PÖRRÖ
Pörrön tarina
Olimme jonkun aikaa mieheni kanssa miettineet että voisimme ottaa
koiran,koska meillä kotona oli aina ollut koiria ja miehenikin oli innokas
saamaan karvaista perheenlisäystä.Kaverini Mammun (jolla oli jo silloin pk:n
kautta tuotu Manteli ja nykyään myös Remu) kanssa olimme surffailemassa
kirjastossa netissä ja päädyimme Pelastetaan koirat sivuille katselemaan
koiria.Olin aikaisemminkin tutkinut PK:n sivuja mutta silloin ei ollut vielä
oikea aika ottaa koiraa.Siellä aikamme selattuamme jäin katselemaan
pörröistä nuorta uros koiraa Pörröä.Ajattelin että katsotaan nyt mitä
mieskin sanoo koko koira ideasta ja vielä löytökoirasta.Mammu oli lähdössä
tarhalle muutaman viikon päästä ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan jos
mahtuu.Ja halusinhan minä.Vielä samana iltana sain Mammun siskolta Minnalta
viestiä että mukaan tarhalle mahtuu vielä yksi ja samalla hän kertoi Pörrön
olevan lopetusuhan alla koska se oli ollut tarhalla jo monta kuukautta ja
kotihoidossakin jonkun aikaa.Seuraavana päivänä menimme katsomaan mieheni
kanssa Pörrön kuvaa nettiin ja mieskin ihastui siihen karvaiseen
poikaan.päätimme että lähden katsomaan Pörröä ja jos koira vaikuttaa
mukavalta niin otamme sen.
Niin sitten tuli se lauantai kun piti lähteä tarhalle.Aamulla aikaisin
lähdimme Tallinnaan ja sieltä taksilla tarhalle.Tarhalla olimme koko päivän
ja sitten kiireellä lähdimme Pörröä hakemaan kotihoidosta.Eksyimme matkalla
ja pelkäsimme ettemme ehdi ollenkaan laivaan.Pörrö haukkui
kotihoitopaikkansa pihalla ja minulla oli 2 sekuntia aikaa päättää otanko
vai jätänkö koiran siihen.No minä otin ja lähdimme kovaa vauhtia kohti
satamaa.Laivassa Pörrö osasi hyvin matkustaa (mitä nyt muutaman kerran nosti
koipea johonkin penkkiin) ja sillä olikin matkaseurana aivan ihanat Amorina
ja Nöffe,jotka tulivat meidän kanssa tarhalta Suomeen.Laivasta soitin
miehelle että Pörrö on nyt mukana.Ei siinä paljoa ehditty miettiä onko Pörrö
sopiva vai ei.Mutta kyllä se mies heti ihastui Pörröön kun päästiin
Helsingissä maihin.Siitä alkoi sitten meidän yhteinen taival.
Pörrö osoittautui aivan ihanaksi koiraksi vaikka ärisikin kaikille koirille
jotka tulivat vastaan.Nykyään Pörrö ärisee edelleen remmissä mutta vapaana
ollessaan sietää melkein kaikki uros koiratkin.Edistystä parempaan suuntaan
on kyllä kovasti tapahtunut siitä kun Pörrö meille yli 4 vuotta sitten
T.Essi,Lassi ja Pörrö :)
"Pörrö on n. 2-vuotias sekarotuinen uros, joka oli tarhalla useamman kuukauden ennen kotihoitoon pääsyä.
Pörrö tulee kaikkien muiden eläinten kanssa toimeen paitsi leikkaamattomien urosten.
Pörrö osaa olla yksin, eikä ole kova haukkumaan.
Se tykkää olla ulkona, mutta saattaa karata, jos sitä ei pidä silmällä.
Hellyyden kipeä nuorimies.
Ei tule toimeen kissojen kanssa, mutta lapsien kanssa tulee."
tuli.Pörrö on noin 6 vuotias vanha herra joka rakastaa mökillä olemista ja
ruokaa.Aivan ihana mamman poika se on kaikkine huonoine puolineenkin.Eihän
meistä kukaan ole täydellinen,ei siis Pörrökään.Mutta se on meiän oma
mussukka ja ei ole kyllä yhtään kaduttanut Pörrön nopea valinta.
Pörröllä on ollut kaverina meillä myös Rino(Rimo) joka ei sitten kasvaessaan
sietänyt ollenkaan Pörröä ja Rino saikin uuden loistavan kodin
Jyväskylästä.Meillä on välillä kotihoidossa koiria Virosta ja niistäkin
Pörrö on kovasti pitänyt,koska kaikki ovat olleet todella ihania tyttöjä.