Honey (ent. Nunnu)

Lisätty:helmi 20, 2007

1 vuotias
Narttu
Suomessa
Honey (entinen Nunnu) etsii uutta kotia, koska nykyinen perhe sai työkomennuksen ulkomaille ja tulevissa olosuhteissa ei ole mahdollista pitää koiraa.

Honey on pienehkö, n. 50 cm korkea labradorisekoitus. Ikää Honeylla on n. 1v. Honey on kiltti ja hyväntahtoinen, mutta löytökoira taustastaan johtuen uusissa tilanteissa arka ja stressaantuu helposti.

Honeyn hyvistä puolista voisi tehdä pitkän listan. Se on todella kiltti, suloinen, ystävällinen, oppivainen ja erittäin nokkela. Hyvästä ruokahalusta johtuen, sitä on todella helppo kouluttaa, monet temput se on oppinut kerrasta. Hihnakävelystä Honey saa arvosanaksi täyden kympin, se kävelee mallikkaasti kiskomatta hihnaa ja tulee luokse heti kutsuttaessa. Honey on sisäsiisti aivan pienellä varauksella. Alkuaikoina kun perheenjäsenet palasivat kotiin ja erehtyivät tervehtimään Honeya ennen kuin se oli rauhoittunut, se saattoi tehdä ns. ilopissat sisälle. Nyt rutiineissa on
ollut hetki huomioimattomuutta kotiin palatessa ja lattiat ovat pysyneet kuivina.

Honey on alkanut leikkiä muiden koirien kanssa, kunhan saa hetken tarkastella tilannetta ja todeta leikkikaverit mieluisiksi. Hihnassa se rähjää takaisin, jos joku rähjää sille. Se on edistynyt valtavasti alkuajoista, jolloin se haukkui pelokkaana kaikille vastaantulijoille. Edistys on tapahtunut ohitusharjoituksilla ja stressitason laskettua kotiutumisen myötä.

Yhteiselämä Honeyn kanssa on todella miellyttävää ja antoisaa. Muutamia haasteita uudelle omistajalle on kuitenkin luvassa. Oikealle ihmiselle nämäkään eivät varmasti ole ongelma. Honeylla on entisestä elämästään muistona huonoja kokemuksia ihmisistä, siksi se on tuntemattomien ihmisten seurassa aluksi arka. Honey ottaa tutut ihmiset nopeasti omakseen, kunhan se saa hetken tutustua oma-aloitteisesti. Ulkoillessa Honey pelkää erityisesti pitkiä miehiä, joille se alkaa haukkua. Tilanteet sujuvat kehnommin, jos Honeyn uhkaavaksi kokema vastaantulija huomioi Honeyta jotenkin. Välinpitämättömät ulkoilijat ovat alkaneet sujumaan erityisen hyvin. Honeyn pelottavaksi kokemissa asioissa omistajan tulee olla tilanteessa askeleen edellä ja pyytää kontaktia ennen kuin Honey hermostuu. Kontaktilla ja riittävällä etäisyydellä vieraiden miesten ja huutavien lasten ohitukset sujuvat nykyään lähes poikkeuksetta mukavasti.

Honey on rotuperimästään johtuen luonteeltaan erittäin aktiivinen. Se tarvitsee aivojumppaa ja muuta mukavaa tekemistä päivittäin. Yksin ollessaan Honey on usein järjestänyt itselleen itsenäisesti tekemistä. Mistään vakavasta ei ole kysymys, mutta erityisesti paperit ja ihmisruuat ovat haluttuja kohteita. Honeyn älykkyydestä voidaan antaa esimerkkinä eräs tylsä päivä, jolloin se oli avannut omistajansa repun vetoketjun, reppua rikkomatta, ja operoinut siististi repussa olleet energiapatukat muovikääreistään ja syönyt niistä muutaman. Honey siis tarvitsee viitseliään omistajan, joka on valmis keksimään sille kivaa, rauhallista tekemistä. Mitään yliluonnollista ei tulevalta omistajalta odoteta, nykyinen perhe on pärjännyt energiamäärän kanssa normaaleilla päivittäisillä lenkityksillä, leikkihetkillä ja namin piilotuksilla. Tulevassa kodissa olisi suotavaa rajata joku turvallinen, kuitenkin riittävän suuri alue yksinoloa varten, josta poistetaan kaikki koiralle houkutteleva, mutta kielletty irtaimisto. Honeylle on jätetty nykyään yksinoloa varten sallittua tekemistä ja se saa yksin jäädessään touhulaatikon (pahvilaatikko, jossa revittäväksi pahvia, sanomalehtiä ja pohjalla nameja). Sallitulla tekemisellä ja alueen houkutuksista puhdistamisella yksinolo sujuu, mutta uudessa perheessä takapakkeihin tulee aluksi varautua. Yksinoloa tulee joka tapauksessa harjoitella pikku hiljaa. Honey ei seurallisesta luonteestaan johtuen muutenkaan viihtyisi paljoa yksin, joten ideaali olisi, ettei se joutuisi viettämään pitkiä aikoja itsekseen.

Sopivan asumismuodon suhteen on jonkin verran jouston varaa. Paras vaihtoehto olisi varmasti omakotitalo tai rivitalo omalla pihalla varustettuna, mutta oikean tyyppiselle ihmiselle voidaan luovutusta harkita myös rauhalliseen kerrostaloympäristöön. Honey ei ole kotiuduttuaan pahemmin haukkunut sisätiloissa, mutta paikanvaihdoksesta johtuen ei ole varmaa, ettei stressi purkaudu aluksi jonkinasteiseen haukkumiseenkin. Nykyisessä perheessä satunnainen haukkuminenkin loppui erityisellä yksinoloharjoittelulla ja kotiutumisen myötä, joten varmasti myös uudessa kodissa tilanne ajan kanssa alkaa sujua ongelmitta.

Honey varmasti arvostaisi tulevassa kodissaan ystävällistä, leikkisää koirakaveria. Sosiaaliset urokset ovat ensisijaisia, mutta kilttejä narttujakaan ei ole poissuljettu vaihtoehtona. Nyt Honey on ollut ainoana koirana ja vastaava tilanne vaatii omistajilta erityistä panostamista yhdessäoloon.

Honey on kaiken kaikkiaan erittäin mainio, kiltti ja hassu koira, jolle etsitään nyt kotia, jonne se saa vihdoin asettua pysyvästi. Honeyn nykyinen koti on Helsingissä.

18.5.2007 Honey, alias Hankku Hermanni Hepuli Höpö Höpö etsii edelleen itselleen lopullista hyvää kotia. Hankku vietti vapun nykyisessä kodissa kokemattoman hoitajan kanssa ja tässä hoitajan kertomia tunnelmia: Hankku on maailman ihanin ja hassuin pieni pikakiitäjä, joka on aina valmis toimintaan. Hankku on todella kiltti ja luottaa uuteenkin ihmiseen aika nopeasti. Kun luottamus on saavutettu, ei rakkaudella ole enää mitään rajoja, Hankku haluaa olla mahdollisimman lähellä ja jakelee runsaasti rakkaudentäyteisiä, salamannopeita suukkoja. Tämä pusutykki ei ole jättänyt ketään tapaamaansa ihmistä kylmäksi, se on todella iloinen ja valloittava Persoona. Hankku ei rähjännyt muutaman päivän lenkitysten aikana kenellekään, ei ihmisille eikä varsinkaan toisille koirille. On kuulemma käynyt koirapuistossakin muutaman kerran ja osallistujajoukon pysyessä kohtuullisena, leikkinyt innokkaana muiden mukana. Hankku tulee kilttien koirien kanssa hyvin toimeen. Saattaa olla hiukan mustasukkainen huomiosta, mutta muutoin käyttäytyy hyvin ja haluaisi lähinnä leikkiä. Tulevassa kodissa voisi mielellään olla kiltti ja sosiaalinen koirakaveri, mutta kyllä Hankku pärjää tarvittaessa ainoana koiranakin.

Energiaa Hankulla kyllä piisaa. Välillä pitää hieman rauhoitella menoa, kun tämän koiralapsen leikit yltyvät liian villiksi, mutta pääsääntöisesti rauhoittuu omatoimisesti. Kunnon lenkit päivittäin ja aktivointi varmistaa sen, ettei energiaa jää edes lievään ei-toivottuun käytökseen. Hankku ei pahemmin perusta yksinolosta, > mutta ei vaikuta eroahdisteiselta, lähinnä tarmokkaalta. Yksinolo sujuu, kunhan alue rajataan ja kielletyt tavarat poistetaan ulottuvilta. Houkutukset (erityisesti paperit ja karkit) korjailee parempiin suihin jos annetaan mahdollisuus, mutta ei edelleenkään nakertele esimerkiksi huonekaluja tai muuta vakavampaa. Tekemisen puutteeseen voisi kiltti koirakaveri tosiaan olla omiaan.

Uudessa perheessä ei mielellään tulisi olla pieniä lapsia, sillä niitä Hankku aristelee tottumattomuuttaan. Pienten lasten kanssa elämänmeininkiä saattaa tulla aluksi liikaa ja Hankku on varmasti stressaantunut muutenkin kodinvaihdosta johtuen. Kouluikäisiä, koiriin tottuneita lapsia ei pahemmin tutustuttuaan aristele.

Hankku ei välttämättä ole edes yhtä vuotta vanha, joten sen kanssa ei ole kiveen kirjoitettua, etteikö Hankusta tulisi todellinen tähti johonkin koiraharrastukseen. Hankun motivointi on helppoa ja tottelevaisuus erinomaista. Hankku ei välttämättä tule tottumaan valtavaan ihmisvilinään ja hälinään, mutta väljissä kaupunkiolosuhteissa pärjätään mainiosti. Hankku olisi onnellisimmillaan aktiivisen ihmisen kaverina. Mahdollisuus päästä juoksemaan vapaana säännöllisesti tyydyttäisi varmasti liikunnan tarvetta parhaiten.

Hankkulla on kyky saada ihmiset hyvälle tuulelle ja temmata mukaansa johonkin hauskaan, yhteiseen toimintaan. Hellyttävämpää ja kiltimpää luonnetta saa hakea, joten on toivottavaa, että Honey Hankku Höpö Höpö saisi vihdoin juuri sen passelin kodin, jonne se voisi asettua jakamaan rakkauttaan ja hyvää tuulta!

Honey sai kodin kesäkuussa 2007.