Patu on tullut tarhalta Suomeen vajaa vuosi sitten. Nyt perhe joutuu luopumaan siitä raskain mielin vauvan
allergian takia.
Patu on melko isokokoinen ja muistuttaa ulkonäöltään saksanpaimenkoiran ja irlanninsusikoiran/terrierin sekoitusta,
mutta roduista ei tietenkään voi olla varma. Patu tulee toimeen muiden koirien kanssa, mutta vastaantuleville koirille
rähisee lenkillä ollessaan. Myös lasten kanssa Patu on hyvä, se pitää lapsista, kuten kaikista muistakin ihmisistä.
Paras koti Patulle olisi omakotitalossa, mahdollisesti maaseudulla, koska se on kooltaan iso ja tarvitsee kovasti
liikuntaa ja muuta tekemistä. Se myöskin vetää jonkin verran hihnassa ja vahtii mielellään kotiaan.
Ei kuitenkaan hauku.
Patua voi pitää irti, eikä se karkaa minnekään. Tällöin se tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, myös urosten,
mutta esimerkiksi koirapuistoissa sen kanssa ei voi käydä koska huomatessaan jotain mielenkiintoisempaa aidan
toisella puolella, se hyppää yli ja menee katsomaan lähtemättä kuitenkaan kauas. Myös kissojen kanssa Patu tulee toimeen,
vaikkakin alkuun saattaa yrittää ajattaa kissoja pihalla huvin vuoksi.
Patu on kastroitu ja se antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet mukisematta, vaikkei niistä pitäisikään.
Patu asuu tällä hetkellä Vantaalla ja kodin löytymisellä on kiire.
Yhteydenotot Minna Rokalaan
Pätu tarhalla:
"Pätu on n.1,5-vuotias superystävällinen kiltti poika. Eestiläinen mies löysi Pätun kadulta ja yritti kahden
viikon ajan löytää koiran omistajaa, hoitaen Pätua luonaan. Mies asuu pienessä kerrostaloasunnossa
Tallinnan keskustassa eikä pystynyt pitämään poikaa luonaan kauempaa vaan joutui murheellisena tuomaan sen Varjupaikiin.
Pätu on iloinen nuorimies, jolle maistuu ruoka. Se olikin löydettäessä pelkkää luuta ja nahkaa.
Pätu tuntuu oppivaiselta, se on leikkisä ja energinen mutta osaa myöskin rauhoittua kuuntelemaan.
Ei jahdannut ollenkaan toimistolla olevia kissoja. Poika on suurikokoinen, luultavasti saksanpaimenkoira-terrierisekoitus, säkä n. 65-70cm."
Kuulumisia Patun kodista 21.04.2005:
Patu saapui meille joululahjaksi 11.12.2004. Parempaa joululahjaa ei olisi voinut saada, tietysti positiivinen raskaustesti kilpailee pojan saapumisen kanssa.
Patu valtasi heti sydämemme ja mekin lultavasti hänen koiran sydämensä.
Patu on todella kiltti, ja mukava, ainoastaan ulkoileminen on täällä kaupungissa vaikeaa, koska poika haluaa niin paljon kontaktia muiden koirien kanssa, että käyttäytyy kuin psykopaatti. Mutta tämä onkin ainoa hankala puoli Patussa.
Poika oli heti alusta lähtien sisäsiisti ja selväti oli myös ollut pienten lasten kanssa tekemisissä. Oppi melko nopeasti olemaan päivät yksin, mutta vieläkin yksin jättäminen onnistuu vain "lahjomalla" ruoalla. Patu on melko reviiritietoinen, joten on onni, että on oppinut olemaan kerrostalossa. Mökillä ollessa tontille ei todellakaan tule kukaan enää "salaa", autotkin Patu ilmoittaa.
Nyt minä jännitän henkilökohtaisesti, miten sitten syksyllä sujuu, kun laumaan tulee uusi jäsen, minulla on laskettu aika 060805. Kun nyt olen niin paljon saanut lukea siitä, että koirasta pitää luopua, kun ollaan sitten liian suojelevia... Ja varsinkin, kun minä olen se lauman johtajatar!!
Toivomme TODELLA, että kaikki menee hyvin, sillä Patu on varsinkin mamman vauva....
Patu ei ilmeisesti ole kokenut mitään kauhean kamalia asioita, koska on niin luottavainen ihmisten kanssa. Pölynimuria pelkää, ja talvella kavahti, kun yritin putsata poikaa autoharjalla...
Patu tykkää muutenkin enemmän naisista, varsinkin tummiin pukeutuneet isot miehet olivat alussa pojalle kauhistus, joten ulkoillessa saa edelleen olla tarkkana. Mutta meille kylään tulevia miehiä Patu ei ole koskaan kammonnut.
Patu kastroitiin tammikuun alussa, poika vähän siitä rauhoittui.
Lämmin kiitos Teille, jotka tätä hienoa työtä teette.
Takatalviterveisin Patu, Tuula, Juha, Joonas, Riikka ja Tomi
