[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3 kk” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Ajoimme Magdan kanssa tarhalta kotiinpäin, kun huomasin sivukujalla nöpöttämässä kaksi pikkuista pentua ja kiljaisin: STOOOOP… Sitten mentiinkiin taas jo kovaa. Molemmat vauvat olivat arkoja, mutta toinen erityisen pelokas ja se juoksi takiaispensaasen turviin ja minä mitään ajattelematta päätäpahkaa perässä. Sain napattua vauvan kiinni, jolloin se huusi koko pienten keuhkojensa täydeltä hätäänsä ja vauvojen äiti juoksi paikalle samoin kuin puolet uteliaasta mustalaispainotteisen alueen väestä.
Koitimme houkutella äitiäkin, mutta se ei päästänyt meitä lähelleen. Magda oli tällä välin saanut toisen vauvan, joka myöhemmin sai nimen Broscoi – poikaviikari, kiinni, eikä meille jäänyt muita vaihtoehtoja kuin kaasuttaa paikalta vauvoinemme. Magda oli aivan lohduton, koska jouduimme viemään äidiltä sen vauvat, mutta sain vakuutettua, että vauvat eivät tulisi selviytymään ko. alueella pitkään, ne olivat jo silloin niin ihmisarkoja, että vaikka selviytyisivät väkivallalta, niistä ei kasvaisi koskaan niissä oloissa onnellisia koiria ja ne jäisivät kadulle lisääntymään. (Haluan yrittää saada äidin vielä kiinni, kunhan pääsen tuonne taas)…
Veimme vauvat Magdan luo ja Magda lähti samana iltana työmatkalle, jolloin heti oven sulkeuduttua pariskunnan jälkeen nappasin jeepin avaimet, tarkoituksenani saada Rouva Tipsukka kadulta turvaan. Ajoin Kindergardenille ja sieltä Tipsukan kanssa tarhalle. Kun olin jo yöllä palaamassa tarhalta, näin tienvarressa pikkukoiran, jonka kimpussa oli isompi koira. Pysäytin auton ja RomRom juoksi turvaan. Näin aiemmin päivällä pelastetut vauvat saivat myös adoptioisän. Romrom alkoi hoitaa pentuja kuin omiaan.
Molemmat vauvat olivat todella pelokkaita ja osasivat jo väistää taidokkaasti ihmisen kättä, odottaen lyöntejä. Parissa päivässä niistä molemmista paljastui toisenlainen puoli ja ne oppivat luottamaan, ettei käsi satuta. Erityisesti Brusture – takiainen, näistä kahdesta alkoi pyrkiä jo silloin itsenäisesti syliin.
Marraskuu 2013
Broscoi ja Brusture ovat nyt saaneet hyvää hoitoa ja kasvaneet ja vahvistuneet tarhan pentutalossa. Ne ovat leikkisiä, sopusuhtaisia, reippaita pentuja. Eivät kuitenkaan mitään yltiöpäisiä riehujia. Mieluummin katsovat (etenkin Brusture, joka on pennuista rauhallisempi) vähän aikaa sivusta muiden pentujen melskaamista ja sitten osallistuvat leikkiin kuin näyttääkseen, että osataan meilläkin.
Broscoi on veljeään hieman vauhdikkaampi ja kasvaa myös todennäköisesti vähän kookkaammaksi. Se viihtyy myös erittäin hyvin sylissä ja haluaa ihmisen läheisyyttä, vaikka yhtä hauskaa sen mielestä on toisten pentujen kanssa puuhailu.
Broscoi kasvaa varmaan keskikokoiseksi, n. 50-55cm aikuisena. Kaunis, sopusuhtainen ja sosiaalinen pentu, jolta ei puutu muuta kuin oma, rakastava koti ja loppuelämän kaverit.
Broscoi sai oman kodin joulukuussa 2013.
