kaverina.
Kesäterveisin Essi, Lassi, Otto, Pörrö ja Mustikka
Otosta tuli enkeli
Oton jalat eivät enää kestäneet ja rakas Otto-vaarimme nukahti ikiuneen 2.12.08.
"Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän -
sun hyvä olla nyt on.."
Ottoa kaivaten Essi, Lassi ja koko muu perhe
