Palle on n. 1-2-vuotias isokokoinen uros, joka rakastaa ihmisiä, etenkin naisia. Se hyppää syliin kun sen luokse menee ja hakee kaikin osaaminsa
keinoin hyväksyntää ja hellyyttä. Palle onkin kuin suuri lapsi, joka haluaa vain rakkautta. Pallea tuskin on koskaan koulutettu, ja sitä
se ehdottomasti vaatii uudessa kodissaan, ja tekemistä, todella paljon tekemistä.
Palle tuntuu olevan loputtoman ystävällinen ja iloinen, mutta sen ei saa antaa hämätä. Varmasti normaaleihin kotioloihin
päästyään Pallesta löytyy energian lisäksi myös luonnetta, sillä siinä todennäköisesti on jotakin
laumanvartijakoiriin luettavaa rotua. Uudella omistajalla täytyy siis olla voimaa pidellä Pallea, joka haluaa mennä tutustuun kaikkiin ihmisiin
ja vetää kovalla vauhdilla mielenkiintoisiin paikkoihin, sekä osaamista ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä kouluttaa
tätä suurta poikaa.
03.09.05
En osaa sanoa, että miten tässä kävi näin. Vaikka monesti olin vannonut, ettei kolmatta "sellaista" saa enää tulla, niin vannomatta paras... Palle on se kolmas! Jokainen
joka minut tuntee, tietää, että tarhalla on ollut kaksi koiraa, jotka ovat olleet ylitse muiden. Ja ne kaksi jättivät ikuisen tassunpainalluksen sydämeeni.
Sellaisen, joka ei koskaan häviä. Se oli tavallaan myös raskasta, sillä tieto siitä, että en koskaan voisi niitä koiria ottaa kotiini, mursi sydämeni kerta toisensa jälkeen.
Monesti olin Pallea lenkittänyt. Usein oli hiki virrannut selkääni pitkin ja yhtä monesti olin vannonut, että "en enää koskaan lähde viemään Pallea lenkille",
koska siinä kävi aina niin, että se oli Palle joka lenkitti enkä minä =) Nyt mietin tapahtuiko SE silloin vai oliko kyseessä se kerta, kun jälleen kerran Pallen kanssa lenkkeillessä poika satutti huulensa,
vuosi pahasti verta ja lähdimme viemään sitä lääkärille tikattavaksi. Vai tapahtuiko se vasta siinä vaiheessa, kun poika sinnitteli nukutusainetta vastaan pitämällä
väkisinkin silmiään auki sekä nojaten koko painollaan minua vasten aivan kuin estääkseen minua kaikkoamasta sen läheltä. Vai oliko se vasta silloin,
kun katsoin nukkuvaa poikaa lääkärin pöydällä ja mietin miten paljon se muistuttaakaa kotona olevaa koiraani.
En osaa vastata, vaikka kuinka miettisin asiaa. Osaan vain sanoa, että Palle on yksi elämäni koirista ja halu etsiä sille huolehtiva koti on nyt yksi elämäni tärkeimmistä
tehtävistä.
Palle ei sovi ihan jokaisen koiraksi. Se on fyysisesti todella vahva ja selvästi kouluttamaton. Se ei voi sietää kaikkia koiria. Se on valmis rajuunkin tappeluun,
jotta saisi näytettyä olevansa kingi. Mutta sitten taas toisaalla Pallesta löytyy todella hellyttäviä ominaisuuksia. Se tykkää nojautua ihmiseen, istahtaa syliin,
nuoleskella suupieliä ja ylipäätään saada ihmisen tuntemaan itsensä erittäin tärkeäksi. Pallella on tarhalla myös hyvä koiraystäväuros, Kean, joka kulkee siellä
vapaana. Kaksikolla on selvillä se, että Palle on Keanin yläpuolella, joten mitään hankaluuksia näiden koirien välillä ei ole. Kean saa rauhassa nukkua Pallen alueella,
juoda sen kiposta vettä ja syödä ruuantähteet, jotka Palle ei ole jaksanut hotkia. Ja kun poikaa viedään lenkille, osallistuu siihen myös Kean, aina yhtä hyväntuulisena
ja onnellisena.
On paljon asioita, joita pyörittelen mielessäni, kun tätä poikaa ajattelen. Muistan niin hyvin sen, kun tarhalla kävi paikallisia ihmisiä katsomassa koiria.
Eräs porukka pysähtyi Pallen kopin luokse. Palle ei hyppinyt riemusta näitä ihmisiä kohti niinkuin se aina minulle tekee, vaan se nojautui erään miehen jalkoja vasten
ja suorastaan mainosti itseään olemalla todella ylväs ja samalla rauhallinen. Tuntui kuin poikaan olisi tullut säkäkorkeutta lisää.
Vaikka Palle on kiireellisesti kotia etsivissä, sitä ei silti pidä ottaa säälistä eikä hetken mielijohteesta. Se tarvitsee määrätietoisen ihmisen laumansa johtajaksi.
Muuten on luvassa taatusti ongelmia. Olisi niin helppoa kertoa pojasta vain positiivisia ominaisuuksia, mutta se olisi Pallenkin kannalta väärin. Toteankin lopuksi sen,
että oikeanlainen ihminen ja koti Pallea varten on varmasti jossakin olemassa....koti ja ihminen, joka on varautunut kaikkeen mahdolliseen sekä myös siihen,
että kaikkeen löytyy ratkaisu, kunhan vain omaa ymmärtämystä ja pitkää pinnaa. Kunhan vain on valmis vastaanottamaan ison koiran ison rakkauden.
"Pallella on yksi tavoite elämässään,
antaa sinulle sydämensä"
Pallen kuulumisia 27.11.2005:
Haimme Pallen n.1,5kk sitten
Varjusta. Palle oli piilossa kopissaan, koska toinen
koira oli hyökännyt sen kimppuun ja syönyt kaulan
haavoille, eikä kipujen takia halunnut ketään
lähelleen. Valjaiden esiin ottaminen sai sen kuitenkin
muuttamaan mieltään ja se tuli innokkaasti ulos
kopistaan. Autoon saaminen oli hankalaa, käytimme
lihapullia + veto-ja työntöapua ja saimme Pallen
vihdoinkin autoon, Palle oli tosi väsynyt laivalla ja
autossakin, mutta yritti sinnikkäästi pysytellä
hereillä, istui ja nuokkui ja jalat lähti välillä
alta. Se oli todella surkea näky ja haisi kamalalle,
koska oli ollut likaisessa kopissaan ja koko kaula oli
tulehtunut ja mäti.
Palle suhtautui rauhallisesti uuteen kotiinsa, tosin
se oli kipeä ja voimaton. Menimme lääkäriin heti kun
pääsimme ja saimme kunnon lääkkeet. Palle antoi tosi
kiltisti putsata kaulaansa, istui aina ihan hiljaa
paikallaan.
Palle oli alusta alkaen tosi helppo koira:
sisäsiisti, ei haukkunut, otti iloisesti vieraat
vastaan, ilman hyppimisiä tai haukkumisia ja kun
kaulapanta vaihdettiin valjaisiin loppui vetäminenkin.
Ainoa ongelma on ulkona toiset uroskoirat ja
satunnainen ihmisten päälle hyökkäily, jos tulevat
liian lähelle. Nyt ollaan kyllä opittu pitämään
varamme ja uroskoiratkin ohitetaan vähemmällä
räksytyksellä.
Sisällä Palle on kaikkien kaveri, jopa koiria
pelkäävät se on saanut puolelleen ja omat vanhempani,
jotka viimeiseen asti vastustivat koiran hankkimista.
Vieraat kehuvat symppikseksi ja etteivät koskaan ole
nähneet noin rauhallista koiraa.
Äitini uusin juttu on
siellä käydessä pyytää vieraita katsomaan, kun Palle
istuu kiltisti ja odottaa, että puen päälleni. Ulkona
se sitten tosin on riehakkaampi, eikä niin
tottelevainen kuin sisällä, mutta eiköhän sekin ajan
myötä parane. Se rakastaa pellolla vapaana
juoksemista, siellä se juoksee edestakaisin niin
kauan, että otan kiinni sen. Pallon tai kepin
hakeminen ei sitä niin kiinnosta. Muuten tykkää tehdä
temppuja..vai onkohan siinä ne lihapullat, mitkä
kiinnostaa.. Autoilukin menee nykyään ihan mukavasti,
hyppää itse autoon ja istuu siellä rauhassa, eikä
ryntää enää uloskaa.
Sitä on vasta nyt alkanut enemmän
kiinnostaa lelut ja niiden rikkominen, muuten sisällä
se enimmäkseen nukkuu, jos sille ei keksitä jotain
ohjelmaa.Tosin ulkona siitä löytyy energiaa ja
varsinkin juoksulenkillä siitä saa hyvää vetoapua :)
Palle haluaisi, että sitä kokoajan rapsutetaan, turkin
harjaus ja kynsienleikkuu sujuu ilman ongelmia ja
hierontaakin joskus saa ja silloin makaa silmät
ummessa nauttien.
Palle on siis aivan mahtava koira ja
monet ovatkin meitä onnitelleet, että tuollaisista
oloista saa tuollaisen löydön. Olemme todella
tyytyväisiä valintaamme ja onnellisia koiranomistajia :)
