Foxy

Lisätty:loka 19, 2012


Uros
Suomessa
Foxy pelastettiin kadulta Giurgiun kunnalliselle tarhalle kesällä 2011, jolloin tarha oli vielä yhdistyksen yhteistyökumppanin, Magdan, pyöritettävänä. Yllättäen Giurgiun pormestari ilmoitti, että kunnallista tarhaa vetää jatkossa tarhaa aikaisemminkin pyörittänyt Mr. Vili. Tämä tiesi salaperäisiä koirien lopetuksia yön pimeinä tunteina sekä koirien nälkiintymistä ja huonoa hoitoa jos ei sitäkään.

Yhden yön aikana Magda ja hänen miehensä Florin ajoivat kunnallisen tarhan ja Magdan ostaman pienen tontin välillä viedäkseen jokainen koira turvaan sillä he tiesivät, että jos he jättäisivät yhdenkään koiran taakseen kunnalliselle, se tapettaisiin tulevina öinä.

Foxy oli siitä asti Magdan nykyisellä tarhalla, Magda’s Angels Placessa. Foxy ei kuitenkaan missään vaiheessa sosialistunut tarpeeksi etsiäkseen omaa kotiaan, vaan jäi araksi, johon ei onnistuttu luomaan syvempää suhdetta. Foxy nautti tarhalla elosta yhdessä kaverinsa, Alecin kanssa, joka oli yhtä arka kuin Foxykin. He molemmat haukkuivat kun joku käveli ohi, sekä mielellään, jos joku epävarma ihminen tuli heidän häkkiinsä.

Nyt kuvankaunis Foxy sai mahdollisuuden ja pääsi kotihoitoon Suomeen 12. huhtikuuta 2013, perheeseen, jossa koirat nauttivat ihmisen huomiosta ja läsnäolosta. Päivitämme pian kuulumisia Foxyn alkutaipaleista kotikoirana.

Kuulumisia hoitopaikasta

Toukokuu 2013:

Emme ole vielä menneet kovin paljoa eteenpäin, mikä oli etukäteen tiedossa, sillä Foxy on hyvin arka ja sillä on pahoja kokemuksia ihmisistä taustassaan.

Pikkuhiljaa, mutta selvästi poika on jo kiintynyt meihin ja muutamiin koiriin, joiden kanssa on meillä ollut. On myös innoissaan ovella vastassa, kun toiset tulevat ulkoa ja seuraa sisällä joka paikkaan, etenkin minua, perheen emäntää, mutta myös muita perheenjäseniä.

16v poikaamme jännitti aluksi kaikkein eniten ja hänelle haukkui aina, mutta tämä on jo vähentynyt. Poika puhuu aina Foxylle ohi mennessään, mutta jos sattuu tulemaan mopokypärä päässä, raikuu ilmoille kipakat haukut.

Miehet ovat Foxylle ylipäätään selvästi kovempi paikka. Minäkään en kuitenkaan vielä saa silittää kuin hiukan kuonosta ja kaulasta, silloin kun syöttelen nakinpaloja tms kädestä. Vartaloon ei vielä anna koskea. Tassuja olen saanut välillä koskettaa, alkuun veti ne heti pois. Makailen koiran vieressä lattialla välillä ja silloin se uskaltaa tulla lähelle makaamaan ja nuuhkimaan minua.

Kun tulimme kotiin Foxyn saavuttua Suomeen, se matkusti koko matkan autossa sylissäni ja silloin saimme pannankin kaulaan. Perillä kuitenkin pelästyi ensin toisia nuuhkimaan tulevia koiria, mutta Lucaksen, vanhan kaverinsa tunsi heti – se oli ihanan liikuttavaa.

Olen totuttanut Foxya toisiin koiriin yksitellen, pikkuhiljaa. Samoin kuin eri huoneisiin talossa.

Panta lähti ensimmäisen viikon jälkeen irti, kun Foxy meinasi päästä mieheltäni pihalla karkuun. Tilanteesta selvittiin ihan hyvin, mutta sen jälkeen emme ole ulkoilleet. Mutta emme hosu tässäkään asiassa, Foxy osaa tehdä tarpeensa tiettyyn paikkaan eteisessä ja seuraa aina vierestä, kun minä siivoan ne. Kun pääsemme ulkoiluasteelle, tästä on helppo siirtyä pihapuskan vierelle ja siitä taas eteenpäin.

Meillä on monta kissaa, jotka yleensä oleilevat viereisessä huoneessa koiraportin takana. Ne ovat Foxylle okei, jopa haisteltu ollaan, mutta jos tulevat liian lähelle yllättäin, Foxy selvästi hieman pelkää. Uskon, että tottuu kyllä niihinkin.

Jos vähän tiivistäisin tästä, niin hyvin laumaviettinen koira on kyseessä, tulee ehdottomasti tarvitsemaan koirakaverin, vaikkakin on erittäin kiinnostunut myös ihmisistä. Koiriin tottuneet kissat ovat Foxylle ok. Luonne on vaativa ja Foxy on myös erittäin haukkuherkkä ja kimakkaääninen, ei siis kerrostalo- eikä edes taajamakoira. Uskoisin Foxyssa olevan aika lailla australianpaimenkoiraa/bordercollieta.

Varmasti oikeanlaisella kohtelulla ja rauhallisella ohjauksella tästä saadaan erittäin kiva koira, mutta tulemme tarvitsemaan kuntoutukseen vielä paljon aikaa, Onneksi meillä ei ole mihinkään kiire.

Lokakuu 2013:

Foxysta on puolessa vuodessa kehkeytynyt perheenjäsen. Se rakastaa jo toisia koiriamme ja kissoja myös, ei hauku enää kovin pahasti perheen miespuolisillekaan, paitsi mopokypärälle ja pojille silloin kun heillä on kouluvaatteet päällä. Vieraat ihmiset olemme edelleen pitäneet vähän kauempana, mutta toki Foxy on muitakin ihmisiä nähnyt ja haukkuu vielä kaikki määrätietoisesti.

Foxy ulkoilee päivittäin pihatarhassa, ei siis vieläkään hihnalenkeillä. Foxy osaa myös pikku temppuja makupalojen kanssa. Nakit ja kanafileet ovat parhaita herkkuja.

Mutta mikä ihaninta, Foxy on alkanut luottaa niin paljon, että minä saan silittää sen jo kokonaan, pitää siitä kiinni, puhdistaa rähmää silmistä, tutkia korvat ja katsoa suuhun. Harjannutkin jo olen. Ja mies on saanut jo alkaa silittää päästä, kuonosta, kaulasta.

Foxy on meidän ”mission imbossible” ja uskon vakaasti sydämeni sopukoista asti, että tässä käy vielä erittäin hyvin ja jonain päivänä Foxy uskoo ja luottaa ja kävelee hihnalenkeillä ihmisten ilmoilla kuin kuka tahansa onnellinen ja rakastettu pikku koira.

Foxy saa jäädä hoitokotiinsa!