OTTO SCMIT

"Otto Scmit on hauskannäköinen ilmestys. Sitä katsoessa ei voi millään arvata mitä rotuja siinä voisi olla. Sen on keskikokoinen, hieman alle 60cm, mutta todella massiivinen, joku voisi sanoa sitä jopa lihavaksi. Sen ruumis on neliön mallinen; Pää leveä, naama arpinen. Otto Scmit on väriltään kauniin vaalean toffeen värinen, ja hyvän ruuan seuraksena turkin väri varmasti syvenee. Luonteeltaan Otto Scmit on niin ikään persoona. Se hamuaa nakkeja. Irtiollessaan (oli päässyt alueellaan vapaaksi) kulki perässä kerjäten nakkeja, hyppi hetken kuluttua jopa vasten. Kun sitä halusi silittää, sen asenne oli lähinnä "jos nyt sitten, kun annoit nakkejakin". Otto Scmit ei kuitenkaan ollut missään tapauksessa arka, vihamielinen, vaan ainoastaan oli kiinnostunut nakeista enemmän kuin hellyydenosoituksista. Otto on n. 5-vuotias. Se tarvitsee kodin, jolla on määrätietoisuutta asettaa rajat ja johdonmukaisuutta pitää ne, koska voi olla että tässä pikkuisessa nakinkerjääjässä on rutkasti omaa tahtoa kotioloissa."


Otto tuli kanssamme Suomeen 19.3.2005 Koerte Varjupaikista Tallinnasta. Otto kotiutui heti meille, vaikka jännitimmekin mieheni kanssa miten meidän vanhemmat perheenjäsenemme kissat Mimpi ja Kuta Ottoon suhtautuisivat. Onneksi tutustuminen on sujunut ongelmitta ja Otto on saanut itselleen kaksi uutta kissa-ystävää =)

Lääkärikäynnin yhteydessä tyhjennettiin Otton anaalirauhaset jotka vaivasivat ja Otto sai antibioottikuurin jolla saatiin asiat toistaiseksi kuntoon. Eläinlääkäri opetti meille miten rauhaset tulisi tyhjentää joten toivon mukaan jatkossakaan ei rauhasten tyhjennystä tarvitse odottaa eläinlääkärille asti.

Otto antaa kiltisti meidän suorittaa kaikki hoitotoimenpiteet, paitsi suihkussakäynti meinasi muodostua ongelmaksi kun Ottoa aluksi hirvitti suihkuhuoneeseen meno. Ensimmäisellä kerralla kuului pieni murahdus joka muuttui sitten pelokkaaksi uikutukseksi, mutta onneksi asiat ovat hitaasti menossa parempaan suuntaan ja nykyään Otto ei malta odottaa että pääsee pois suihkusta ja saa kokovartalokuivauksen pitkän hieronnan kera =)

Yleisesti ottaen Ottoon pätee hyvin sääntö että ensimmäinen kerta on aina vaikea, mutta kun siitä on selvitty niin seuraavalla kerralla homma sujuu kuin Otto olisi tehnyt sitä koko elämänsä. Ruokahalu Ottolla ei ole muuttunut miksikään vaan suuhun käy vieläkin melkein kaikki sinne sopiva, ruualle tuoksuva asia. Otto osaa kuitenkin kauniisti istua ja odottaa ruokaansa ruokapaikkansa vieressä ja aloittaa vasta kun saa luvan. Lautasenkin saa viedä pois ja tuoda uudelleen takaisin. Otto on myös hyväksynyt uteliaat kissat ruokakuppinsa vieressä katselemassa hänen ruokailuaan.

Iskä on yhä Otton paras kaveri ja yhdessä käyvät lenkeillä ja nyt suunnitelmissa on kunnon kotiutumisen jälkeen peruskoulutus-kurssi jossa Otto oppisi perustottelevaisuutta. Kaikki on sujunut odotettua paremmin ja olemme ikionnellisia uudesta perheenjäsenestämme!

Suuret kiitokset vielä Katariinalle ja kaikille muille hyvästä työstä jota teette ja terveisiä kaikille matkakumppaneille joita tapasimme käydessämme katsomassa Ottoa!

Kauniita kevätpäiviä.
Rami, Janina & Otto


Otto at home with his dear panda-bear (April 2005)


Otto and Dad in Turku, Finland (April 2005)


Otto and his kittie friends (Mimpi (on the background) and Kuta) (April 2005)


Takaisin