Ivar

Lisätty:marras 22, 2012

x vuotias
Uros
Suomessa
 27.10.2012 Ivar on saanut oman kodin.

22.10.2012 Elämäniloinen, rakastettava, kaikkien kaveri, läheisyydestä tykkäävä pieni kultakimpale Ivar kotiutui meille 9.10.12, häntää vispaten. Täällä ”Hiiwiölässä” eli kotihoitopaikassa Ivar otettiin hienosti vastaan ja miksipä ei koska Ivar on herrasmies ja pilkettä silmässä. Ja Ivar oli kuin kotonaan ensimmäisestä hetkestä alkaen.

Ennestään tiedossa olevien terveysongelmien jatkotutkimukset olivat ja ovat tarpeen, käytiin 16.10 eläinlääkärissä alustavassa tarkistuksessa ja päätettiin jatkohoidosta askel kerrallaan. Ivarin liikkuminen on horjuvaa penikkataudin jälkeensä jättämien hermostollisten oireiden takia. Hermosto-oireet eivät kuitenkaan todennäköisesti pahene. Oikean takajalan lihaksisto on ohentunut voimakkaasti ja Ivar käyttää jalkaa ontuen. Jalka ei taivu kovin paljoa lonkkanivelestä ja lantioluusto on lantiomurtuman jäljiltä painunut lonkkanivelen kohdalta sisäänpäin.

Ivarilta poistetaan hammaskiveä 14.11 ja samalla otetaan röntgenkuvia joilla voidaan selvittää tarkemmin lantion ja takajalan vauriot. Riippuu murtuman sijainnista, aiheutuuko siitä myöhemmin leikkausta vaativaa vaivaa.

8.10.2012 Ivar on saapunut Suomeen.

Ivarin tarina

Tapasin Ivarin ensimmäisen kerran Giurgiussa tienvarsikaatopaikalla, jonne oli kokoontunut lauma koiria yrittämään selviytyä hengissä talven yli. Paikalla olevat ihmiset kertoivat auton töytäisseen Ivaria ja se ontui takajalkaansa. Yhdistyksen periaatteena on ottaa aina ensin steriloimattomat nartut kadulta turvaan, jotta ne eivät pääse lisääntymään sekä pennut, joilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia selviytyä omin avuin. Automme oli täynnä niin narttuja, kuin pentujakin ja kapusin itse sisään. Auto oli jo käynnissä ja olimme lähdössä, kun viime hetkellä avasin ikkunan ja pyysin paikallista naista ojentamaan sittenkin myös Ivarin syliini. Minulla oli taas kerran retkeni päätteeksi sylillinen tai itseasiassa koko autollinen karvaisia lapsia ja niinkuin aina, mietin hetken mitähän Magda mahtaa sanoa ”saaliistani” ja minne ihmeeseen me saamme kaikki mahdutettua. Ja taas kerran heti nähdessäni Magdan ja hänen ilonsa pienistä pelastetuista, muistin miksi me haluamme auttaa juuri häntä ja Magda´s Angels Placea. Joka kerran saadessamme uusia turvaan, Magda on kuin äiti, joka tapaa kateissa olleet lapsensa. Joka kerran me alamme yhdessä touhottaa, kuin kanaemot hoitaen, hellien ja suukotellen ja meillä on samanlainen tapakin kutsua itseämme jokaisen karvaisen lapsen äidiksi :)

Majoituin uusien tulokkaiden kanssa koiratarhalle yhdistyksen hankkimaan työmaaparakkiin ja tein yhteisen pesän suureen koirahäkkiin Ivarille ja Nessalle. Ivar oli rakastunut ensisilmäyksellä uuteen tyttöystäväänsä ja katseli sitä lumoutuneena vieressä istuen ja ihaillen. Seuraavana päivänä olisi tulossa koiria kunnalliselta tarhalta ja meidän oli mietittävä minne saamme nekin mahtumaan. Ivar vaikutti hyvin tasapainoiselta, tyytyväiseltä oloonsa ja terveeltä lukuunottamatta toista takajalkaansa. Nessakin oli onnellinen saatuaan masunsa täyteen ja käpertyi niille tekemääni petiin nukkumaan. Seuraavana aamuna Alexandra ja Denisa saapuivat kunnalliselta koiratarhalta mukaansa saamiensa koirien kanssa. Huomasin heti, että yksi niistä oli todella vakavasti sairaana ja eristin sen toisista koirista. Aloitin lääkinnän ja keskityin hoitamaan tulokkaita, jotka yhdessä muiden silloisten tarhan 130 muun asukin kanssa ottivat niin aikani ja huomioni ettei ”helponoloinen” Ivar ehtinyt saamaan paljon perushoitoa enempää.