¨

Lilia

Lisätty:touko 11, 2016

Synt. 4/2015
Narttu
Suomessa
Pieni narttukoira eli yhden lähiön laitamilla Giurgiun kaupungissa, nukkuen pienessä puistikossa tai miksi tuota kumpareista ja kivikkoista aluetta nyt voisikaan kutsua. Emme heti pystyneet ottamaan pientä Liliaksi ristittyä tyttöä mukaamme, mutta heti kun tuli mahdollisuus, Magda haki pienen tyttösen turvaan yhteistyötarhallemme. Lilia on hyvin herttainen tyttö ja pääsikin pian lentämään kotihoitoon Suomeen, Tuusulaan.

Kuulumisia kotihoidosta 9.5.2016:

Lilia on ollut nyt meillä muutaman päivän ja hyvin on jo kotiutunut. Lilia vaikuttaa olevan sisäsiisti (yhtään vahinkoa ei ole tullut sisään). Suvereenisti hyppäsi heti sohvalle nukkumaan, nukkuu myös yöt nätisti ja osaa kävellä hihnassa hyvin. Lilia ei pelkää mitään ympäristöön liittyvää (äänet, kulkuneuvot tms.), mutta ihmisen kättä se hiukan varoo. Kuitenkin, meillä on käynyt muutamia naapureita sekä lapsen kavereita, niin tulee kyllä ihan oma-aloitteisesti katsomaan vieraitakin ihmisiä ja antaa silittää, kun rauhallisesti antaa ensin Lilian tutustua. Lilia on ollut pihalla vapaana valvonnan alla, mutta laitoimme sille kuitenkin pantaan kiinni pitkän liinan, jotta saa helpommin kiinni, koska pääsee kyllä menemään esim. portin ali jos oikein yrittää, sekä kuusiaidan alta naapurin puolelle. Lilia jäi liinastaan jumiin isoon kukkaruukkuun ja mieheni otti liinan päästä kiinni ja heilautti liinaa kaaressa ruukun toiselle puolelle, niin sitä Lilia pelästyi ihan kamalasti. Eli nopeasti lähestyvä käsi tai hihna/liina selkeästi tuovat mieleen ikäviä asioita entisestä elämästä. Muuten on tosi reipas pikkukoira, joka on jopa jo hiukan alkanut vahtia pihalla, kun esim. koiria kulkee meidän pihan ohi (omat koirat eivät vahdi/hauku ollenkaan). Samaten lenkillä kulkee itsevarmana häntä tötteröllä ja kävelee mielellään pitkätkin metsälenkit. Oravat/puput/linnut kiinnostavat ja niiden perään lähtisi mielellään. On sillä lailla topakan oloinen, että voisi hyvin kuvitella Liliassa olevan esim. jotain terrieriä. Tyttäreni leikki eilen Lilian kanssa vetolelulla, se kyllä saalistaa ja “tapporavistaa” hyvin :)

Lilia on nähnyt naapureiden koiria ja tuntuu tulevan kaikkien kanssa hyvin juttuun. Ei pelkää isojakaan koiria (naapurissa tanskandoggi ja mastiffi). Lilia on myös ehtinyt kovasti leimautua minuun näiden muutaman päivän aikana, vaikka ollaan koko perhe oltu kotona koko ajan, lenkkeilty yhdessä ym. Eilen illalla lähdin juoksulenkille omien koirien kanssa ja jätin Lilian kotiin mieheni ja lapsen kanssa, niin se oli ollut lähestulkoon paniikissa, huutanut ja purrut ovea, sohvatyynyjä, kodinhoitohuoneen porttia. Lauantaina olivat koirat keskenään pari tuntia ja silloin kuulimme että jäi lähtiessä vinkumaan, mutta ei tullessa vaikuttanut mitenkään stressaantuneelta. Tänään kun lähdin töihin ja muu perhe + koirat jäivät kotiin, oli kuulemma hyvin levoton, vinkui ja puri kodinhoitohuoneen porttia. Vaikka on siis samassa tilassa muiden koirien ja perheen kanssa, niin yrittää etsiä ulospääsyä. Eli yksinolon opetteluun pitää ehdottomasti uudessa kodissa panostaa.

Lilia on mielestäni melko “valmis paketti” lemmikiksi ja sopisi aika monenlaiseen kotiin. Ehkei ihan pienten lasten perhe olisi paras vaihtoehto, mutta isompien lasten kanssa tulee hyvin juttuun, kunhan antavat Lilian tutustua omaan tahtiinsa ja olla rauhassa. Koirakaveri varmasti olisi kiva, tykkää perheen koirien kanssa juosta ja leikkiä ja koirakaverin kanssa yksinolokin on varmasti helpompaa. Jatkamme yksinoloharjoituksia toki meilläkin ja tästä eteenpäin Lilia joutuukin jäämään työpäivän ajaksi (max. 6 tuntia) toisten koirien kanssa yksin kotiin. Yritän myös olla huomioimatta Liliaa lähdön ja paluun hetkellä, ettei niistä tulisi mitään “numeroita”. Se on kyllä liikkis, kun on ihan mutkalla koko pikkukoira ja ottaa hellästi lahkeesta kiinni hampailla, kun tulen kotiin.

Punnitsin Lilian ja se painaa n. 6,5 kg. Korkeutta en ole mitannut, mutta alle 30 cm. Tosi pieni, mutta vanttera se on. Eikä ainakaan enempää saa lihoa. Raakaruokinnalla ollaan menty, vatsa on kestänyt hyvin (ei ole yhtään ollut ripulilla), ei ole ahne, mutta syö mitä annetaan. Hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, kynnet saatiin leikattua ilman ongelmia, antaa katsoa hampaita, kammata ym. Kaiken kaikkiaan siis hyvin ihastuttava pikkukaveri :).

Kuulumisia kotihoidosta 18.5.2016

Lillin itsevarmuus on kovasti kasvanut, kun aikaa on kulunut. Se on ensimmäisenä suunapäänä vastaamassa ja menossa mukaan, jos on jotain hässäkää, esim. naapurin koira haukkuu tai jostain kuuluu jotain ääniä. On siis suht kova vahtimaan ja käyttämään ääntään nykyisin ja reaktiivinen ympäristön suhteen. Asumme sen verran maalla, että vastaantulijoita aika harvoin tulee lenkillä, mutta nyt viime aikoina on haukkunut, jos näkee koiran kulkevan jossain kauempana. On myös aika vilkas, leikkii toisten koirien kanssa paljon sekä myös yksinään leluilla, murisee ja ravistelee leluja. Suuttuu, jos isompi koirani “jyrää” Lillin juostessa ja antaa isomalle kyytiä kimeästi haukkuen. On myös ollut sellaista, että ollessaan erityisen onnellinen tai muuten leikkisässä mielentilassa, näykkii meitä ihmisiä nilkoista. Etenkin tytärtäni, koska tyttö nauraa ja kiljahtelee vaikka kieltääkin samalla, joten Lilli selkeästi tulkitsee tämän leikiksi.

Eilen oli henkisesti aika väsyttävä päivä Lillille. Kävimme vierailulla ystäväni luona. Automatka sujuu ihan ok takaboksissa muiden koirien kanssa. Hieman hämillään on, mutta ei suuresti pelkää. Ystävän talon kaikuva metalliportaikko pelotti, ei uskaltanut sinne tulla, vaan kannettiin ylös ja alas. Vieraassa talossa taas oli kuin kotonaan, tutki paikkoja ja heitti sohvalle pitkäkseen. Kävimme myös hevostallilla, ja siellä tallirakennus ja hevoset oli vähän jänniä. Kulki kuitenkin perässä varovasti siellä. Kotona oli sitten aika väsynyt, joten selkeästi oli rankkaa Lillille, kun oli näin paljon uutta.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään nössykkä, vaikka pieni koira onkin, jotenkin sellainen terrierimäisyys paistaa läpi enemmän ja enemmän. Tapakasvatukseen täytyy paneutua hyvin uudessa kodissa, sillä voisin hyvin kuvitella, että Lillistä saa helposti sellaisen narun päässä poukkoilevan pikkuterroristin, jos ei koulutukseen paneudu ja myöskin järjestä koiralle tarpeeksi tekemistä ja liikuntaa. Uskoisin, että Lilli kävisi hyvin vaikka agilityyn tms. harrastukseen. Itse tykkään Lillistä kovasti, kun on sellainen reipas, vilkas ja itsevarma, ja on reilussa viikossa ihan hurjasti saanut itseluottamusta ja tykkää olla hellittävänä ja rapsuteltavana. Vieraatkaan ihmiset eivät pelota, tervehtii kaikkia. Ainoastaan voi vähän perääntyä, jos ihminen selkeästi kumartuu ylle.

Sai oman kodin kesäkuussa 2016.