¨

Clifford

Lisätty:syys 24, 2014

Enkeli
Uros
Suomessa
Kun koirat eivät enää ole ketjuilla koppeihinsa kiinnitettynä, vaan häkeissään, on joskus tarkasteltava koiraa hetken ennen kuin voi päättää onko koira ystävällinen vai ei. Cliffordia ei tarvinnut kuin kerran katsoa, sen silmiä ja näki sen olevan kiltti. Clifford on saksanpaimenkoiratyyppinen nuori uros, joskin hieman hoikka ja matalahko. Se on n.60cm korkea. Mutta luonne on hyvin sakemannimainen; se rakastaa kaikkea toimintaa ja tuntuu hieman turhautuneelta tarhaoloissa. Clifford nimittäin keksii mistä tahansa, miten tahansa tekemistä. Ihmisen luokseen saatuaan se yrittää ystävällisessä mielessä ottaa käden suuhunsa, kiinni takin hihasta, juoksee ympärillä ja miettii miten seuraavaksi pyrkisi herättämään ihmisen huomion. Paremman puutteessa se ottaa lelukseen jääpalan, jota yrittää epätoivoisesti saada suuhunsa kantaakseen sitä. Nuoruutensa ja innokkuutensa vuoksi se ei vain ihan hallitse voimavarojaan, ja välillä nipistää ikävästi yrittäessään tarttua hihaan. Clifford kuitenkin kuuntelee ihmistä. Kun sille sanoo napakasti ”ei”, se ymmärtää hyvin äkkiä ettei vaatteista kiinniottaminen ole sallittua. Cliffordille etsitään aktiivista kotia, sellaista joka jaksaa lenkittää ja kouluttaa tätä nuorta miestä. Sellaista, jolla riittää kärsivällisyyttä ja kokemusta vaikkei kaikki aina kerralla menisikään jakeluun tai jos Clifford päättäisikin jossain vaiheessa kokeilemalla etsiä rajojaan. Vastapalkaksi Cliffordista saa koiran, joka jaksaa innostua omasta ihmisestään ja hänen keksimistään uusista jutuista joka päivä, ystävän joka varmasti antaisi omalle ihmiselleen kaikkensa.

Cliffordin matka tarhalta kotiin

17/3-06 No niin, nyt pääsisin sitten kohta sinne tarhalle lähtemään vihdonkin. Olin PK:n foorumin kautta saannut yhteyttä marzaan & minttuun & he lähtisivät myös samalla laivalla. Klo. 23.55 lähdin ajamaan bensa-asemalle & sitten jatkoin Helsinkiin päin. Matka oli pitkäveteinen, mutta minkäs tekee kun ei kukaan ollut tulossa mukaan pohjanmaalta päin?

18/3-06 Ajelin hissukseen, pysähdyin pari kertaa & satamassa olin sitten 06.30. Kävin vaihtamassa liput & sitten auto parkkiin ja mennä matkatavaroitten kanssa terminaaliin. Minulla oli tavarakärryssä 2kpl. isoa pönikkää täys koiranruokaa & niitten päällä viellä säkillinen koiranruokaa. Oli sekä iso että pieni selkäreppu täys kaikkea viemistä.

Kiitos Ulrica perheineen & Mariann lahjoittamista tavaroista!

Terminaalissa sitten seisoin kamojen kanssa (paljon tuli kommenteja matkatavaroistani :o)…) mutta ei ruvennut matkakumppaneita näkymään joten laitoin tekstaria että missäs ovat! No, marza soitti että oli jo laivassa & minttu oli kuulemma myöhässä! Eli ei muuta kuin passin tarkastukseen & laivaan. Siellä sitten oli marza & minttu … Vietiin kamat tavarasäilytykseen & sitten aamupalalle!

minttu ja marza aamupalalla…

Matka meni siinä sitten rupatellessa, käytiin kaupassa & rahaa vaihtamassa & sitten oltiinkin satamassa. Siinä tuli pikkaisen tungosta kun mummelit & paapat väkisin piti työntää itsensä ohi vaikka varmaan huomasivat että oli kamaa enemmänkin. No päästiin passintarkastuksen- & tullin ohi, taksiin & tarhalle.

Siellä sitten vietiin tuomiset sinne minne henkilökunta halusi että viemme ne & sitten koirien luokse. Namupaloja annettiin, mutta sitten sanottiin ettei saa antaa & sitten päätin että menen sitten Cliffordin luokse, olin meinaan päättänyt että ensin antaisin muille koirille huomiota muutamaksi minuutiksi ennenkuin menen Clifford:in luokse kun ei muuten varmaan näkisi ollenkaan muita. Saittuikin niin että Katarina PK:sta oli juuri siinä & sanoi että ”Tossa se Clifford on”.

Clifford häkissään

Ei muuta kuin yrittää saada Clifford pois häkin oven edestä että heitin jonku jääkökkäreen häkkiin & Clifford ampaisi perään. Mutta en kerinnyt sisään kun oli jo takas tulossa & sain napata pannasta kiinni ettei olisi herra ponkaissu lipattiin! Sain vietyä Herran takas häkkiin & Katariina laittoi häkin kiinni. Sitten alkoikin vimmatuinen kamppailu Herran & minun välillä. Hän hyppi & kävi kiinni käsivarsiin sen minkä kerkesi. Ei minua onneksi pelottanut, piti vaan äkkiä kelata kaikkea mitä voi tehdä että lopettaisi joten yritin kääntää selkäni häneen, mutta se ei ollut niin helppoa kun hän kiemurteli perässä. Sitten piti alkaa sanomaan ”EI” mutta sekään ei auttanut, oli niin intoa täys herra että joku meni hänen luokseen (on muuten käsivarret ihan mustelmilla hänen näykkimisestä mutta se nyt on pientä).

Sitten Katariina hudahti ”???” (en nyt muista mitä se oli) niin alkoi vähän rauhottua. Sain laitettua Clifford:ille valjaat & sitten ulos. Ei pitkälle päästy kun Herra taas alkoi kamppailun, roikkui sen minkä kerkesi hihnassa kiinni. Alkoi kunnon vetokamppailu & minä päätin että nyt näytän kuka meistä oikein on pomo enkä varmaan laske irti!! Tuli jo ajatus etten saa Clifford:ia millään vietyä kotia tällä reissulla kun en saannut auto-paikkaa. Enhän nyt voi mennä hänen kanssaan laivaan ilman autoa jos käytös on tällainen.

Rupesin kelaamaan että koska hitossa pääsen tänne kohta auton kanssa uudestaa. Kyselin Susa:lta että mikä on ”IRTI” Eestiksi mutta hän ei juuri silloin sitä muistanut. Sitten rupesi paniikki tulemaan meikäläiselle: Katsoin kauhukseni hihnaa & huomasin että se alkaa menemään poikki kahdesta kohtaa Clifford:in puremisesta! Mutta sitten yhtä äkkiä hän laski irti remmistä & pääsimme kävelemään… Ja siis ajattelin ettei voi olla TOTTA! Siis Clifford käveli niin hienosti hihnassa & joka kerta kun otti hihnan suuhun sanoin ”NEJ” & hän laski HETI irti! Oli kuin ihan toinen koira!

Clifford tarhalla kävelyllä

Siellä me sitten lampsuteltiin & päätin että nyt pitää mennä tekemään Clifford:in paperit kuntoon & aloimme mennä häkeille päin mutta silloin alkoi paniikki näkyä Clifford:in silmistä joten päätin mennä seisomaan sinne sisäänkäynnin luokse, kai sieltä joku tulee ulos kohta että voin kysyä missä passit on & silleen että päästään sitten tullista läpi. Alkoi kellokin olemaan jo sulkemisen aika. Katariina toi passin, käytiin se läpi & hän tilasi meille taksin.

Clifford hyppäsi ihan kiltisti taksiin eikä matkan aikanakaan ollut mitää ongelmia! Marza & minttu kävivät vähän ostoksilla, me taas odoteltiin Clifford:in kanssa ulkona. Sitten mentiin terminaalin odottamaan laivalle pääsyä. Clifford odotti ihan kiltisti! Kun oli aika päästä laivaan herra pikkaisen pelkäsi kun nousimme rappuja ylös, sitten kyllä taas odotti ihan kiltisti passintarkastusta vaikka ihmisiä oli paljon, ei mitää ongelmia. Kun oltiin menossa laivalle olikin Herralle vähän liukkaat lattiat, sai melkein luistelemalla mennä laivaan.

Laivalla haettiin hytti & sitten oltiin siellä enimmäkseen, välillä käytiin kannella vähän pissittämässä. Kiltisti oli laivalla, hissiinki änki porukkaa kun oltiin Clifford:in kanssa siellä eikä se häirinny häntä. Oli vissiin tyytyväinen kun pääsi tarhalta pois!

marza ja Clifford hytissä

Satamaan kun tultiin meni passintarkastukset jälleen hienosti, päästiin ulos & käveltiin autolle. Siellä tuli sitten vähän ongelmia. Minulla kun oli häkki mukana mihin hänen olisi pitänyt mennä mutta se ei onnistunut lainkaan, silmät oli kuin ufo:t kun näki häkin ettei auttanut muuta kuin laittaa häkki pois & yrittää saada Herra autoon. Sekään ei meinannut onnistua, nostin autoon pari kertaa & juttelin rauhoittavasti mutta ei auttanut. Lopulta nostin Clifford:in autoon & pidin hihnasta kovaa kiinni samaa aikaan kun itse hyppäsin sisään. Siinä me sitten istuttiin takaluukussa molemmat, juttelin ja rapsutin kunnes rauhoittui & sitten menin ulos & laitoin luukun kiinni. Ensin menin takapenkille vähäksi aikaa mutta kun huomasin että oli edelleen rauhallinen hyppäsin ratin taakse & niin matka alkoi. Kävi melkein heti maate & kuorsaus alkoi.

Päätin että kun kerran Clifford nukkui niin rauhallisesti ajaisin kotia päin, muuten olisimme jäänneet Keravalle. Siellä nukkui kunnes olin itse päättänyt että oli tauon paikka, käveltiin pieni lenkki & jatkettiin matkaa. Sain monta kertaa pysähtyä kun rupesi nukuttamaan, Tampereen tienoilla sitten pistin penkin kumoon vähäksi aikaa että sain vähäksi aikaa ummistaa silmiä. Siinä nukuin n. ½ tuntia & matka jatkui. Pysähdyimme tankkaamaan jossain Kyröskosken-tienoilla, käveltiin pieni lenkki & jatkettiin, nyt oli Clifford niin innoissaan autossa olemiseen että oli kova kiire päästä auton kyytiin.

Clifford auton kyydissä

Keli muuttui huonommaksi, tuli lunta niin ettei meinannut nähdä mitää. Piti vain ajella hissukseen. No päästiin sitten vihdoinkin kotia 06.10.

Clifford omassa pihassa

Käveltiin vähän pihassa, menin sitten pesuhuoneen kautta sisälle & päätin mennä heti suihkuun. No ei Clifford halunnut mennä sieltä ulos että ajattelin että no sitten kokeilen pestä hänet niin on sekin tehty. Eikä mitää ongelmia, oli kiltisti paikallaan koko pesun aikana. Kuivasin ja sitten sai odotella saunan puolella kun itse kävin suihkussa & sitten mentiin herättämään koti väki. Ja Clifford heilutteli vaan häntää sekä miehelleni että tyttärelleni. Oli kuin oltaisi oltu matkalla & tultu kotia. Kuin olisi ollut kova ikävä kotiväkeä!

Pappaa herättämässä suihkun jälkeen

Sitten käytiin nukkumaan vielä vähäksi aikaa, aamulla kun heräsin n. 10 aikaan oli mieheni käynnyt herran kanssa aamulenkillä ja aamiainen odotti. Clifford meni heti poydän viereen/alle makaamaan kun aloimme syödä aamupalaa! Ei kerjännyt yhtää! Eli on varmaan jonkinlaista koulutusta joskus saannut. Tästä on sitten hyvä jatkaa!

Clifford ekana aamuna

Kiitos marza ja minttu matkaseurasta! Oli kiva matkustaa teidän kanssa! J

Kuulumisia kodista 27.7.2007

Clifford on muuttunut paljon siinä ajassa jonka on meillä asustellut!! Kaikki tuttavatkin sanoo että on rauhottunut paljon, ei enää ole niin vauhko kuin alkuaikoina oli!! Alussa hyppi ja pomppi ja kävi välillä vähän hihaan kiinni niinkuin myös luki Cliffordin “esittelyssä” siellä teidän sivuilla!!

(Sanon jo nyt että minun suomen kieleni voi sitten olla sitä ja tätä välillä, olen meinaan syntynyt ja elänyt reilut 30 vuotta Ruotsissa ennenkuin muutin tänne Uusikaarlepyyhyn ja täällä kun ei sitten suomenkieltä tarvitse ollenkaan niin menee sekin suomen kieli jonka äiti opetti kohta taivaan tuuliin, kun ei enää juttele suomenkieltä pahemmin ollenkaan… Joskus jopa sanon kun lähden Tukholmaan että pitää mennä käymään Ruotsissa että saa puhua välillä suomea. ;) Siellä kun oli aika paljon työkavereita ja jokunen naapuri jotka olivat suomenkielisiä.)

Eli takaisin Cliffordiin… on siis tosi harvoin kun käy hihaan kiinni, voi melkein jo sanoa ettei enää ollenkaan… Ja on herra niin rauhallinen että jotkut sanoo ettei voi olla sama koira kuin ennen :) Valitettavasti kuten kirjoitin viimeksi niin minulle iski reuma yhtäkkiä enkä voi enää liikkua kuin ennen, joten en enää käy Cliffordin kanssa lenkillä kun minulla on vauhti niin hidasta nykyään että mieheni joutuu menemään. Mutta sitten ollaan 3-4 kertaa viikossa meren rannalla missä Clifford saa juoksennella vapaana niin siellä sitten olen mukana kun Clifford saa itse sitten juoksennella sen minkä kerkiää… Ja siitähän meidän herra nauttiikin… Välillä sitten vähän käy pulahtamassa mutta ei ole nyt mikään niin himo uimari mutta kahlaaminen on kyllä kivaa… Ja tosiaan, välillä käy sitten uimassa… Niin oli jo viime kesänä että kahlaaminen oli Cliffordin mielestä parasta…

Minä sitten enimmäkseen yritän opettaa Clifille kaikenlaisia temppuja, mutta se menee välillä vähän siihen että Clifi vilkuttelee kumpaakin tassua, käy maate, istumaan, antaa tassua ja kaikkea heti kun näkee, että harjoitusnamupussi tulee esille ;) Meitä joskus oikein huvittaa katsoa kun kaikki temput mitä osaa pitää tehdä kovalla vauhdilla, jos vaikka se namu tulisi jostain tempusta ;)

Yöt Clifford on aina nukkunut hyvin jo heti alusta lähtien… Oma peti on meidän sängyn vieressä… Ei ole koskaan ollut rauhaton yöllä, nukkuu ihan kiltisti aamuun asti…

Että me vaan elellään ihan rauhaisaa elämää täällä pohjanmaalla meidän rakkaan karvakorvan kanssa.

kesäterveisin Clifford perheineen

Kuulumisia kodista 2.6.2008

Meillä menee edelleen ihan hyvin Clifford:in kanssa, mopoista ja traktoreista ei tykkää yhtään mutta sen kanssa lähdemme tekemään töitä maatilalle jossa on traktori, ajateltiin että saa juosta vapaana ja lähestyä traktoria joka on paikallaan ja sitten jos menee hyvin kokeillaan että se on paikallaan käynnistettynä… Kaikkeahan pitää aina kokeilla ja kun ei onnistu namilla kun traktori tulee ohi niin kokeillaan muuta. Niitä traktoreita kun välillä liikkuu kaupungilla niin olisi kiva jos Clifford voisi kävellä ohi haukkumatta. Ja sama koskee mopoja, skootterit on täällä meillä molemmilla mutta ne kyllä menee hyvin kun ajetaan, pitää vissiin olla joku josta lähtee enemmän ääntä millä voitaisiin sitä harjoitella.

Muutama kuva Clifford:ista; Clifi pikkujoululahjansa kanssa, kuva papan halittavana, Clifford tarkastamassa miten meidän vesivahinkoremontti edistyy pesuhuoneessa ja saunassa ja sitten on kuva kun Clifford mamman kanssa vähän peuhaa, tuli niin kivan näköinen kuva kun kieltä näyttää :P Että ei täällä pohjanmaalla nyt mitään ihmeempiä, eletään rauhaisaa elämää remontin keskellä viellä vajaa kuukausi (ihme kyllä niin Clifford ei ollenkaan reagoinnut vaikka cementtilattiaa hakkasivat pois kovaäänisellä poralla (mikä sitten onkaan oikea termi kun cementtilattia nakutetaan pois ja mikä on sen vekottimen nimi jolla se tehdään :P)

Oikein mukavaa kesää kaikille lukijoille toivottaa Clifford perheineen :)

Syyskuu 2014 Hain Clifford:in Tallinnasta 16 maaliskuuta 2006. Meidän rakas. Tänään jouduimme saattamaan ikuiseen uneen :'( Ensilumi tuli tänään. Aivan kuin luonto halusi vielä kerran antaa Cliffordin nauttia lumesta. Clifford rakasti lunta. Uiminenkin tosin oli rakasta hänelle kun vaan ensin pääsi vesipelkonsa yli. Mökillä oli aina kova kiire uimaan ja siellä hän olikin koko kesän, toukokuusta lähtien syyskuun alkuun.

Raskas päätös oli tehdä mutta oli aika. Takapää alko pettämään ja lääkkeillä saimme pidennettyä yhteistä aikaa kesän yli. Clifford oli meidän rakas karvapallo ja suru on juuri nyt suuri. Hän toi meille niin paljon iloa elämään. Lepää rauhassa rakas Clifford.

R.I.P. 23.9.2014 :'(

Surullisin terveisin Cliffordin perhe;
Mia, Kenneth & Denice sekä kissat Tequila, Sandi, Musse, Dixie ja Naomi