Alva

Lisätty:loka 23, 2008

9 vuotias
Narttu
Suomessa
Alva tuli Virumaan varjupaikkaan sen omistajan tyttären tuomana. Alvan omistaja on jo iäkkäämmän puoleinen eikä henkisesti täysin tasapainoinen, eikä näin ollen tyttären mukaan enää kyvykäs huolehtimaan koirastaan. Onko huolenpito sitten tähänkään asti niin kummoista ollut, sitä hieman epäilen. Alva on yhdeksän vuotias narttu, joka on elänyt lähes koko elämänsä ulkona. Alvasta on haluttu tehdä pelottava vahtikoira ja sen häntä on katkaistu töpöksi tarkoituksena saada se näyttämään dobermannilta.. no, eipä siitä taida pelottavaa saada kyllä mitenkään. Lisäksi Alvan elämään on kuulunut pennutus jokaisesta juoksusta. Alvalla on siis ollut yhdeksän vuoden ajan pennut joka vuosi, joita se on sitten ulkona hoitanut parhaansa mukaan.

Nyt Alva kyyhöttää tarhan pihassa ,vaihteeksi, ja sen surumielinen ilme kertoo kaiken. Alva on aluksi suorastaan välinpitämätön, vaikeahan sen on uskoa että sen kohdalle voisi sattua enää mitään kovin uutta ja hyvää. Onneksi rouva kuitenkin piristyy kun laitan hihnan sen kaulaan ja vien sen kävelylle läheiselle pellolle. Ei ole itkukaan kaukana kun näen Alvan ottavan innostuneita juoksupyrähdyksiä pellolla ja heittäytyvän suuresti nautiskellen piehtaroimaan kesakkoon. Niin on pienet ilot mammalla, soisin Alvalle niin paljon enemmän, vihdoinkin. Alva ei enää hössötä mihinkään suuntaan pahemmin, vaikka sen kulku onkin hyvin reipasta ja Alva vaikuttaa fyysisesti nuoremmalta kuin onkaan. Toisen vanhahkon nartun kanssa Alva haisteli ja olisi tullut sen kanssa varmastikin juttuunkin, ennemmin kuitenkin suosittelsiin Alvalle uudessa kodissa kaveriksi urosta. Alva nauttii suunnattomasti pitkistä ja rauhallisista hellyyshetkistä, sen tyyni ja välinpitämätön ulkoluori alkaa rakoilla ja silmissä näkyä jälleen kerran uudestaan syttyen toivo.

Vieläkö löytyy Alvalle paikka maailmassa? Vieläkö se pääsee omaan kotiin, oman ihmisensä luokse? Onko jossain pehmeää petiä vailla Alvaa ja loputtomasti hellyytä ja aikaa antaa elämän liian kaltoin kohtelemalle mammalle? Vieläkö Alva pääsee maistamaan rauhaisaa ja turvallista elämää, kestää se sitten kuukausia tai vuosia, paikassa josta sitä ei enää koskaan heitetä pois eikä hylätä?

Alva sai kodin marraskuussa 2008.