¨

Deemon

Lisätty:loka 28, 2016

8-vuotias
Uros
Kastroitu
Suomessa
Kultainen, kiltti ja komea Deemon etsii jo toistamiseen uutta kotia itsestään riippumattomista syistä.

Nykyisen kodin kertomaa Deemonista:
Olen vuonna 2010 Suomeen tullut leikattu uroskoira ja olen syntynyt vuonna 2008. Aluksi olin kotihoidossa muutaman kuukauden Hollolan Herralassa maalla. Tuolloin en vielä ollut leikattu ja muutoinkin olin hyvin energinen. Minut otettiin tamperelaiseen perheeseen jossa oli yksi tyttölapsi. Heillä tuli kuitenkin perheen ero ja minusta huolehtiminen oli perheelle liikaa. Tällöin löysin nykyisen perheeni Vantaalta, vuoden 2013 lopulla. Nykyiseen perheeseeni kuuluu äiti ja kaksi tytärtä, 3- ja 11-vuotiaat. Kun saavuin perheeseen, nuorin lapsista oli hieman alle vuoden vanha. Kotiutuminen oli alussa hieman haastavaa, sillä kun jäin yksin etsin kovasti perhettäni koko asunnosta.

Olen näppärä poika avaamaan kaikki kahvalliset ovet, liukuovenkin jos se jää raolleen. Kuitenkaan en tuhoja tee kunhan olen kaikista mahdollisista paikoista perhettäni etsinyt. Tätä teen joskus edelleen, mutta vaihtelevasti. Kun olen yksin, en hauku ovikelloa tai rappukäytävän ääniä, en myöskään tee sitä kun perheeni on kotona.

Kotonani saan olla sohvalla, joka on yksi lempipaikoistani. Minulla on myös oma peti tai sitten makoilen lattialla viileissä kohdissa. Olen kaikkiruokainen ja nautin luiden syömisestä, joskin tykkään piilottaa niitä perheeni poissaollessa vaikka lasten sänkyihin :). Kovamuovinen kong-lelu on nro 1, sillä sitä saan jyrsiä kunnolla, muutoin tykkään silputa purestelemalla kaikki pehmeämmät tai narutkin. Pidän aktivonnista, siitä kun emäntäni piilottaa herkkuja kotiin ja saan etsiä niitä ohjatusti. Olen kyllä hieman hömelö siinä, mutta yleensä yhdessä kaikki on löydetty.

Perheessäni siis on pieni lapsi ja hänen kanssaan tulen mainiosti toimeen. En sano mitään vaikka olisimme samaan aikaan ruokakupilla. Hän saa ottaa vaikka luun tai lelun suustani ja pidän siitä kun hän heittää minulle lelua jonka saan noutaa. Makoilemme ja halailemme lähekkäin ja minua ei yhtään ahdista läheisyys. Ja vaikka olen hyvän kokoinen poika, niin perheemme 11-vuotiaskin voi käyttää minua hyvin pihalla lenkillä. Muutoinkin olen kesäisin ollut perheeni kanssa pihalla, jossa lapsia leikkii ja annan lasten silittää minua vapaasti, en ahdistu myöskään siitä vaan nautin huomiosta.

Olen sisäsiisti ja pärjännyt emäntäni työpäivän ajan yksinäni. Ulkona osaan käyttäytyä ja kävellä nätisti hihnassa, joskin uuden ihmisen kanssa saatan höheltää puolelta toiselle jos minua ei osata ohjata. Vaikka vastaan tulisi toinen koira en vedä sen luokse jos emäntäni osaa olla tietoinen asiasta. Kuitenkaan hihnaani ei tarvitse kahlita senkään vuoksi. Jos taas saan luvan tutustua vastaan tulevaan koiraan saatan vetää jonkin verran kunnes pääsen haistelemaan. Sen jälkeen mielenkiintoni kuitenkin nopeasti loppuu ja jatkan tienpenkkojen haistelua. En ole kovin leikkisä koira, mutta en välitä siitä jos toinen koira on, olkoon tyttö tai poika, sillä tulen kaikkien kanssa toimeen. Siihen miten reagoin kissojen kanssa, ei emäntäni osaa sanoa.

Polkupyörän sivulla kuljen nätisti, en vedä tai yritä sotkeutua pyörien joukkoon. Jos emäntäni laskee minut luonnossa irti, en juokse pitkälle ja jos hieman näköetäisyyden ulkopuolelle innoissani menenkin, niin tulen kutsumalla kyllä luokse. Pidän myös uimisesta ja palloleikkeihin minä sekoan. Palloissa on vain se ikävä puoli, että helposti ne puhkaisen ja järsin jos minulle siihen annetaan aikaa. Muutoin tykkään niitä noutaa ja tuon luokse, sekä lasken irti pyynnöstä.

Kynsieni leikkaaminen, turkkini harjaaminen ja peseminen ei ole ehkä nautintoni, mutta annan emännän sen tehdä ilman mielenosoitusta, sillä tiedän että ne ovat parhaakseni. Varsinkin kun yleensä sen jälkeen saa namia :).

Kuten aiemmin kerroin, taitoihini kuuluu ovien avaus, mutta myös olen raketeille jonkin verran herkkä. Ensimmäisinä vuosina kun tulin kotiini ja en jäänyt yksin, ei minulla ollut ongelmaa niiden suhteen. Mutta viime vuonna perheeni oli katsomassa raketteja ulkona vain hetken ja ilmeisesti joku oli räjäyttänyt lähipihalla raketin, niin hädissäni pissasin eteiseen ja mylläsin naulakon alusta paniikissa.  Nyt en vielä tiedä miten suhtaudun tulevan vuoden raketteihin. Täällä kaupungissa ja kerrostaloalueella kun ei pysty vaikuttamaan muiden uuden vuoden käyttäytymiseen ja sisäpiha kaikuu kovin ikävästi pamauksissa.

Pidän autossa matkustamisesta ja rauhoitun nopeasti takaosissa makuulle. Jos minut jäättää yksin ja ei ole kaltereita estämässä kulkuani niin saatan löytyä etupenkiltäkin. Ja erään kerran olen myös samalla yrittänyt järsiä auton sisustan osia. Muutoin  autolla matkustaminen on mukavaa enkä kärsi pahoinvoinnistakaan.

Olenkohan kertonut itsestäni oleellisemmat asiat… Kuitenkin itse näen olevani varsin loistava yksilö :) Tulen toimeen kaikkien kanssa, olen erityisen kiltti ja suloinen poika. Ikäväkseni perheeni on suunnittelemassa muuttoa ulkomaille EU:n ulkopuoliseen maahan ja minun ottamiseni sinne olisi erityisen hankalaa, joten nyt perheeni yrittää löytää minulle hyvän ja pysyvän loppuelämän kodin. Kun valitsen ihmisen itselleni tärkeäksi, kuuntelen häntä ja tykkään kulkea perässä minne hän meneekään.

Ystävällisin terveisin Deemon”

Deemon sai oman kodin joulukuussa 2016.