Aduki

Lisätty:loka 15, 2009


Uros
Suomessa
Vanhempi, surusilmäinen ja vakavailmeinen herrasmies katselee meitä kummastuneena häkistään Aduki on vähän hämillään, kun tungemme itsemme hänen häkkinsä suulle. se ei selvästikään oikein ymmärrä mitä on tapahtumassa. Hihnan tullessa esille Aduki on kuitenkin heti valmiina lähtemään kanssamme kävelyretkelle. Alkuun paapan tahti on yllättävänkin reipasta ja saan ottaa muutamia juoksuaskeleitakin.

Adukin tie Rakveren tarhalle on todennäköisesti vienyt monen mutkan kautta. Ketjukoiran elämää Aduki on mitä ilmeisemmin joutunut elämään, koska sen hampaat ovat kovin kuluneet luultavasti ketjun puremisesta. Ajoittain pysähtyessämme Adukin toinen jalka alkoi vapisemaan. Onko pojan lihaskunto heikentynyt ketjunpäässä näin huonoksi, vai tekeekö vanhuus paapalle tepposia ? Lenkillä silmät loistivat kuitenkin kuin nuorella pojalla, vaikka ulkoinen olemus alkoikin jo kieliä monesta eletystä vuodesta. Paapan turkissa oli useampi takiaispallo kiinni ja turkin kunto oli sekä tuoksun, että siitä lähtevän karvan perusteella huonossa kunnossa.

Pysähdymme pellonlaidalle kuvaamaan Adukia. Paapa ei hae omatoimisesti ihmiseltä rakkautta, luuleeko hän kenties, että sitä ei niiltä saa. Hämmentynyt ilme kertoo, että Aduki ei ole tottunut ihmisten hellään kosketukseen tai kosketukseen ylipäätäänkään. Ilmeisesti Aduki on alistunut osaansa, hän vahtii ja hänelle riittää kun ruokaa annetaan silloin tällöin. Viimein pitkän silittelyn jälkeen Aduki päättää painaa varovasti takapuolensa syliini. Hieron hieman paapan takajalkoja ja hän tuntuu nauttivan tilanteesta täysin.

Jatkamme matkaa paljon rauhallisemmin, kuin alkumetreillä.Käymme tutustumassa aidan takana olevaan narttukoiraan. Aduki käyttäytyykin tytön lähellä hyvin miesmäiseen tyyliin, joten hormoonit pojalla taitavat vielä hyrrätä kovastikin.

Aduki etsii itselleen eläkkeenviettopaikkaa. Sellaista, missä on tarjolla rajaton määrä rakkautta, ruokaa ja mukavia iltoja sisällä omistajan seurana. Kerrostalo ei ole Adukille paras mahdollinen kotivaihtoehto vaan kaikkein ihanteellisin paikka paapalle olisi maalla, missä oman perheen kanssa käytäisiin rauhallisia metsälenkkejä, ratkottaisiin yhdessä ristikoita ja kudottaisiin kissoille villasukkia.

Adukin säkäkorkeus on n.65 cm.

12.3.10 Aduki paapa on odotellut tarhalla omaan kotiin pääsyä jo pitkään. Paapa-herra tosin tuntuu nuorentuneen tarhalla kovastikin. Lenkillä käyminen Adukin kanssa vaatii nopeita kinttuja ja jonkin verran voimia käsissä, jos paapan perässä meinaa pysytellä. Ihmisten kanssa Aduki on edelleen yhtä rauhallinen kuin aikaisemmin, sukupuoleen tai ihmisen kokoon katsomatta. Nartut ovat yhtä kiinnostavia kuin aikaisemmin ja niiden tuoksuista paapa tuntuikin nauttivan sydämensä pohjasta.
Rauhallista lenkkikaveria Adukista ei ehkä saa, mutta mukavan, rauhallisen kainalon lämmittäjän kyllä ;-)

22.10.2010 Aduki jaksaa kerrasta toiseen odotella sitä, olisiko jo hänen vuoronsa päästä automatkalle, kohti ikiomaa kotia. Aduki testattiin toisten urosten kanssa ja jopa lempeämieliset urokset olivat paapalle punainen vaate. Aduki siis etsii kotia joko ainoana koirana tai rakastamansa nartun seuralaisena.

Sydän särkyy jos vielä toisen talven joudun paapan kohtaamaan häkissään, sen maatessa alakuloisena maahan jäätyneen peittonsa päällä….. Toivoa on, niin olen kuiskinut Adukille koko ajan.

Aduki sai kodin marraskuussa 2010.