¨

Jiripetteri

Lisätty:marras 25, 2003

Enkeli
Uros
Kastroitu Suomessa
JiriPetteri on n. 4-vuotias uros, joka rakastaa sylissä olemista ja rapsuttelua. Se istuu paljon silmät kiinni ja kasvoillaan sellainen ilme kuin haaveilisi / toivoisi jotain, kenties omaa kotia =) Tulee toimeen kissojen ja koirien kanssa mutta ei kuitenkaan rakasta niitä. On ihmisille todella ystävällinen ja hellyydenkipeä. JiriPetteri on kastroitu.

JP hoitopaikassaan marraskuusta 2003 lähtien: En ole kotoisin parhaista mahdollisista oloista. Olen joutunut tappelemaan ruoasta ja elintilasta. Siksi viiksikarvani ovat katkeilleet ja hännässäni on lommo. Olen jo aikuinen, mutta en vanha. Minusta on hauskaa saada leikkiä ja vaania huoletta turvallisissa sisätiloissa ja olenkin erittain tarkkaavainen ja vilkas. Olen ehkä hieman kovakourainen, mutta haluan kuitenkin kovasti olla pidetty ja rakastettu. Änkeän syliin vaikka väkisin ja kehrään kurluttamalla kuin pulu. Olen uteliaana mukana kaikessa, enkä aristele ketään. Olen ehkä hieman mustasukkainen hoitoperheeni muille eläimille. Ehkä siksi muita taytyy välillä läpätä tassulla. Ruoka on maailman parasta. Olenkin lihonnut (mutta en ole lihava) ja painan tällä hetkellä 5kg. Vessassa peitän jätöksiä kauan ja hartaasti niin että koko koppi kolisee ja heiluu. Varmuuden vuoksi sudin suurella kolinalla myös vessan heiluriovea ja seiniä ja vähän mattoa vessan oven edessäkin. Vahtikissaakin minussa on – murisen ikkunasta näkyville vieraille. JP sai vihdoin oman kodin Helsingistä tammikuussa 2004.

Otteita JiriPetterin kuulumisista kesällä 2004: Jirin turkki on alkanut kiiltää ja häntäkin on jo ehjän näköinen!! Maanantaina menemme eläinlääkäriin rokotukseen ja tarkastukseen.. Jiri ei taas tykkää kun joutuu autoon :( Täytyy sanoa, että Jirin ääni on kyllä vallan erikoinen, mutta ihastuttava. Nukkuma-asennot ovat kanssa sangen ihmismäisiä.. Jiri tykkää katsella ulos ikkunasta toisia kissoja, jotka ovat ulkoilemassa. Leikkiminen ja älytön juokseminen on myös Jiristä kivaa.. Monenlaista on kyllä ehtinyt tapahtua. Jiri on esimerkiksi haettu vapaapalokunnan nosturiautolla puusta, noin 25 metriä korkealta… Se pääsi Hietsussa valjaistaan irti ja juoksi puuhun ja istui siellä muutaman tunnin pelastajia odotellen.. Oli kyllä niin kauhea järkytys se tapaus, ettei olla sen koommin ulkoiltu… Jiri vaikuttaa kuitenkin selvinneen ilman traumoja.. Meillä on ollut usein kylässä Aksun äidin kissoja, esim. PK:n Oka ( Nykyään Miska, osoittautui muuten el.lääkärin tarkastuksessa tytöksi…:)), ja niiden kanssa se tulee juttuun erittäin hyvin. Jiri on ollut myös Miskan kotona hoidossa, jossa on myös kolme muuta kissaa, ja mitään ongelmia ei ole ollut. Enemmänkin tuntuu, että se oleilee mielellään muiden kissojen kanssa, leikkii niiden kanssa ym. Jiri on kuitenkin niin leikkisä kissa, että vaikka yritämme leikkiä se kanssa mahdollisimman paljon, välillä tuntuu että se kaipaa kissaseuraa.

Kuulumisia kodista 16.3.07 Jiri on ollut meillä nyt kolme vuotta ja sille kuuluu oikein hyvää. Se on pysynyt terveenä ja reippaana. Leikkikaveria emme sille valitettavasti voineet hankkia, koska Jirin ottamisen jälkeen ilmeni sen isännällä kissa-allergia. Sairaus pysyy kyllä lääkkeillä hallinnassa, mutta toisen kissan ottaminen olisi silti turhan suuri riski. Jirillä käy edelleen välillä kissavieraita, mutta ehkä eniten se pitää kuitenkin ihmisten seurasta. Se on aina ensimmäisenä ovella vastassa kun summeri soi. Mieluisin vieras on isännän veli, jonka vieressä sohvan kaiteella Jiri viihtyy tunnista toiseen jalkapalloa seuraamassa. Ruoan suhteen Jiri on edelleen nirso, mikä tosin ei sen olemuksesta käy ilmi. Uskommekin että nimenomaan Jirin harmaa väri saa sen näyttämään hieman pyylevältä ;) Olemme tosi onnellisia Jiristä. Se on erittäin persoonallinen ja hauska kissa jonka touhuja on päivästä toiseen hauska seurata. Kiitoksia koko PK:n väelle! Terv. Jenny ja Aksu

13.5. aamuyön puolella Viikin pieneläinklinikalla siirtyi ajasta ikuisuuteen rakas kissamme Jiri-Petteri eli Immu. Immulla todettiin vatsassa kasvaimia. Ne eivät olisi olleet leikattavissa. Hetken aikaa se olisi vielä saatu pidettyä hengissä verensiirroilla mutta se olisi vaatinut tehohoitoa klinikalla eikä olisi kuitenkaan poistanut varsinaista sairautta. Immu oli Immu, korvaamaton ja ainutlaatuinen. Uskomme vakaasti että kissoille on olemassa taivas ja sinne pääsee vaikka olisi joskus välillä ollut hieman tuhmakin. Terv. Jenny ja Aksu