¨

Bono

Lisätty:huhti 24, 2002

Bono oli n. 4 vuotias erittäin rauhallinen ja kiltti seefferisekoitus uros. Sen selässä oli märkivä ihotulehdus, minkä takia veimme sen kotihoitoon. Bono käyttäytyi eläinlääkärillä todella hyvin ja sai antibioottikuurin tulehdukseen. Märkivällä alueella ei ole tällä hetkellä karvoja, mutta tulehdus paranee täysin.

Bonon iho parantui, Kauaa ei Bono kuitenkaan ehtinyt uudesta elämästään nauttia, sen aortta repesi yllättäen vain viikon Suomessa olon jälkeen. Bono ehti viettää viimeiset päivänsä onnellisena Suomessa kahden briarditytön seurana. Bono sai juoksennella metsissä, se sai rakkautta ja huolenpitoa.

“Bono tuli meille yllättäin mutta tarkoituksella. Kohtaaminen tapahtui satamassa ja se oli heti menoa, en olisi voinut saada kiltimpää ja viisaampaa koiraa. Junassakin Bono käyttäytyi kun olisi aina matkustellut ja ohikulkijoihin loi vain silmäyksen. Saimme paljon ihastelijoita ja kehuja, tunsin itseni tosi ylpeäksi vaikka ensi näkemisestä oli vain muutama tunti.

Kotona ihmettä sitten riittikin, kaksi neitiä pyöri ympärillä ja nuuskiminen oli molemmin puolista. Nuorempi näytteli hienoja hampaitaan tasaiseen tahtiin ja Bono katseli ylimielisen näköisenä moista neitiä, eikä edes viitsinyt vastata moiseen kakaramaisuuteen. Siitä se elämä lähti sujumaan, lenkillä vapaana metsässä kaikki kolme, kuppien odottelussa istuen kukin kylkikyljessä kiinni.

Sitten saimme vieraita, joilla oli Jari poika mukana. Jarilla on kehityksessä jälkeenjääneisyyttä ja vaikea kaatumatauti ym… Bono valitsi Jarin heti itselleen, Jari ei ole ottanut kontaktia koskaan mihinkään eläimeen. Bono ei antanut periksi vaan seurasi vierellä ja nukkui sängyn vieressä. Silloin tapahtui ihme, Jari alkoi silitellä Bonoa, tarjota makupaloja , haluta lenkille mukaan, harjata ja rakastua ensikertaa elämässään eläimeen. Bono olikin jo tehnyt valinnan heti ensisilmäyksellä. vanhemmat halusivat Bonon mukaansa ja minä yritin metsästää Miraa väärällä sähköpostiosoitteella saadakseni luvan antaa heille Bonon, ei kuulunut mitään ja vierailu ei kuulema loppuisi ennen kun he saavat Bonon Jarin rakkaakseen.

Vanhemmat olivat myös myytyjä Bonon ihanaan ja lempeään luonteeseen. Sitten saapui ilta joka oli Bonon viimeinen, Bono yllätti meidät alkamalla haukkua Jarin edessä, vaihtoi sitten itkun uikutukseen ja seisoi hievahtamatta tuijottaen Jaria. Keräännyimme ympärille ihmettelemään moista käytöstä, kun Jari alkoi rampata. Kohtauksen alettua Bono hiljeni ja kävi Jarin viereen makaamaan.Jarin isä on lääkäri ja oli sitä mieltä, että Bono vaistosi kohtauksen ja yritti ilmoittaa siitä Jarille. Siinä oli seurauksena, että henki olisi varmaan minulta lähtenyt jollen olisi luvannut siitä istumalta koiraa heille. Sitten koitti aamu ja normaali ulkoiluun kehotus koirille, Bono nousi makuulta ja lyyhistyi heti takaisin maahan, minä siinä huutamaan apua ja aloitimme elvytyksen Jarin isän kanssa ja jatkoimme epätoivoisesti puolituntia, voimien uuvuttua jouduimme luovuttamaan. Jarin isä soitti tutulle lääkärille, he avasivat Bobon ja totesivat tosiasian. Selässä oleva märkivä tulehdus oli ollut jo varmaan hyvänaikaa ja siitä oli lähtenyt verenkierron mukana bakteeri, joka oli pesiintynyt aortankaareen ja haurastuttanut sen. Tärkeintä oli ettei se ollut aiheuttanut kipuja, vaan lähtö oli nopea ja kivuton. Mutta suru meillä kaikilla on suuri ja kivuliainen ja loppua ei ole näkyvissä . Tällainen oli Bonon tähdenlento, kirkas mutta liian lyhyt…”

bono