Nartun osa pentutehtailussa on aina kaikkein karuin. Se on kaiken aikaa joko tiineenä tai imettää, - ja elää usein koko elämänsä välinpitämättömyyden keskellä, saastassa, pienissä tiloissa, stressissä, nälässä ja sairaana. Näitä emoja ei nähdä eläinlääkärivastaanotoilla, ei näyttelyissä, ei edes ulkona. Yksittäisillä pentutehtailuun menehtyvillä emoilla ja menetetyillä pennuilla ei ole pentutehtailussa merkitystä; koiria on usein useita, ja on aina halvempaa hankkia uusi narttu kuin hoitaa sairasta. Emoksi liian aikaisin Usein narttu astutetaan jo ensimmäisestä juoksustaan, jolloin se ei ole vielä henkisesti eikä fyysisesti valmis tiineyteen, synnytykseen tai hyväksi emoksi. Siltä on jäänyt kokematta oma nuoruus, keräämättä sosiaaliset taidot. Nämä taidot olisivat tarpeen, jotta emo jaksaisi olla hyvä ja tasapainoinen "roolimalli" pennuilleen. Fyysisesti sen kasvu saattaa olla vielä pahasti kesken, joka saattaa johtaa esimerkiksi synnytysvaikeuksiin (esim. lantion ahtaus) tai kasvuhäiriöihin (tiineyden ja imetyksen rasitus). Pahimmillaan emo on itsekin taustaltaan pentutehtailun kasvatti, jolloin se kärsii itsekin sisäsiittoisuudesta (erilaiset perinnölliset sairaudet), huonojen olosuhteiden ja huonon ravinnon aiheuttamista kasvu -ja kehityshäiriöistä ja vakavista henkisistä vaurioista. Pennutuskoneena Vastuuntuntoinen kasvattaja tietää tiineyden alkamisajankohdan melko tarkkaan, ja osaa olla varautunut mahdollisiin synnytyskomplikaatioihin. Usein myös sikiöiden lukumäärä on tiedossa, joka helpottaa synnytyksen edistymisen seuraamisessa. Koiran omistaja myös uhraa rahaa ja aikaa eläinlääkärikäyntiin, jos kaikki ei etene normaalisti. Usein pentutehdaskoirat saavat lisääntyä vapaasti keskenään. Pennuilla voi olla useampi isä, joka saattaa aiheuttaa ongelmia, jos vanhemmat ovat kovin eri kokoisia (synnytysvaikeudet). Astumisajankohta on usein epävarma, eikä synnytysajankohta ole siis tiedossa. Lähestyvään synnytykseen ei muutenkaan varauduta, eikä esimerkiksi kantavan nartun ruokavalioon kiinnitetä huomiota. Sanomattakin on selvää, ettei eläinlääkärin apuun turvauduta, jos synnytyskomplikaatioita esiintyy. Tiineys ja imetys laittavat elimistön koville terveen, hyvinhoidetun nartunkin kohdalla. Pentutehdasemo, jonka ruokavalio ei koskaan ole kyllin laadukas, eikä fyysinen kunto hyvä, kärsii ertyisesti. Se "lypsää" pennuilleen omasta itsestään kaiken, jo tiineyden edetessä, eli laihtuu, kuihtuu ja heikkenee. Emon huono terveydentila ja sen kokema stressi johtaa usein paitsi abortteihin, myös synnytysvaikeuksiin -ja vaurioihin. Se saattaa kärsiä mm. supistusheikkoudesta, kalsiumin puutteesta ja/tai verensokerin alhaisuudesta, jotka kaikki johtavat hoitamattomina emon ja sikiöiden/pentujen menehtymiseen. Myös sisäsiittoisuus synnyttää riskinsä; emon luusto tai kohtu voivat olla epämuodostuneet tai sikiöt epämuodostuneet (esimerkiksi vesipää). Huono ravinto ja osittainen abortointi ovat voineet johtaa pieneen pentueeseen, eli emon kokoon nähden liian suuriin sikiöihin. Myös erilaiset sikiöiden virheasennot ovat mahdollisia. Koska eläinlääkärin apuun ei turvauduta, emo kuolee näissä tapauksissa päivissä akuuttiin kohtutulehdukseen ja sen aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Kivun ja hädän määrää voi vain arvailla. Stressi ja hoitamaton kipu voivat johtaa kohdun heikkoon supistuvuuteen ja palautumiseen myös synnytyksen jälkeen. Tämä saattaa johtaa istukoiden ja sikiökalvojen jäämiseen, joka altistaa emon edelleen kuolemaan johtavalle kohtutulehdukselle. Olosuhteiden likaisuus lisää riskiä. Toistuvat tiineydet, kohdun huono palautuminen ja jatkuvat synnytyspoltot kipuineen altistavat pentutehdasemon myös tavallista useammin kohdun esiinluiskahdukselle. Tämä(kin) johtaa vakavaan tulehdukseen, kudoksen kuolioitumiseen ja emon kärsimyksiin. Maidontuotanto vaatii laadukasta ravintoa. Jos ravinto on puutteellista, emo käyttää oman elimistönsä energiavarastoja ja luidensa kalsiumia. Tämä johtaa paitsi voimakkaaseen laihtumiseen, myös luiden heikkenemiseen. Ei ole harvinaista, että emot kärsivätkin huonosti parantuvista luunmurtumista, kasvuhäiriöistä, jalkojen vääntymisistä ja halvaantumisista. Kosteus ja epähygienisyys altistavat emon nisätulehduksille, jotka voivat pahimmillaan johtaa nisäkudoksen kuolioitumiseen ja emon menehtymiseen. Pennut viedään emolta usein liian varhain, jolloin sillä voi olla psyykkisten oireiden lisäksi ongelmia jatkuvan maidontuotannon kanssa, joka altistaa sen edelleen nisätulehduksille. Emon henkinen tasapainoisuus tai tasapainottumuus vaikuttaa voimakkaasti pentuihin ja niiden kehitykseen. Osa emoista kokee voimakasta stressiä pennuistaan, osa jopa pelkää niitä hysteerisesti. Vakavimmin oireilevat päätyvät kannibaliaan, mutta lievemmätkin ongelmakäytökset jättävät jälkensä pentuihin. Elämän olosuhteista Likainen ympäristö ja heikentynyt vastustuskyky (huono ravinto, loiset, rokottamattomuus) altistavat emoa siinä, missä pentujakin suolisto-, iho- ja hengitystietulehduksille. Huonot olosuhteet altistavat myös esimerkiksi virtsatie -ja kohtutulehduksille, jotka jäävät hoidotta. Pitkäkarvaisten koirien turkit ovat hoitamatta, ja ne ovat pahimmillaan laattautuneet ja hautoneet allaan pahoja ihotulehduksia. Allergiaan/ihosairauksiin taipuvaiset koirat saattavat olla täysin karvattomia, iho paksuuntunut ja karstainen. Kynnet ovat saattaneet kasvaa sisään ihoon, niin, että eläimen on vaikeaa ja tuskallista liikkua. Kosteus ja lika altistavat myös varvasvälitulehduksille ja kovat ja ihoa kuluttavat pinnat "makuuhaavoille". Kun tavallinenkin, lievä tulehdus jää hoitamatta, johtaa se ajan kuluessa vakaviin vammoihin (esimerkiksi sokeutuneet silmät, puhjenneet tärykalvot ja kuurous, virtatietulehduksesta edennyt munuaisaltaantulehdus ja munuaisvaurio). Pienikokoisille (kääpiökoirarodut ja -sekoitukset) pentutehdasemoille on tyypillistä, että ne ovat kärsineet vuosia vakavista ientulehduksista ja mädistä hampaista. Siinä, missä pennun aika pentutehtaassa jää rajalliseksi, elää narttu näissä olosuhteissa ja huonokuntoisuudessa vuosikausia. Sen on aika lähteä siinä vaiheessa, kun se ei enää tiinehdy, jollei ole jo kuollut hoitamattomiin sairauksiin ennen sitä. Rumimmat ja hysteerisimmät tapetaan tai hylätään. Osa myydään. Lopettamistapoja lienee niin monta kuin on pentutehtailijaakin. Aikuiset koirat ovat saattaneet asua vuosia häkeissä tai muissa pienissä tiloissa ulosteidensa keskellä, yksin tai keskenään. Ainokainen niiden ihmiskontakti on voinut olla ruoka-aikana. Nälän, turhautumisen, sosiaalisen stressin, sairauksien ja kivun keskellä on aivan ymmärrettävää, että koirille on syntynyt käytöshäiriöitä ja ns. stereotypioita, joihin ne ovat purkaneet ahdistustaan; osa haukkuu hysteerisesti, toinen kaluaa jalkojaan, kolmas nukkuu, neljäs seisoo apaattisena. -älä valitse halpaa tuontirotukoirapentua, älä valitse rekisteröimätöntä suomalaista rotukoirapentua, älä valitse yksityishenkilön kauppaamaa suloista sekarotupentua, äläkä valitse myöskään kasvattajaa, jonka koiranpidosta et tiedä tai jota et hyväksy. Pennun "pelastaminen" ostamalla kyseenalaisesta paikasta ei vähennä kärsimystä, päinvastoin. Tanja Häkkinen Eläinlääkäri -Allekirjoittanut on käynyt salukikennelissä Israelissa ja puppyfarm'illa Irlannissa, jotka täyttivät kaikki pentutehtaan tunnusmerkit. Pentutehtaita ei kuitenkaan tarvitse etsiä näin kaukaa, vaan niitä löytyy myös meiltä, Suomesta.

Takaisin