Papu on pikkuinen koiraherra, korkeutta on vain 26cm, Papu näyttää todella paljon kääpiövillakoiran ja griffonin sekoitukselta, rotutaustoista ei kuitenkaan ole
varmuutta. Papu oli tarhalla hyvin kiukkuinen ja epäluuloinen, yrittäen karkoittaa ei toivotut vieraat häkistä alkaen ulostamaan heti ihmisen läheisyydessä...
Kotihoitoon päästyään Papun luonne kuitenkin muuttui ja epäluuloisuus ym on nyt historiaa. Papu on sopeutunut isoon laumaan yllättävän hyvin, mutta ei pidä
pennuista eikä isoista koirista, mutta esim kissat ja varsinkin pienet narttukoirat ovat herran mieleen. Papulla on hyvä ruokahalu, osaa syödä jopa
haarukasta ja pikkuinen on sisäsiisti. Uskomme Papun sopeutuvan myös kerrostaloon. Papu tykkää olla sylissä ja haluaa nukkua kainalossa peiton alla.
Papu leimaantuu ihmiseen nopeasti ja haluaa jopa mukaan suihkuun. Papu osaa kerjätä herkkuja nousemalla takajaloilleen seisomaan ja esittämällä maailman
hellyyttävintä pikku-ukkelia. Papua ei siis anneta kotiin, josta löytyy isoja koiria, pentuja taikka pieniä lapsia. Muita rajoitteita ei ole.
Papu sai kodin Nelli-koiran kaverina syksyllä 2005.
05.02.2006
Viime syksynä alkoi näyttää siltä, että Nelli on menossa niin huonoon kuntoon, että sen lopettaminen voi tulla eteen
milloin vain. Oli todella tuskallista katsoa sitä, kun jalat pettivät alta useamman kerran päivässä. Nellillä on useita
vammoja selkärangassa ja jalkojen nivelissä. Ajattelin, että en voi jäädä ilman koiraa ja aloin taas seurata sivujanne
löytääkseni toisen koiran. Ja niin siellä yhtenä päivänä oli kuva surkean näköisestä karvatrasselista, joka oli nimetty
Papuksi. Se näytti ihan meidän koiralta. Niin haimme Papun viime syksynä tyttäreni kanssa Katarinalta Tallinnan
satamasta. Papu haisi ihan pultsarille ja pesimmekin ja kampasimme sen heti hytissä. Alta paljastui ihana pieni poika,
joka alkoi heti alusta asti rohkeasti turvata meihin.
Nyt Papu ja Nelli ovat parhaat ystävät, eikä Nellin vanhuudesta tai vaivoista ole tietoakaan. Nelli-mummo piristyi niin
paljon, että uskoisin että saamme nauttia Nellin seurasta vielä pitkään. Toivottavasti vuosia.
Nyt käyn aina silloin tällöin sivuillanne katsomassa vain kuvia ja nautin siitä miten hyviä ne ovat, ja miten kivasti
koirien ominaisuudet niissä tulevat esille. Jos joku ystävistäni kertoo hakitsevansa koiran hankintaa, kerron aina teidän
toiminnasta. Niin, että oikein suuret kiitokset teille kaikille.
06.02.2006 Tänä aamuna taas ihastelin sitä miten ihana pari ne ovat. Nellin kuulo ja näkökin ovat heikentyneet aikalailla.
Luulen, että Nellistä oli kiva saada sellainen kaveri jonka kanssa puhuu samaa kieltä, ilman kuuloakin.
Kyllä sillä vieläkin jalat silloin tällöin pettää, mutta paljon harvemmin. Se oli taas niin onnellisen näköinen, kun aamulla töihin lähtiessäni
ne yhdessä jäävät yhteen myttyyn sängylleni nukkumaan.
Mukavaa kevään odotusta toivottaen,
Sini ja karvaturrikat
