Pikkupappa on todella hellyyttävä, kiltti, ystävällinen, suloinen, hiljainen... Tätä ylistävää adjektiivijonoa voisi jatkaa vaikka ikuisesti. Se antaa katsoa hampaat ja tassut nätisti ja viihtyy hyvin sylissä. Hampaissa sillä on hammaskiveä jonkun verran ja silmissä vähän kaihia, niinkuin arvata saattaa. Pappa on laihassa kunnossa, mutta turkki kuitenkin kiiltää.

Selvästi Pikkupappa on ollut jonkun koirana, koska se luottaa ihmiseen, eikä juurikaan arastele. Muita koiria pappa katselee rauhallisesti ja itsevarmasti, ei hauku tai muutenkaan elämöi. Papan meno on tasaista ja tomeraa, papan olemukselle sopivaa. Toista takajalkaa se varoi lenkin alussa, mutta vetreydyttyään kipitti reippaasti eteenpäin. Häkissä ja kovalla lattialla oleminen ei varmastikkaan tee hyvää papparaisen nivelille. Ikää tälle Papalle on kertynyt yli kymmenen vuotta ja säkäkorkeudeltaan se on alle 40 senttiä.

Rauhallisessa kodissa papalla olisi varmasti paras olla ja voisin kuvitella sen sopivan pienen rauhallisen nartun kaveriksi.

Pikkupappa pääsi takaisin omaan kotiinsa elokuussa 2008.