Achilleus

Lisätty:tammi 05, 2005


Uros
Suomessa
2004 marras-joulukuussa: Astun ensimmäistä kertaa Paiden koiratarhan portista sisään. Oviaukosta juoksee 6 reipasta ja hyväkuntoista pentua, yhtäkkiä huomaan niiden keskellä puolet pienemmän reppanan, joka minut nähdessään istahtaa naama kurtussa ja juoksee pakoon. Poimin tämän pienokaisen syliini takkini alle lämpimään, sillä koiratarhalla ei ole lämmitystä. Pienokainen, Achilleus, on vain luuta ja nahkaa, selkeästi kuivunut. Ei muuta kuin soitto kotiin… Täällä olisi yksi pentu, joka tarvitsisi kunnon hoitoa ;)

Lopulta matkaani tuli kaksi 10-henkisen poikueen pienintä ilmestystä, pikku prinssi ja pikku prinsessa. Nämä eivät ylettyneet edes n. 60cm äitinsä, Saden, nisälle sen seisoessa. Muilla pennuilla ei ollut vastaavaa ongelmaa. Pentujen äiti on nuori seefferisekoitus, jonka voimat ja lihat luiden ympäriltä ovat kadonneet tipo tiehen ison pentueen myötä. Pentujen isästä ei ole tietoa, mutta kahdeksan pennun mukaan se olisi Sadea isompi, mahdollisesti rotikkatyyppinen, näitä kahta rääpälettä katsoessa isä voisi olla taas pienempi.

Achilleuksen ja Athenan alku ei ollut kovin helppo. Niitä sai nesteyttää ja antaa antibioottipiikit, syöttää toipilasruokaa ja äidinmaidonkorviketta 3h välein läpi vuorokauden. Athena on ollut koko ajan suht hyvässä kunnossa ja syönyt ensimmäisen pakkoruokintapäivän jälkeen itse. Achilleuksen eli Akin kunto on notkahdellut ja se onkin huomattavasti siskoaan pienempi ja heiveröisempi. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että pahin on takana ja väsyneistä sekä kuivuneista pikku rääpäleistä on kasvamassa kunnon riiviöpennut, ainakin toisesta ;) Molemmat ovat rauhallisesti autossa (tällä hetkellä vielä kissaboksissa yhdessä) eivätkä voi pahoin tai ripuloi. Athena ja Aki tulevat toimeen myös kissojen kanssa.

Pennut olivat hoidossa Helsingissä ja luovutus oli viikolla 1.

ACHILLEUS eli AKI

Aki on aika pitkälle siskonsa vastakohta; vielä heiveröinen, rauhallinen, yhdessä ihmisessä kiinni ja haukkuu enemmän. Aki on nyt n.4cm ja 1 kg siskoaan pienempi ja sen kehitys on huomattavasti jäljessä siskostaan sairastelun takia. Aki on kuitenkin viime päivinä mennyt ihan valtavasti eteenpäin ja alkanut itsenäistymään siskonsa tavoin, luutkaan eivät enää törrötä ohuen turkin alta, vaan pikku prinssi alkaa saamaan hieman jo massaa. Akilla on herkkä vatsa, joten ruokavalion muutokset täytyy tehdä jatkossakin TODELLA varovaisesti. Nykyään Aki kyllä söisi vaikka mitä, mutta turhia riskiä mahan sekaisin menosta on turha ottaa.

Aki on ollut 2 viikon aikana aika ajoin huonossa kunnossa, minkä takia se ei ole kasvanut samaa tahtia kuin siskonsa, eikä jaksa leikkiä yhtä pitkään kuin Athena. Muutenkin Aki on pennuksi rauhallinen mammanpoika, joka voisi kuluttaa kaikki päivät rakkaan ihmisen sylissä pusutellen ja nukkuen, tuijottaen palvovasti silmiin. Aki ei varsinaisesti pelkää vieraissa paikoissa tai vieraan ihmisen sylissä, mutta pyrkii tarmokkaasti äipän luokse hakemaan turvaa ja tukea. Aki tuntuisi olevan enemmän yhden ihmisen koira, mutta ties millainen seurapiirihai siitä kasvaakaan isompana. Aki rakastaa nukkua peiton alla, pää tyynyllä ja äipän kainalossa, nuorukainen tarvitsee paljon tukea ja kannustusta. Aki ei osaa leikkiä oikein yksin ja Athenankin kanssa se jää auttamatta toiseksi, mutta Aki puolustautuu äänellään, jonka voisi kuvitella tulevan isommastakin koirasta.

Hiljalleen Aki on mennyt näissä edellä mainituissakin asioissa eteenpäin. Akille ei olisi hyväksi joutua erittäin dominoivan koiran kaveriksi, sillä Aki tuntuu olevan erittäin tarkka varoittavista signaaleista, eikä välillä uskalla tulla lähellekään toista koiraa, joka on juuri murahtanut tai näyttänyt hampaita, vaan juoksee itkien karkuun hakien turvaa. Aki itkee rakkaan ihmisen perään ja haukkuu leikkiessään, joten kerrostalossa asuminen voisi käydä liian paljon naapureiden hermoille?! Aki tarvitsee ehdottomasti koirakaverin, josta se saa tukea ja turvaa ihmisen ollessa poissa, jonka vieressä se voi nukkua huoletta ja joka jaksaa myös tämän pikku pojan melko hellät leikit (ainakin verrattuna siskoon). Aki on energisimpinäkin päivinä aika rauhallinen, mutta vauhtiakin alkaa jo löytymään.

Aki osaa hyvin nimensä, mikron äänen joka merkitsee ruokaa, ei-sanan ja tuntuu ettei Akin kuulo ole ollut vielä koskaan valikoiva. Aki vaikuttaa erittäin miellyttämisenhaluiselta, mutta osaa myös vaatia huomiota osakseen, joten piloille lelliminen on vaarana ainakin täällä ;) Toiset koirat tuntuvat hyväksyvän rauhallisen Akin helpommin kuin Athenan, mutta yrittävät nekin viedä reppanan lelut ja ruoat, sillä Aki ei vielä oikein osaa pitää puoliaan, muuta kuin hermostuessaan toden teolla, jolloin koko komea maitohammasrivistö on esillä ja murina on kumeaa kuin suurpedolla.

Aki jää varmasti siskoaan pienemmäksi, eikä siitä välttämättä tule koskaan täysin huoletonta ja avointa seurapiirikoiraa, joka rakastaisi jokaista uutta asiaa, ihmistä, ääntä ja tapahtumaa, mutta kunnon sosialistamisella ja kannustavalla koulutuksella Akistakin tulee varmasti kunnon koirakansalainen. Aki vaatii rauhallisemman kodin, jossa sille on tarjolla valtavasti haleja, läheisyyttä, pusuja ja rakkautta, mutta myös rajoja oikeassa suhteessa. Lapsetkin ovat ok, kunhan heille on opetettu miten pentuun suhtaudutaan ja miten sitä käsitellään. Aki kun on vielä sen verran heiveröisempi, että se satuttaa helposti itsensä hypätessään (lue: pudotessaan) esim. sohvalta. Tällä hetkellä Aki nukkuu juuri sikeää unta jalkateräni päällä kun syliinkään ei nyt päässyt ;)

Aki on saanut oman kodin Suomesta.