Joshua

Lisätty:touko 29, 2013

5 vuotias
Uros
Englannissa
Tämän kertaisen Romanian matkamme toisena iltana Magda sai soiton koirasta, joka makaa autotiellä liikkumatta. Lähdimme välittömästi ajamaan paikalle ja rynnistin vielä liikkuvasta autosta ulos, paikallistaessani pienen mytyn keskellä tietä. Nostin varovasti koiran mukaan ottamamme peitteen sisään ja lähdin se sylissä kohti autoa. Magda jäi juttelemaan paikallisten kanssa ja sai kuulla, että joku oli yrittänyt tarjota koiralle vettä sen haluamatta enää edes juoda. Myöskään autoja se ei ollut jaksanut enää väistellä vaan oli jäänyt vain voimiensa loppuessa kyhjöttämään paikalleen odottamaan kohtaloaan.

Tunnustelin koiraa autossa ja sen iho tuntuu todella erikoiselta ja oli tulikuuma. Kun pääsimme kotiin menin pojaksi paljastuneen koiran kanssa kylpyhuoneeseen ja aloin pestä sen ihoa. Turkin alta paljastui satoja ja taas satoja punkkeja ja pyysin Magdan ja Pyryn auttamaan. En ole koskaan nähnyt koiraa, jolla olisi niin valtava määrä punkkeja, joista sen iho oli täysin tulehtunut ja rikki. Florin lähti ostamaan punkkeihin tehoavaa shampoota ja me kaikki poistimme niitä tuntukausien ajan koirasta.

Lopulta kahdentoista aikoihin illalla, kun olin saanut leikattua pojan karvoja lyhyemmiksi, paikallistettua ja hoidettua pahimmat ja tulehtuneimmat kohdat sen ihosta, se jaksoi maistaa vähän vettä, ruokaa se ei halunnut, mutta laitoin vähän Nutri plus- geeliä sen suuhun antaen samalla tabletin kyypakkauksesta, jotta koiran allerginen reaktio helpottaisi.

Näiden muutaman tunnin aikana olin ehtinyt menettää jo täysin sydämeni tälle äärettömän kiltille ja kultaiselle pojalle, joka sai nimekseen Joshua. Jätin sen viileään kylpyhuoneeseen nukkumaan ja kun kävin yöllä sitä katsomassa ja tarjoamassa vettä, Joshua heilautteli häntäänsä tunnistaen minut.

Seuraavana aamuna sain Joshuan syömään jääkaapista löytämääni kanalientä houkutellen ja kannustaen sitä jokaisen lipaisun jälkeen. Ensimmäistä kertaa poika jaksoi myös hypähtää varovasti minua vasten kun oli poistumassa. Se pyysi lisää hellyyttä ja että jäisin vielä sen luokse.

Iltapäivällä jouduimme siirtämään Joshuan tarhalla sijaitsevaan työmaakoppiin ja joka kerran kun kuljin kontin ohi, Joshua vingahteli kysyvästi, etkö aio tulla luokseni ja jos minulla oli pienikin hetki aikaa mennä sitä silittämään alkoi Joshua heiluttaa taas onnellisena häntäänsä.

Pojalle aloitettiin antibioottikuuri suun ja ihon pahan tulehduksen vuoksi ja hoisin joka päivä sen ihoa siihen tarkoitetuilla voiteilla. Se sai myös kortisonitabletteja hillitsemään ihon kutinaa. Tuntui, että Joshua nautti jokaisesta hoitotoimenpiteestä, sille oli vain tärkeää saada olla lähellä ja tässä vaiheessa poika oli keksinyt myös, että se saa minut jäämään hetken kauemmaksi luokseen antaessaan suukon. Lopulta poistuminen oli hyvinkin vaikeaa, koska Joshua olisi vain suukotellut loputtomasti.

Auta Joshuan toipumista täältä.

Joshua on nyt siirretty tarhalla häkkiin jossa on useita eri sukupuolta olevia erikokoisia koiria. Se tulee loistavasti toimeen kaikkien kanssa, mutta edelleenkin tärkintä sille olisi päästä ihmisen luo. Se painaa hellyyttävästi päänsä syliin ja katsoo suoraan silmiin ja taas, kun on aika lähteä sen luota poika tekee kaikki osaamansa temput, jotta se saisi ihmisen vielä hetkeksi jäämään.

Joshua vaikuttaa ensisilmäyksellä vanhalta koiralta, koska sen yleiskunto on niin huono. Siltä puuttuu myös suurin osa hampaita, mutta ne se on menettänyt luultavasti huonon ravinnon ja pahoinpitelyn vuoksi. Se tulee tarvitsemaan hammashoitoa ja vielä aikaa parantuakseen, mutta sillä välin me voimme alkaa jo etsimään kotia ja ihmistä, joka haluaisi olla Joshuan loppuelämän suukottelujen kohde…

Joshua on säkäkorkeudeltaan noin 35 senttimetriä ja painoa sillä on alle 10 kiloa. Iältään poika on arvion mukaan noin 5-vuotias.

Joshuaa odottaa oma koti Englannissa, iso kiitos kaikille sitä tukeneille! 15.8. Joshua lähti kohti omaa kotia, hyvää loppuelämää!