¨

Adamus

Lisätty:touko 10, 2014

Enkeli
Uros
Romaniassa
Sari Muhonen, Soile Maironen,  Riitta L. ja Marita S.

Kirpeänkolea marraskuun päivä Giurgiussa. Taas sama sydämen rikkova valintatilanne edessä kunnallisella kuolemantarhalla. Ne sadat apua anovat katseet ja koirat toinen toisensa perään. Järki ja tunteet käyvät päässä kolmatta maailmansotaa…

Suuri, rähmäsilmäinen vanhus makaa käpertyneenä ulosteiden peittämällä puulevyllä. Se ei enää liiku, ei nosta edes päätään, se on luovuttanut. Eikä meillä ole tilaa enempää – EI OLE, KÄVELE POIS NYT! huutaa järkeni ääni ja pakotan haparoivat askeleeni ulos tarhan porteista.

Olen autolla lähtemässä lastimme kanssa turvaan, kun lähden juoksemaan takaisin. Soperran työntekijöille jotakin ja saan heistä yhden lähtemään kanssani häkkisi luo. Minun on pidettävä kiirettä ettei päätäni hakkaava epäröinti enää pääse voittamaan ja nostan sinut syliini – pelkkää luuta ja nahkaa olevan tärisevän koirapojan.

Autossa ei ole muualla tilaa, joten pidän sinut sylissäni, etkä sinä edes enää välitä vaikka ratti välillä osuu sinuun kääntyillessäni kujilla. Suoralla tienpätkällä silitän päätäsi ja kyyneleeni valuvat turkillesi.

Adamus – siitä tulee sinun nimesi. Ehkä sinulla on ensimmäistä kertaa elämässäsi jotakin ihan omaa. Magda´s Angels Placessa kannan sinut yhteen häkeistä ja saat myös ikioman ruokakupin ja vettä. Jalkasi eivät jaksa kantaa sinua, mutta haukot kiitollisena vettä ja pian myös ruokaasi, jonne olen piilottanut kipulääkkeen. Sijaan sinulle pedin johon jäät makaamaan, kun minun on juostava muiden koirien luo.

Menee myöhälle iltaan ennenkuin ehdin palaamaan luoksesi. Katsot minuun silminnähden virkeämpänä, mutta hyvin epäluuloisena. Koitan varovasti koskea sinuun, mutta käännähdät iskien hampaasi käsivarteeni. Me ihmiset olemme ehtineet viedä uskosi…

Menee kuukausia ennenkuin uskallat taas varovaisen kysyvästi tulla luo, pyytää silityksen, pienen hipaisun kuonoosi. Vieläkin usein pujahdat omaan turvapaikkaasi, koppiisi suojaan maailmalta, mutta päivä päivältä varmemmin luottamuksesi ja uskosi rakentaa siltaa ihmisen luo.

Adamus tulee uutena kummikoiraprojektiin, jotta pystyisimme takaamaan sille mahdollisimman hyvän hoidon ja mahdollisuuden kuntoutua rauhassa. Pappa ei ole ainakaan vielä valmis lähtemään Suomeen tai etsimään ihan omaa kotia, mutta me toivomme, että tulevaisuudessa vielä sekin päivä koittaa.