Jaslin

Lisätty:joulu 25, 2012

3 vuotias
Narttu
Steriloitu
Suomessa
Näin Jaslinin joulukuun alussa Giurgiun kunnallisella tarhalla. Se tärisi kylmästä ja koitti pysyä pienellä kerällä kohtalotovereidensa kanssa häkkiinsä laitetulla tavarankuljetukseen tarkoitetulla lavalla. Jaslinin laihuus ja luovuttanut olemus kertoivat tarinaansa siitä, että se oli ehtinyt olla jo jonkin aikaa tällä kunnallisella koirien kuolemanleirillä. Joka ainoan kerran on yhtä vaikeaa päättää ketkä tarhalta pääsevät mukaan ja ketkä joutuvat jäämään, koska tilaa on vain hyvin rajallisesti. En osaa sanoa miksi “arpa” osui tällä kertaa Jasliniin. Ehkä sen katse, kun se kerran nosti päätään vilkaistakseen minuun ja painoi päänsä saman tien takaisin alas piiloon oli syy miksi huomasin hakevani sen mukaan. Ajattelin, että nyt tai ei koskaan, seuraavalla kerralla se pienikin valo silmissä olisi jo ehtinyt kadota.

Jouduimme ahtamaan mukanamme olleisiin häkkeihin niin paljon koiria kuin vain mahdollista. Pakko oli vain ajatella, että ne pärjäävät kyllä sen puolisen tuntia mikä kestää, kun saamme ajettua turvaan. Ne ovat kestäneet jo niin pitkään ja nyt niillä on ensimmäistä kertaa pilkahdus paremmasta huomisesta.

Sijoitin Jaslinin Magda´s Angels Placessa yhdessä kolmen muun pienehkön koiran kanssa samaan tilaan. Kaikki muut syöksyivät  ensimmäisen ahmimaan nähdessää ruokakipot, mutta Jaslin painui kerälle löytämäänsä fleecepeitteistä vuoraamaani petiin. Olin huolissani ja mietin onko se kipeä vai ehtinyt jo luovuttaa täysin. Hain märkäruokaa kokeeksi, mutta sekään ei kelvannut. Lopulta laitoin puoliväkisin Nutriplusgeeliä annoksen Jaslinin suuhun, laitoin vesikupin sen pedin lähelle ja päätin antaa sen levätä.

Kävin monta kertaa päivän aikana kurkkaamassa uusia tulokkaitamme, mutta Jaslin oli vain paikoillaan käpertyneenä. Illalla ennen kotiinlähtöä, kävin antamassa sille toisen annoksen ravintogeeliä ja antibiootin.

Seuraavana aamuna kiirehdin tarhalla ensi töikseni katsomaan miten tulokkaat pärjäävät. Avasin niiden huoneen oven ja sain sillä samalla hetkellä syliini innokkaana pomppivan suklaanapin. Tämä väkkärä oli ihan intoa ja iloa täynnä, se halusi suukottaa ja hyppiä vasten ja tuntui jo kurkkivan, mitäs tänään syödään. Muisto tuo vieläkin leveän hymyn huulilleni. Voi miten onnellinen olinkaan, kun yhdessä yössä tuhkimosta oli kuoriutunut prinsessa.

Tällä hetkellä Jaslin on itse asiassa aika topakkakin tyttö. Alun ujoilu ja syrjäänvetäytyväisyys ovat poissa ja se saattaa jopa komentaa tomerasti pois omalta ruokakipoltaan. On ihana, että tytön elämänilo löytyi näin pian, se mitä kaikkea muuta tytöstä vielä löytyykään on tällä hetkellä pieni arvoitus. Jouduin nimittäin valitettavasti palaamaan taas sen kertaiselta matkaltani Suomeen omien luo enkä ehtinyt tutustumaan Jasliniin tämän enempää. En osaa kertoa miten se esimerkiksi suhtautuu ihan vieraisiin ihmisiin, ujoileeko vai ottaako nämäkin pienen tarkastelun jälkeen innokkaasti vastaan. En tiedä onko se intoutunut haukkumaan sitten tapaamisemme tai mitä muita tapoja sillä on. Tässä vaiheessa joudun vain luottamaan ja toivomaan kovasti, että Jaslin löytää kodin, jossa se on tervetullut ja toivottu juuri sellaisena millaiseksi se sitten täysin kotiuduttuaan paljastuukaan.

Jaslin on pienikokoinen tyttö. Sen säkäkorkeus on suunnilleen 30-35 senttiä. Se tullaan steriloimaan ennen kotiin matkustusta.

Jaslin sai oman kodin tammikuussa 2013.