PIKKU-MYYN PENNUT - GEYSIRA

Pentujen emosta Pikku-Myystä täältä

Pikku-Myyn pennut, 4 poikaa ja 3 tyttöä, ovat syntyneet 30.11.04. Pennut ovat hyvin ihmisrakkaita, vilkkaita ja touhukkaita pikkuisia, jotka rakastavat aamuisin nukkua lattialla hoitoperheen tytön kainalossa vielä muutaman tunnin unet lattialämmityksen lämmössä =) Pentujen luovutus on viikolla 3. Pennut jäävät täysikasvuisena todennäköisesti pieniksi eli alle 50cm tai jopa pienemmiksi. Pennuista Gina on isompi kuin muut.

Kuulumisia kodista 15.7.2007

Hei äiti ja sisarukset kautta Suomenniemen! Perheeni pitivät nimestäni niin paljon, etteivät halunneet sitä vaihtaa .Olen siis Geysira ja aivan äitini näköinen ja luonnekin tuntuu olevan samanlainen, puolustan perhettäni kaikelta ja kaikkialla. Ihmisten mielestä olen tosi nätti ja söpö. Usein kysytäänkin rotuani ja eläinlääkärini epäilee minussa olevan mäyräkoiraa ja tiibetinspanielia. Olen vain 40cm korkea ja painan 8-9 kiloa.

Geran tavoin minäkin sairastuin Suomeen tuloni jälkeen, mutta onneksi se on taakse jäänyttä elämää.

Ensimmäiset kuukaudet olin perheen yrityksessä aina päivät, mutta kun minun piti vahtia kokoajan minne emäntä menee, en saanut nukuttua siellä. Sitten aloin oksentelemaan vihreää limaa ja eläinlääkäri sanoin sen tulevan stressistä. Niinpä jäin kotiin päiväksi nukkumaan, enkä sen koommin oksennellut.

Ruuasta olen aika nirso, raksuista vain Frolig kelpaa ja tietenkin kaikki mitä pöydältä löytyisi?(esim.kalkkunaleike).

Autoista en oikein tykkää, joskus yritän juosta perään joskus eteen, onneksi ei ole käynyt vahinkoa. Autossa istun kyllä ensimmäisenä, kun ollaan lähdössä jonnekin. Tuulilasinpyyhkimet ovat tosi ärsyttäviä, aina sateella yritän niitä epätoivoisesti ottaa kiinni (arvatkaapa millainen meidän auton lasi on sisäpuolelta!)

Ulkoilu on lempipuuhaani, täällä on paljon koira kavereita ja kissojenkin kanssa tulen hyvin juttuun. Mökillä ollessamme saan olla vapaana ja haukkua lokkeja. Se se vasta on elämää!! Uimaan en kyllä suostu menemään, vesi on liian märkää. Toiset kun pulikoivat, minä piilottelen luita tai grillimakkaraa kukkapenkkiin. Joskus kun olen tehnyt jotain tuhmaa ja minua torutaan, olen vähän aikaa allapäin ja sitten menen pyytämään anteeksi: hyppään syliin, nuohon ja pusken päätäni torujan päätä vasten.

Nukkumapaikkani on "äidin ja iskän" välissä, siinä on hyvä ja lämmin olla.

Nyt lähden vielä iltalenkille ja sitten nukkumaan. Toivotan äidille oikein hyviä eläkepäiviä ja sisaruksille hauskaa kesää!! T.Geysira ja Fribergin perhe


Takaisin