¨

Ruska (ent. Bigi)

Lisätty:syys 23, 2016
n. 1,5 vuotta
Uros
Suomessa

Ruskan (ent. Bigi) kuulumisia 13.12.2016

Iloiset kotikuulumiset Joensuusta :)

Reilu kaksi viikkoa sitten saapui Helsinki-Vantaalle pieni, tärisevä koirapoika. Emme olleet tunnistaa omaamme muiden joukosta, niin paljon oli ulkonäkö ehtinyt muuttua sitten koiran varaamisen. Lyhyeksi trimmattu turkki oli ehtinyt venähtää kiharapilveksi. Saa nähdä millainen turkista vielä kasvaakaan, pituutta varmaan tulee vielä lisää. Pientä koiraa jännitti niin kovin, että ensimmäinen koirapojan tervehdys meille oli pissanlirautus mamman kengille. Mutta jo parkkihallissa tuon tärisevän kiharapilven alta paljastui reipas ja hellyydenkipeä koira.

Koirapoika sai nimekseen Ruska. Romaniassa annettu nimi Bigi kun ei oikein suomalaiseen suuhun istunut. Mutta nimeä valitessa huomioimme kyllä vanhankin nimen, Bigio kun on ainakin italiaksi harmaanruskea, eli Ruska kävi nimeksi mielestämme paremmin kuin hyvin. Matkaa kentältä kotiin oli kuuden tunnin verran – koko matkan ajan Ruska lepäili takapenkillä aivan kuin vanha tekijä. Luulen, että se ymmärsi olevansa matkalla kotiin, niin tyytyväiseltä se vaikutti.

Kotona Ruskaa odotti Luna-sisko ja vanha kissaherra. Kaikki kolmet ovat olleet kavereita heti ensimmäisestä illasta lähtien. Kaverukset ovat hyvässä mielessä melko mustankipeitä tapauksia. Ruoan suhteen nirso Lunakin saattaa syödä, ettei vaan velipoika saa kaikkea. Kotiin tullessa eteisessä odottaa paraati, kun Luna, joka ei koskaan ole hyppinyt vasten, yrittää kerjätä omaa huomion hetkeänsä pomppimalla ympärillä. Ruska ja Luna ovat jo nyt kahden viikon jälkeen toistensa parhaat kaverit. Ulkona lumi (lumi on ihan parasta!) vain pöllyää kun kaverukset kirmaavat yhdessä. Ja Luna kun hyväksyy leikkitoveriksi ehkä yhden koiran kymmenestä.. Joten tuuria on ollut matkassa! Luna on ollut aivan mahtava opastaja uudelle tulokkaalle kotikoiran elämän saloihin, varsinkin ensimmäisinä päivinä, kun Ruska vielä arasteli joitakin kotielämään kuuluvia outouksia. Lunakin on silminnähden piristynyt, liekö isosiskon rooli tuonut uudenlaista sisältöä elämään!

Kun aikanaan luimme kuvauksen Ruskasta, olimme varmoja, että tuo on oikea koira meille. Emme voisi olla valintaamme tyytyväisempiä.

“Bigi ei ole ollenkaan arka tai ujo. Se on vieraitakin ihmisiä kohtaan avoin, mutta tutut, sen rakastamat ihmiset saavat osakseen ihan erityishuomiota, kun pojasta tulee syliin ja lähelle itseään puskeva hellyyspakkaus. Se on reipas ja varmasti tykkää myös lenkkeillä ja touhuilla kaikenlaista omistajansa kanssa, mutta illan tullen paras paikka luultavasti löytyy omistajan kainalosta sohvannurkasta ja nukkumaanmenon koittaessa tyynynkulmalta.”

Nappiin meni. Meitä omia ihmisiä kohtaan poika on valloittava, puskee syliin ja suukkoja satelee tuon tuostakin. Joitakin vieraita ihmisiä se vielä hieman arastelee, mutta Luna-siskon perässä tohtii käydä nuuhkimassa uusiakin ihmisiä. Kiinnostavia koirakavereitakin on jo bongailtu lenkkien aikana. Lenkkeily onkin pojan mielipuuhaa ja virtaa riittäisi vaikka pienelle kylälle. Ruskasta varmasti tulee aikanaan, kunhan kunnolla päästään touhuilemaan, kelpo harrastuskoira vaikka mihin. Sen nenä on tehokas ja jaloista löytyy vauhtia – saa nähdä millaisen harrastuksen parista vielä itsemme löydämme. Ja tosiaan illalla televisiota katsellessa Ruskan löytää kainalosta, nukkumaan mennessä tyynynkulmalta..

Koiraa odotellessamme sanoimme, että jospa koirasta löytyisi sitten pientä haastetta, ettei aivan yhtä helpolla päästäisi kuin Lunan kanssa. Paljoa ei ole haasteita, ainakaan vielä riittänyt, sisäsiisteys kun on ollut hallinnassa alusta lähtien (jos nyt muutamaa pientä merkkaavaa jalannostoa ekoina päivinä ei lasketa). Yksinolo sujuu hyvin, suuhunkaan ei ole eksynyt kuin oma puruluu. Pientä treeniä tarvitaan hihnakäytökseen, sillä vauhtia olisi välillä enemmän kuin täällä hihnan toisessa päässä riittää kunto. Ja ulkoillessa olisi niin kiva myös jutella toisille lajitovereille.. Eli sopivasti haastetta ainakin alkuun! Toki olemme varautuneet siihen, että takapakkiakin jossakin vaiheessa tulee. Kai jokaisen nuoren pojanklopin täytyy vähän kapinoida jossakin vaiheessa elämäänsä? ;) Mutta koputamme silti puuta…

Tuntuu vaikealta ajatella, että Ruska olisi viettänyt koko elämänsä kadulla. Niin nopeasti se on sopeutunut kotikoiran rooliin. Pesulla käynti oli kamalaa, mutta kuivaaminen sen sijaan hurjan kivaa. Odotimme kynsien leikkuun olevan harjoittelua vaativaa hommaa, mutta esimerkin ja mustankipeyden voima olikin yllättävän suuri. Kun kynsiä napsittiin mallin vuoksi ensin Lunalta ja sitten myös kissalta, oli jonossa kohta kolmaskin nelijalkainen valmiina manikyyriin. Ja sehän olikin aika kivaa! Ulkona ollaan kovilla pakkasilla käytetty takkia, sekin oli alusta pitäen Ruskalle normaali asia. Olemme ylpeitä reippaasta koirastamme!

Eli kaikki on mennyt paremmin mitä ikinä uskalsimme odottaa :)

Terkuin Titta&Harri, Luna&Ruska ja Killi-kissa

Tarhakertomus 09/2016

Bigi löytyi romanialaisen Giurgiun-kaupungin keskustasta harhailemasta elokuun 23. päivänä. Joku oli leikannut sen turkin ihan lyhyeksi ja laittanut pannankin kaulaan, mutta omistajaa sille ei siitä huolimatta löytynyt mistään. Itse Bigi teki kaikkensa päästäkseen ihmisen mukaan, joka oli hetkeksi pysähtynyt sen luo tarkastamaan onko sillä kaikki hyvin. Se painautui lähelle ja katsoi surusilmin suoraan ihmistä pyytäen päästä syliin.

Bigin kuva on ollut netissä ja paikallisilta on kyselty tietäisikö joku mistä poika on kotoisin, mutta nyt kuukausi löytymisensä jälkeenkään ei ketään ole ilmestynyt etsimään tätä hyvin kultaista ja kilttiä koiraherraa.

Bigi asuu tällä hetkellä ikkunalaseja valmistavan tehtaan yläkerran tiloissa, jotka olemme vuokranneet eläinten ensisuojaksi, tehtaan eläinystävälliseltä omistajalta. Bigi pysyy vapaana tehtaan pihamaalla ja käy päivittäin alakerrassa jopa tehtaan puolella tervehtimässä siellä työskentelevät miehet. Kaikki antavat sen olla ja touhuilla vapaasti, sillä se on niin hyväntahtoinen ja ystävällinen ettei siitä aiheudu harmia missään.

Bigi ei ole ollenkaan arka tai ujo. Se on vieraitakin ihmisiä kohtaan avoin, mutta tutut, sen rakastamat ihmiset saavat osakseen ihan erityishuomiota, kun pojasta tulee syliin ja lähelle itseään puskeva hellyyspakkaus. Se on reipas ja varmasti tykkää myös lenkkeillä ja touhuilla kaikenlaista omistajansa kanssa, mutta illan tullen paras paikka luultavasti löytyy omistajan kainalosta sohvannurkasta ja nukkumaanmenon koittaessa tyynynkulmalta.

Bigin kanssa samoista tiloista on turvapaikan saanut myös hyvin pieniä koiranpentuja ja kissoja eikä koskaan tarvitse olla huolissaan että tämä kiltti pikkuherra satuttaisi niitä vahingossakaan. Muita sen kavereita ovat pienikokoinen Dulcea-tyttö ja Lup-saksanpaimenkoirasekoitusuros.

Bigillä ei ole mitään suuria vaatimuksia tulevan perheensä ja kotinsa suhteen. Pääasia on olla rakastettu ja täysivaltainen perheenjäsen, joten toivottavasti sen tuleva perhekkään ei aseta sille sen korkeampaa vaatimustasoa.

Bigi sai oman kodin marraskuussa 2016.