PEXI (ent. Roland)
Pexi tuli meille elokuussa 2002, jolloin se oli jo Suomessa. Kävimme sitä katsomassa sen väliaikaisessa kodissa ja se oli heti tunkemassa syliin. Tiesimme heti, että siinä oli meidän koiramme! Sylikoira Pexi sitten kuvittelikin olevansa myöhemminkin...
Uuteen kotiinsa Pexi sopeutui hyvin ja oli alusta alkaen Maailman Ihanin Koira - kiltti, reipas, rauhallinen, tuli toimeen muiden kanssa mutta osasi myös pitää puolensa. Olemuksellaan Pexi sulatti myös sellaisten ihmisten sydämet, jotka olivat aikaisemmin suhtautuneet dobermanneihin epäilevästi.
Kesällä 2003 muutimme uuteen kotiin ja sen jälkeen Pexi alkoi kärsiä eroahdistuksesta. Mitkään harjoitukset eivät auttaneet, eikä sitruunapanta, vaan Pexi haukkui äänensä käheäksi yksin ollessaan. Onneksi naapurit olivat pitkämielisiä.
Perheenlisäykseen keväällä 2004 Pexi suhtautui taas hienosti ja tietysti nautti kun ei joutunut olemaan päivisin yksin. Odotimme siitä ja pikkuisesta tulevan parhaat kaverit kunhan muutama vuosi kuluisi. Valitettavasti Pexi vain ei saanut elää niin pitkälle. Rutiinikäynnin yhteydessä elokuussa 2004 eläinlääkäri löysi sen pernasta kasvaimen, joka leikkauksessa paljastui niin pahasti levinneeksi, että Pexi jouduttiin lopettamaan.
Yhteinen aikamme jäi siis aivan liian lyhyeksi, mutta olemme kiitollisia näistä parista vuodestakin.
Pexi antoi meille NIIN PALJON!
Riikka
