OZZY

13.2.2008.Ozzy tarvitsee uuden kodin koska edellisessä pojan käytös muuttui liian villiksi pienempään asuntoon muuton yhteydessä. Poika riehui, hyökki ja käyttäytyi kuten kuriton rokkari. Saman muuton yhteydessä Ozzystä tuli asunnon ainokainen kissa. Ozzy on kastroitu.

Kotihoitaja kertoo: Tapasin Ozzyn Tallinnassa noin vuosi sitten sen ollessa kolmekuinen pentu. Poika jäi unohtumattomasti mieleen villinä rokkikattina,joka roikkui sylissä pää alaspäin ja esitteli pikku piikkihampaitaan. Nyt samainen kissa on kasvanut suureksi ja komeaksi, mutta luonteessa on rokkihenkisyyttä edelleen. :)
Ozzy on ollut meillä hoidossa melkein viikon.Varauduin hyökkivään villipetoon sen ottaessani, mutta toistaiseksi poika on ollut varsin hurmaava käytökseltään. Energinen se toki on, mutta kun sen kanssa leikkii jokusen kerran päivässä, ei energiaa tarvitse kuluttaa tuhotöihin. Ihan tavallinen hiiren heittely ja narun liikuttelu riittää hyvin Ozzyn aktivointiin ja lisäksi poika nauttii kovasti kun saa olla kaikessa perheen touhussa mukana. Utelias se on. Touhukkaan päivän lomassa Ozzy myös mielellään köllii kaikessa rauhassa ja haluaa rapsutuksia. Kynnestä en ole saanut pojalta kertaakaan ja lastenkin kanssa se on ollut tosi kivasti. Koira sai nenäänsä kun hönki haukkuen liian lähelle, rauhallisempi koira taas sai tutustua. Kissan kanssa kohdatessa Ozzylla ei ollut mitään ongelmia.

Ozzy on kova poika syömään, mutta onhan se myös isokokoinen ja kuluttaa kovasti touhuilullaan. Ainakaan toistaiseksi se ei ole ruokaa mistään varastellut vaikka on asustellut lahjoitusruokien seassa.:) Ehkä Ozzy vielä näyttää 'todellisen luonteensa', mutta ensivaikutelmani mukaan se on varsin tavallinen eloisa nuori kissamies. Se ei sovi virikkeettömään elämään,koska keksii silloin itse itselleen tekemistä -eli luultavammin tekee tuhoja ihmisen näkökulmasta katsottuna. Mutta paha se ei ole ollenkaan eikä edes ylettömän villi. Ja komea Ozzy on kun mikä!:)"

18.5.2008. Kuulumisia hoitokodista: Ozzyli kovin on seuroissa viihtyvä, mutta ei edelleenkään mikään sylikissa. Sylissäkin sitä "saa" pieniä aikoja halailla aina kun ei ole hetkeen nähty esim.työpäivän jälkeen. Sohvalle kun iltasin pakkaudutaan, niin siihen se tulee kylkeen kiinni ja kehrää pian selällään maata retkottaen. Ozzy osaa vastaanottaa rapsutuksia nätisti, joskus, ollessaan leikkituulella voi napata kädestä kiinni :-) Ulos poju pääsi viikonloppuna ja sehän tykkäsi! Mulla ei olekaan pitkään aikaan ollut kissaa joka ulkoilisi hihnassa, mutta Ozzy kulki hyvin. Mielumminhan se olisi tietty vapaana niitä ötököitä metsästänyt, mutta ei se hirveästi pannut hihnaa pahakseen. Kovin tuo myös tykkää katsella ikkunasta ulos, sekä toisinaan tuijottelee telkkaria. Kaikessa touhussa tarttisi olla mukana, oli se sitten perunoiden kuorimista, pyykkien viikkausta tai hammaspesua. Allu koiran kanssa ne tykkää toisistaan, vaikka Allu välillä singahtaakin Ozzyn perään aika vauhdilla. Mutta se antaa Ozzyn läppiä itseään nenään pöydältä ja Ozzysta se on hauska leikki. Ozzy tekee sen kyllä ilman kynsiä ja sähinöitä. Komea kolli se on edelleen, turkki kiiltää ja kokoa on. Kauhea syömään! Ei onneksi nirsoile. Nappasi yksi päivä keitettyjä porkkanoita jääkaapista kun otin sieltä jotain muuta ja ovi oli auki.:) Muuten Ozzy ei täällä ole mitään ovia, jääkaapinkaan, availlu. Eikä tuhonnut mitään (kun yhtä laturinjohtoa ei lasketa...). Kulta pieni.

Ozzy Tallinnassa keväällä 2007:

Jos laittaisi Black Sabbathin tai vaikkapa AC/DC:n soimaan, en hämmästyisi jos Ozzy alkaisi soittamaan ilmakitaraa ja mossaamaan ;) Aikamoinen rokkari on kyseessä, erittäin reipas ja aktiivinen hulluttelija, jonka ilme on koko ajan sen näköinen että mitäs mä seuraavaks keksisinkään... Ozzy on n.3 kk ikäinen kissapojan alku, joka rrrakastaa leikkiä. Ihan millä vaan. Siis IHAN millä vaan. Käsittelyyn kelpaa palot, narut, ihmiset ja muut kissat... Ja siinä on naurussa pitelemistä kun Ozzy aloittaa esityksensä, se osaa kiemurrella erittäin tyylikkäästi, hyökkiä, vaania ja sätkiä muuten vaan. Ihana kissa, ystävällinen ihmisille, kaipaisi vain selkeästi enemmän huomiota kuin se nyt saa osakseen ja leikkikaveria kanssa. Ei voi muuta sanoa kuin että fanitan Ozzya ihan täpöillä ;) Ozzy sai kodin toukokuussa 2007.
Ozzy sai uuden kodin toukokuussa 2008.

7.6.2008 OZZY POJALLE TAAS UUSI KOTI!

Miten voi hienolla kissalla on näin kurjaa tuuria? Ozzy sai viime kuussa kodin toisen kissan kaverina. Pojat eivät heti tuleet mitenkään loistokkaasti toimeen mutta ehkäpä ne erimielisyydet olisivat ajan kanssa selvinneet. Sitten iski omistajapariskunnan ero, kuin salama kirkkaalta taivaalta, sanoisin. Toinen ei Ozzyä ota ja toinen ei koe pärjäävänäsä vilkkaan pojan kanssa. Ozzy itse on kaiken hässäkän keskellä aivan hämmentynyt ja stressaantunut. Poika palasi hoitopaikkaansa, josta suurin toivein lähti parisen viikkoa sitten kohti loppuelämänsä kotia...
Ozzy odottaa nyt sitten Tampereella ehdottoman lopullista kotiaan, josta sen ei tarvitse lähteä ihmisten erojen, lapsen syntymän, allergian, ajanpuutteen, muuton tai muun vastaavan syyn takia.

Ozzy poika jää hoitopaikkaansa asumaan. Heinäkuu 2008.

8.8.2008. Ozzyn kuulumisia omasta kodista!

Ozzy jäi meille. Se 'kodista' palautuminen oli liikaa. Ozzyn koppa oli meidän portailla ja hetkellinen omistaja sanoi, että ota se varovasti sieltä, koska voi olla aika kiukkuinen. Kolli tuli kehräten syliin ja kun laskin halien jälkeen maahan, käveli sisään kuin kotiinsa, jonne oli kaivannut. Ja etenkin kun heti perään ei kyselyitäkään tullut. Katseltiin poikaa yhtenä iltana kun se kehräten nukkui sohvalla meidän välissä ja tiedettiin, ettei se enää lähde minnekään. Itkin kun ymmärsin, ettei enää tarvitse miettiä miten käy 'pahiksen',jota ei kukaan halua. Kun se ei oikeasti ole paha, ehkä sitten vaan väärin ymmärretty?

Ozzy on komein kolli maailmassa!Hieno muutenkin kuin ulkoisesti. Ehkä eläminen vanharouva -Lukan(,joka ei kauniisti sanottuna ole helpoin kissa maailmassa!) kanssa viimeiset 11 vuotta auttaa meitä ymmärtämään Ozzya tai jotenkin se sitten vaan haluaa olla täällä, koska se on ollut meidän mielestä ihan kiltti ja kiva siitä saakka kun helmikuussa tuli. Ollaan kyllä äärettömän onnellisia,että saatiin tämä(kin!) aarre pitää. Se on hirmuisen rakas ja tärkeä pala tätä laumaa. Enkä vieläkään jaksa uskoa,että se rokkipentu, jonka yli vuosi sitten Tallinnassa tapasin,on nyt meillä ihan omana!

Takaisin