PIPPURI
Pippurin ensimmäiset päivät Suomessa kuluivat ihmisten läsnäollessa sohvan takana piilossa eikä siitä näkynyt vilaustakaan. Muutaman päivän kuluessa se oppi ihmisen läsnäolon tarkoittavan ruokaa ja se suostui tulemaan näköpiirille turvapaikastaan sohvan takaa mutta ainoastaan niin että ruoka laitettiin sille sohvan kulmalle josta sillä oli lyhyt matka piilopaikkaansa. Pikkuhiljaa kuppia aloitettiin tuomaan lähemmäs muiden kissojen ruokapaikkaa ja nyt kahden viikon totuttelun jälkeen Pippuri tulee syömään ihan tuttujen ihmisten viereen, jopa haistelemaan tuttujen ihmisten jalkoja ym mutta ei siltikään anna koskea vaan pakenee välittömästi kättä jos sitä yrittää silittää. Pippuri ei kuitenkaan hyökkää päälle vaikka sen ahdistaisi nurkkaan ja ottaisi siitä kiinni, se varoittaa kovasti muristen ja suhisten mutta ei käy päälle. Pippuria ei pysty pitämään sylissä ollenkaan vaan jos sitä on tarve esim.pestä tai muuten hoitaa niin ainut keino on pitää siitä kiinni kuten emot pitävät vauvojaan eli niskasta kiinni, jolloin neiti on täysin rauhallinen. Jos sitä yrittää muulla tapaa pitää sylissä niin silloin se yrittää keinolla millä hyvänsä päästä otteesta irti eli raapien ja purien.
Pippuri tulee loistavasti toimeen muiden hoitokissojemme Miron ja Sahramin kanssa ja sille olisikin äärimmäisen tärkeää että se pääsisi kotiin jossa olisi hyvin sosiaalinen ja ihmisrakas kissa kaverina jonka avulla Pippurin olisi helpompi sopeutua normaaliin elämään. Tulevalta kodilta vaadimme ehdottomasti pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä antaa Pippurin sopeutua rauhassa ja tehdä itse aloite ihmisten suhteen, väkisin ja pakottamalla sen kanssa ei todellakaan edisty vaan se vetäytyy täysin takaisin kuoreensa. Se pelkää koiria eli koiraperhe ei ole sille oikea paikka eikä myöskään koti jossa on lapsia. Pippurista tuskin koskaan tulee mitään sylikissaa mutta varmasti ajan kanssa siitä tulee paljon sosiaalisempi ja antaa varmasti ihmisten silitellä kunnolla. Pippurin turkki vaatii ehdottomasti myöskin hoitamista.
Pippurilta on testattu Fiv ja Felv. Tulos oli negatiivinen.
21.01.05 Pippuri on muuttunut kuukauden aikana hyvin paljon ja siitä on paljastunut hyvin oman arvon tunteva nuori utelias neiti. Se liikkuu hyvin rohkeasti ympäriinsä tuttujen ihmisten ollessa lähellä, tunkee väkisin samalle kupille syömään, kun siihen lisätään ruokaa, tulee ihan lähelle tuttuja ihmisiä jopa kiinni jalkoihin, jossa saattaa hetken aikaa torkahtaa, mutta sylikissa se ei missään nimessä ole ja tuskin välttämättä koskaan sellainen tulee olemaankaan. Pippuri antaa hieman silitellä itseään, mutta tämänkin vain huomaamattomasti tutun ihmisen koskiessa takaapäin, kun se ei huomaa lähestyvää kättä. Edestäpäin tulevaa kättä menee välittömästi karkuun. Pippuri on hyvin sosiaalinen ja leikkisä nuori neiti ja touhuaakin kovasti muiden kissojen kanssa ja jopa yksinään. Pippuri pelkäsi aluksi koiria, mutta nyt se ei niitä enää pelkää vaan yrittää jopa itse aluksi testata koiraa ja esittää hyvin pelottavaa. Eräänä iltana se marssi ensimmäistä kertaa hyvin rohkeana Tofun eteen seisomaan, tuijotti hetken Tofua, joka makasi ihan paikallaan, sähähti hiljaa ja mietti hetken tehoaako pelottelu. Kun ei, sähähti kovempaa ja kun sekään ei pelottanut yhtään Tofua, tuhahti ja lähti kauemmaksi pesemään itseään =) Eli aran kissoja pelkäävän koiran kaveriksi Pippurista ei ole. Se varmasti käyttäisi toisen pelon hyödyksi ja tuntisi itsensä hyvin mahtavaksi ja pelottavaksi =)
Pippuri on n. 4kk ikäinen hyvin kaunis pitkäkarvainen punainen tyttö. Pippuri pelastettiin tarhalta Suomeen kotihoitoon, koska oli maannut tarhalla omassa häkissään viikon verran aivan shokissa koko ajan samalla paikalla. Se ei suostunut syömään eikä juomaan ja näin ollen se olisi varmasti ajan myötä menehtynyt häkkiinsä. Pippuri on hyvin arka ja pelokas neiti. Joko se on elänyt kokonaan ilman ihmiskontakteja tai sitten sille on ihmisten toimesta tehty jotain hyvin pahaa. Ulkokissana se ei varmastikaan ole elänyt, koska muuten turkki ei olisi noin hyvässä kunnossa.
Takaisin