¨

Haruko

Lisätty:kesä 22, 2013

Enkeli
Uros
Suomessa
Yhtenä toukokuisena iltana Florin poikkesi tutulta ajoreitiltämme Giurgiussa. Emme ehtineet ajaa tietä pitkään, kun huudahdimme molemmat yhteen ääneen Magdan kanssa; STOP! Olimme kiinnittäneet huomiomme pieneen pentuun, joka istui hyvin kapealla ruohokaistaleella rautatiekiskojen ja vilkasliikenteisen tien välissä.

Florin pysäytti auton ja lähdimme pikkuista kohden. Ennenkuin pääsimme perille, jostakin kipitti vielä kolme pikkuista lisää ja niiden perässä huolestunut äitikoira. Jälleen kerran tiesimme, että tarha on tupaten täynnä ja jälleen kerran me päätimme ottaa siitä huolimatta koirat turvaan autoon ja miettiä vasta sen jälkeen minne ihmeeseen me saisimme ne sijoitettua. Pienillä pennuilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta selviytyä tällä hyvin vaarallisella alueella.

Kannoimme pentueen autoon, jossa meillä oli vain aikuisten koirien ruokaa katukoiralaumojen ruokkimista varten, mutta hyvin nälkäiset pennut kelpuuttivat myös sen ruoakseen. Emo, jonka olimme nimenneet sen löytöpaikan, satama-alueen, mukaan Portiaksi, katseli levollisena jälkikasvuaan. Se tuntui tietävän heti ensi hetkestä alkaen, että voi luottaa meihin ja tuntui kuin se olisi uskaltanut pitkän matkan jälkeen viimeinkin levähtää. Se meni makuulleen ja painoi päänsä syliini, kun silittelin sen korvia ja juttelin sille hiljaa. Välillä se nosti päätään tarkastaakseen, että sen vauvoilla on kaikki kunnossa ja kääntyi sitten taas minuun päin pyytämään lisää hyväilyja.

Ensimmäiseksi yöksi jouduimme jättämään pikku perheen autoon. Sitä ennen laitoimme niille ulkoloishäädöt, madotimme ne ja jätimme vettä ja ruokaa sekä pedit niille yöksi. Aamulla meitä odotti iloinen ja reipas näky, kun sekä Portia, että sen vauvat tunnistivat jo tutut ihmiset.

Kun siirsimme perheen tarhalle Portia oli edelleen täysin luottavainen. Se tarkasti vain aina välillä, että sen pienokaiset ovat kunnossa ja keskittyi nauttimaan saamastaan huomiosta. Saimme siirrettyä yhdestä häkistä koirat toisiin aitauksiin ja tämä perhe pääsi omaan uuteen turvapaikkaansa. Portia tarkasti paikat ja asettui lattialle nukkumaan sen vauvojen halutessa vielä leikittää meitä ihmisiä. En ole koskaan aiemmin nähnyt yhtä levollista ja kiitollista koiraäitiä. Se oli hyvin laiha ja väsynyt, koska oli kadulla joutunut pinnistämään kaikki voimansa aivan äärimmilleen pitääkseen vauvoistaan huolta ja nyt se tiesi voivansa jättää pienokaisensa meidän huomaamme.

Portia on nuori äiti. Se on arviolta vain noin 2-vuotias. Se on äärettömän lempeä eikä se ole menettänyt uskoaan ihmisiin. Se on hyvä äiti pienokaisilleen ja näyttää omalla mallillaan esimerkkiä, joten vauvoistakin on tulossa hyvää vauhtia sosiaalisia, iloisia ja onnellisia pikku vipeltäjiä. Portia on säkäkorkeudeltaan noin 55 senttiä ja painoa sillä tullee olemaan parisenkymmentä kiloa, kunhan se on toipunut imetyksestä ja vauvojensa hoidosta.

Myös sen jälkikasvu jäänee isoinakin luultavimmin keskikokoisiksi. Portian vauvoista kaksi on poikia ja kaksi tyttöä. Pienin pesueesta on tyttö nimeltään Mariko. Se on oikea sydäntenmurskaaja ja kaunotar. Toinen tytöistä on nimeltään Sakura, kirsikankukka, joka on vähän ujo ja herkkä. Takeshi on pentueen rohkein ja oikea vilperi, joka pyrkii viemään kaiken huomion. Haruko on taas oikea mammanpoika, joka tarvitsee vielä vähän rohkaisua tullakseen ihmisen luo.

Vauvat ovat tällä hetkellä noin kolmen kuukauden ikäisiä, ne ovat saaneet jo rokotukset ja Magda´s Angels Placessa ne saavat ravitsevaa ruokaa ja hyvää hoitoa, joka auttaa niitä saamaan mahdollisimman hyvän jatkon elämälle, joka ei alkanut hyvin, mutta joka kääntyi lopulta onneksi.

Haruko sai oman kodin elokuun lopulla 2013.

Harukosta on tullut enkeli 2016.