Peemot on aikuinen steriloitu narttu. Hoidossa Suomessa. Sai kodin toukokuussa 2007.
Kuulumisia kodista 7.7.2007:
Hei
Olgan sopeutuminen vei sitten noin kolme viikkoa ja sen jälkeen on ollut rauha maassa. Siiri ja Topi
eivät enää pakoile ja kärsi vaan elo on normaalia ja Olgan touhut ei heitä enää haittaa. Olgakin on
jättänyt sen päällepäsmärin roolin ja tajuaa että hänellä on oma tärkeä paikkansa tässä perheessä
Siirin ja Topin rinnalla.
Jotenkin siinä käytöksessä tuli ilmi se Olgan tausta ja selviytyminen niissä oloissa mitä ne nyt
sitten olivatkaan. Valtava miellyttämisen halu on edelleen jäljellä ja leimautuminen ihmiseen.
Minä olen se hänen ihmisensä, ikkunalla odotellaan kotiintuloa ja vastaanotto on koiramaisen
ylenpalttista kun tulen (vaikka Martti olisikin kotona ja heillä synkkaa hyvin). Yöt nukkuu
tiiviisti vieressä ja nousee ylös sitten kun minäkin. Olga on erittäin viisas ja ymmärtää
puheen ja myös sen komennuksenkin jos tekee jotain ei toivottua. Lopettaa yleensä siihen.
Tässä huushollissa tosin kissat saa olla vapaasti, pöydille hypitään ja huonekalut on valittu
kissojen ehdoilla. Olga ei aluksi osannut leikkiä leluilla vaan sen leikki oli niitä
jahtausleikkeijä. Olen leikittänyt leluilla päivittäin ja nyt sekin sujuu. Tässä leikissä
vielä villiintyy niin että ottaa helposti selällään maatessa kättä leluksi ts. leikkipuree
ja saattaa raapia. Tähän olen myös systemaattisesti puuttunut ja aina tarjonnut "välikappaletta" eli
lelua ja sitten parkaissut kunnolla jos on näykkinyt hampailla. Touhu on loppunut siihen. Siskojen
lapsia olen kuitenkin varoittanut tästä "asennosta" jolloin ei kannata paijata kun on villillä
ja päällä kieriskelee matolla.
Karva on alkanut kasvamaan, Axilur-kuuri varmaan vielä oli tarpeen, hengityskään ei enää haise
niin pahalle ja lihaa on tullut luiden ympärille. Yksi ilta makoili mun rinnan päällä ja siinä
katselin Olgan hammaskalustoa, huomasin että ressulla on kolme alahammasta vallan pois, pari
pientä helmihammasta oli jäljellä niiden kulmahampaiden välissä. Muuten niissä ei ollut
hammaskiveä ja näytti olevan kunnossa. Olga käyttäytyy edelleen hassun koiramaisesti.
Siskonpoika Tuomas keksikin että josko se on omaksunut Tallinnassa koirien tapoja jos on
ollut laumassa ulkona. Makaa mahallaan hassusti lattialla takajalat aivan oikosenaan takana,
en ole minkään kissan nähnyt niin makaavan ja se asento naurattaa meitä. Taitaa jäädä muutenkin
vähän erikoisen näköiseksi kissaksi. Ehkä tulee sellainen pula-ajan siperiankissa jolla on
siamilaisen nassu vinoine silmineen, vartalotyyppi ja luonne myös mutta sitten sitä karvaa
on kaulassa ja hännänpäässä enemmän kuin lyhytkarvaisella. Kaunis silti omalla persoonallisella
tavallaan ja hyvin lihaksikas vartoltaan eli painaa paljon enemmän kuin olettaisi kun nostaa
syliin. Ei siis mikään pullamössö kotikissa!
Tällä viestillä haluaisin rohkaista muitakin ottamaan kotiinsa Tallinnan löytökissoja.
Kiitos vielä kerran neuvoista Olgan sopetumisvaiheessa. Mukavaa kesänjatkoa ja terveisiä
Kassiabille ja teidän porukalle jotka teette tärkeää eläinsuojelutyötä!
T: Helena ja Martti ja tietysti Olga, Siiri ja Topi
