PLAKSA

Plaksa on erikoisen näköinen "väkäleuka", sen väritys on persoonallinen kasvonpiirteitä myöten. Plaksa on kadulta löydetty, rauhallinen, leikattu 3v narttu, joka tulee toimeen niin kissojen, koirien kuin lastenkin kanssa, Plaksa ei hakeudu koirien tai lasten luokse, mutta ei aja niitä poiskaan jos itse ottavat kontaktia.
Plaksa ei ole siis kovin kiinnostunut toisista eläimistä ja oleileekin paljon esim. lämpöisen telkkarin päällä, neiti ei koe tarvetta hakea muiden lauman jäsenten hyväksyntää, jos joku ei tykkää tästä persoonallisesta tapauksesta, Plaksa voi ihan hyvin olla pois tieltäkin.

Plaksa on ystävällinen, mutta kissaboksiin laittaminen saa neidistä mahtavan murinan esiin, silti Plaksan sai kissaboksiin helpommin kuin monen muun kissan, ilman kynsien testausta iholle tms, kunhan Plaksa vain ilmoitti, että tämä puuha ei ole kovin miellyttävää... Plaksa osaa luultavasti avata jyrsijähäkin luukkuja, kotihoidossa on ollut useampi okahiiri, mutta Plaksan tulon jälkeen hiiret ovat vähentyneet ja luukku ollut mystisesti auki, ei voi muuta sanoa kuin erittäin fiksu kissa, joka tietää mitä tahtoo, mikäli Plaksa on hiirien katoamiseen syyllinen ;)
Plaksa on sisäsiisti ja se sopeutuu hyvin ainoaksi kissaksi sekä myös isompaan laumaan.

Plaksan kuulumisia kotihoitopaikasta Suomesta:

Plaksa Vaksa Valkoinen on ihan omanlaisensa katti! Jos Plaksalta kysyttäisiin, millaisen kodin se haluaisi, se varmaankin vastaisi, että sellaisen, jossa olisi ikioma syli. Sillä syli on maailman paras paikka aamu –ja iltapesulle. Kauneudenhoidon tuoksinnassa on sitten mukava antaa muutama hellyydenosoitus karhealla kielellä tai hyvällä tuulella ollessa laskea etutassut kaulalle ja kehrätä siinä tovin.

Plaksa on hiljainen tyttö, joka ei tee itsestään suurta numeroa. Kunhan siihen tutustuu, eikä sen tarvitse ujostella liikaa tai väistää muita eläimiä, siitäkin löytyy iloinen ja aurinkoinen seurustelija. Vaikuttaa siltä, ettei Plaksa ole elämässään ehtinyt paljoa leikkiä. Se antaa sellaista kyytiä leluille ja pahvilaatikoille leikkihepulin saatuaan, että naurussa on pitelemistä.

Vaikka Plaksan muhkea murina on kuultu meilläkin, on se helposti käsiteltävissä esimerkiksi lääkittäessä tai kynsiä leikatessa.


Plaksan omasta kodista 2004:

Kotimatka pääkaupunkiseudulta kesähelteellä lainaboksissa meni hyvin, samoin yöpyminen setäni luona pohjanmaalla. Kissa oli _heti_ kuin kotonaan, aika harvinaista käyttäytymistä kissalta! Autossa kuului pari kertaa surkeaa mau'untaa, mutta kun neitokainen tajusi, ettei autosta pääse pois, nukkui rauhassa boksissaan ja välillä tunki tassunsa "kaltereiden" raosta minun syliin: "Täällä on tylsää, päästäkää minut teidän ihmisten kanssa!"

Plaksa vaksa valkea oli pari ensimmäistä viikkoa kotonamme hiukan ahtaalla. Nyyti-bordercollie tuijotti ja Ronja-samojedijohdannainen oli aivan hurjan innostunut uudesta perheenjäsenestä. Silti neitokainen ei suostunut nukkumaan yksin - yritimme eristää sen olohuone-keittiö-eteinen -tilaan pariksi ekaksi yöksi, mutta tyttö oli eri mieltä. Ovet aukesivat jo illalla ja Plaksan piti päästä sänkyyn ihmisten kanssa nukkumaan.

Plaksa on loistava eläin, availee ovia suvereenisti, ja jos jostain syystä ei esimerkiksi pääse vessaan juuri silloin kun haluaa, maukuu niiiiin surkeasti kuin kissa noin ylipäätänsä voi maukua... :) Vesi maistuu parhaalta juoksevasta kraanasta, aluksi kuvittelimme, että Plaksa ei edes juo ollenkaan vesikupista... (Joka todistettiin vääräksi, kun eräänä yönä kuului ensin ponnekasta raksujen syömistä ja sitten hillittyä veden lipitystä.) Onpas tuo neitokainen saanut myös vessan erittäin raskaan hanan ihan itse auki.

Koirien kanssa on suhde muuttunut suorastaan loistavaksi. Ronja tervehtii kohteliaasti neitokaista, ja Plaksa nuuskii yhtä kohteliaasti takaisin. Bordercollie tykkää edelleenkin paimentaa kissaa, muttei tee tosiaan muuta kuin tuijottaa. Ja pahnan pohjimmainen, Tuutikki-heeleri, heiluttaa erittäin ahkerasti kissalle häntää, ja ihmettelee, miksei tuo eläin puhu samaa kieltä.

Plaksasta on ollut myös tälle koiralliselle osapuolelle, siis minulle paljon hupia. Vessassa käydään niin, että etupää on ulos hiekkalaatikosta. Aamulla olen monesti herännyt kissa kaulan päällä (yrittääköhän se tukehduttaa minut?) ja parasta on, ettei Plaksa harrasta yöriehumista, vaan käpertyy mahan/jalkojen/kaulan päälle tai pään viereen nukkumaan.

Turkki neidolla on hyvän ruuan myötä muuttunut kuivasta kauniiksi ja paljon paksummaksi kuin alunperin oli. Kalastava omistaja (tuo minun mieheni) on lisännyt ruokaan Plaksasta loistavan lisän. Märkäruoka ei ole kovin mieleistä, mutta kuivamuonaa menee hyvää tahtia. Plaksa on ensimmäinen kissa, jonka olen nähnyt upottavan KOKO pään kuivamuonaan (oli joku erityisen rasvainen näytepussi eläinkaupasta kyseessä).

Plaksa ei ole kovin kiinnostunut ulkoilusta, jonkun verran on päässyt fleksissä ja pannassa ulkoilemaan. Jos koko muu porukka on pihalla (koirat ja ihmiset), kuuluu ulko-ovelta ovenkahvaan hyppimistä - Plaksa on niin kuin paimenkoira: Haluaisi olla aina kaikessa mukana.

Kerran neitokainen on pissinyt muualle kuin vessaan, pennun pissapapereille silloinkin. Kalansuomuja on tietenkin matoillakin, mutta se ei ole kovin häiritsevää.

Kaikinpuolin vallan mainio ja positiivinen eläin - marraskuussa menemme rokotuksiin, sitten saapi kuulla ihan eläinlääkärinkin tuomion täydellisesti meidän laumaamme sopivasta kissasta.

Rovaniemellä 21.09.2004, Laura Raudaskoski kirjurina, mukana varsinainen omistaja Teemu Huunonen ja koirat Ronja, Nyyti ja Tuutikki

Takaisin